Lomanostalgiaa
Tällaista kuului eilen aamulla, unohdin postata tämän. Olen nyt jo Pariisissa, kirjoittelen lisää huomenna kunhan asiat vähän selkiytyy. Mutta masentaa ja vituttaa kyllä olla täällä.
”Terveisiä Torino-Pariisi TGVn kyydistä, arvatkaa kuka on ihan överipitkän loman jälkeen viimeinkin suuntaamassa nokan kohti uutta kotikaupunkia Pariisia? No minä, ja vaikka olenkin itkenyt viimeiset kolme päivää aika tasaisen jatkuvasti niin alan pikkuhiljaa alkaa fiilistelemään tätä hommaa. Tai no, ennemminkin tällä hetkellä alan päästä sellaiseen bring it on-moodiin, pakko selviytyä. Rehellisesti sanottuna vituttaa ja väsyttää koko muutto mutta juuri vitutus on ennenkin motivoinut suoriutumaan vaikeassa tilanteessa. Kai sekin on yksi tapa suhtautua tähän asiaan…
Mutta lomia tosiaan vietin tässä vielä pari viikkoa Suomesta lähdön jälkeen. Lensin Torinoon poikaystävän luo ja suunnattiin koko perheen kera Monacoon. Kyllä helteet oikein helli kun olin joutunut Suomessa kärsimään jo parista viileästä päivästä. Lojuttiin päivät rannalla ja iltaisin biletettiin ja hävittiin rahaa kasinolla. Tosin en kyllä suosittelisi Monacoa jos haluaa oikeasti juhlia koska drinkeistä saa maksaa väh. 15€ – jos pääset baareihin sisään. Useamman kerran jouduttiin kääntymään ovilta pois kun sisään ei päässytkään alle 25-vuotiaat tai ei oltu tarpeeksi rikkaan näköisiä. Noh, pelkästään ikkunashoppailu ja hienojen autojen ihailu riittää kyllä mun luksuslomaksi. Päästiin mekin pärräämään iltaisin kaverin 500 Abarthilla joka ärjyy vähintään yhtä hienosti kuin Ferrari, haha.
Loppuajan vietinkin sitten Torinossa ihan rennosti hengaillen. Shoppailua Via Romalla, alkuillan aperitiiveja eri kokoonpanoilla, näin vaihteeksi isukkia joka kuukauden päästä muuttaakin jo takaisin Suomeen. Onnistuttiin käymään uudistuneessa Egypti-museossakin. Meidän viikonloppuriennot alkoi jo keskiviikkona aperoilla jotka venyikin yli puolen yön kun eräs keksi tilata pullon kuohuvaa… Torstaina perinteinen spurgu-ilta Café des Artsissa, tämäkin ilta venyi aivan liian pitkäksi kun eräs keksi että meidän lemppari coktail-baarissahan on kaksi yhden hinnalla-happy hour. Päädyin tilaamaan kaksin kappalein maailman ällöttävintä Metsämarja-daiquiria mutta pitihän ne nyt pois juoda…
Perjantaina maattiin koko päivä himassa valmistautumassa henkisesti tapahtumaan jota olinkin jo odottanut koulun päättymisestä lähtien: kaverin sweet 18, missäpä muualla kuin hänen aatelissukunsa linnassa. Oli ihan parasta nähdä vielä kerran kaikki mun italialaiset ja kaikki vielä söpösti smokkeihin ja iltapukuihin tälläytyneinä. Juhlat oli ihan huikeat, ensiksi syötiin hyvin (plussaa pizzauunista ja miniburgeri-grillistä), sen jälkeen vähän kakkua ja onnittelulauluja ja sitten siirryttiin bilettämään tanssilattialle tai polttelemaan teeman mukaisesti shishaa. Yön pikkutunneilla tarjoiltiin myös des crêpes à la nutella, ei paha. Monilla meni vähän turhankin lujaa mutta edellisistä hienoista juhlista viisastuneena (tuli otettua pari liikaa) pysyin melkein kohtuullisuuksissa… Kotiin päästiin hysteerisen hauskan bussimatkan jälkeen auringonnousun aikaan seitsemältä aamulla. Nukuttiin neljään asti ja kun viimeinkin jaksettiin me raahaututtiin kaupunkiin vetämään pizzat. Ja kappas jotenkin päästiin taas kotiin vasta puoli kahdelta kun lähdettiin ajelemaan kamujen kanssa.
Sunnuntaina ei sitten todellakaan jaksettu tehdä enää mitään ja alettiin vähän masistelemaan. Katottiin Love Actually ja American Pie, pakkailin kamoja ja ahdistuin kaikesta. Ja tänä aamuna 7:39 lähdin itkuisena Porta Susalta matkaan.
Mun juna pysähtyy juuri tällä hetkellä Bardonecchiassa. Täällä kävin joskus alkuaikoina laskettelemassa. Kohta olenkin jo Ranskan puolella. Matkaa on vielä neljä ja puoli tuntia jäljellä ja sitten alkaakin tikittämään mun kahden ja puolen päivän tehokas peliaika ja käynnistyy missio nimeltä asunnon metsästys.
Kirjoittelen varmaan lisää sitten kun asiat vähän rauhoittuu. Wish me luck.”
Monaco Roquebrunesta päin katsottuna. Pimeän tultua satuttiin näkemään myös upea ilotulitus samasta paikasta poikaystävän isovanhempien luota.
Jostain syystä päädyttiin aina takas pelaamaan vaikka etenkin toi toinen hävis joka ilta. Meikä on vielä 4€ voitolla ruhtinasta vastaan. Kuva napsaistu luvattomasti Fairmont-hotellin kasinolla kun oltiin sniikkailtu sisään jotta päästäisiin vessaan…
Tilattiin yksi ilta porukalla rosé-magnum mutta ei oo kyllä toi litku yhtään mun makuun.
Tässä sitten sivistynyttä alkuiltaa Castello di Sommarivo del Boscon pippaloista. Loppuillasta en ottanut enää kuvia, onneksi (vaiko ennemmin valitettavasti) paikalla oli läjä valokuvaajia joiden otoksia en kyllä halua nähdä.
Näihin tunnelmiin.