Nyt voi panikoida
En turhan nopeasti toki unohtanut päivittää blogia, ehen. Reilut pari kuukautta ehti vierähtää kun ensin Slovenian-reissun jälkeen sain Suomeen maailman parhaan vieraan pariksi viikoksi. Murun palattua takaisin Italiaan olin aika masis, mutta kävi uskomaton tuuri kun satuinkin alle 12 tunnin työnhaun jälkeen löytämään itselleni duunin. Olen viimeiset neljä viikkoa raatanut Kauppatorilla ja eilen oli viimeinen työpäivä. Noh, palkkarahat melkein menivät sitä mukaa mitä tulivat, nyt saa riittää tämä kermaperseily ja Versacet ja Vuittonit vähäksi aikaa. Lennän huomenna takaisin Torinoon ja eilen valmistauduin henkisesti reissua varten missäpä muuallakaan kuin Helsingin omalla pikku Murazzilla, Club Vaticanissa. Järkyttävä paikka mutta oli kyllä ehtinyt jo tulla ikävä italialaisten urpoiluja.
Me vietetään ensi viikko poikkiksen ja famiglian kanssa Monacossa ihan vaan rannalla makoillen ja mässäillen. Tosin ujosti huolestuttaa tuo meidän lomakohde sillä Helsingissä meistä molemmista paljastui piileviä uhkapelurin ominaisuuksia, eräs ilta päädyttiin häviämään ihan tarpeeksi rahaa Casinolla. 😀 Ehkä ihan hyvä että saan viimeisen palkan vasta kuun vaihteessa. Sitten tullaankin Torinoon, aikaa pitää viettää ainakin isukin kanssa. Kiva päästä kaikkiin vanhoihin tuttuihin paikkoihin kuljeskelemaan. Ja toki Via Romallakin pitää käydä shoppailemassa edes vähän, edessä on nimittäin yhdet aika hulppeat Sweet 18-pirskeet että sinne ei missään Ginan tuubimekoissa taida voida mennä… En valita!
Ja reilu parin viikon päästä seuraakin sitten aika jännät paikat. Nimittäin 9.9. hyppään Pariisin-junaan. Sain viime viikolla tietää että mulle on kuin onkin myönnetty tuet ja lainat, eli nyt tämä reissu on ihan varma juttu. Pelottaa kyllä ihan perkeleesti, arvatkaa olenko onnistunut edes löytämään kämppää itselleni?! Mun kymmenet ja taas kymmenet viestit ja sähköpostit eri asuntoja koskien eivät vain yksinkertaisesti ole saaneet vastauksia. Olen varannut hostellin kolmeksi ensimmäiseksi yöksi ja toivon hartaasti että tuo aika riittää löytämään kämpän. Olen tällä hetkellä niin epätoivoinen että otan oikeasti ihan ensimmäisen rotankolon mitä mulle tarjotaan. Mulla on ennen opiskelun alkua pari viikkoa aikaa kaikenlaisille järjestelyille, kuten liittymän ja pankkitilin hommaamiselle. Yliopistollakin pitää käydä varmaan pari kertaa pällistelemässä. Ärsyttää kun tietoa ”pré-rentrée” -jaksosta on niin heikosti informaatiota tarjolla, tiedän vain että mun on pakko raahautua johonkin tervetuliaispäivään mutta lähden siitä lähtökohdasta että kaikki muut ”valmennuskurssit” yms. ovat vapaaehtoisia jos niissä ei toisin lue. Rasittaa jo valmiiksi, tuntuu että alkuun etenkin tullaan käymään aika paljon paperisotaa… En ole vielä saanut läsnäolotodistusta tai opiskelijakorttia koska tein inscription administrativeni niin myöhään että yliopisto oli ehtinyt sulkea ovensa kesäloman ajaksi. Ne saapuvat sitten Suomeen kun olen jo lähtenyt, hiphei.
Valitettavaa löytyisi kyllä vielä paljon lisääkin mutta todetaan nyt tähän väliin että alan kyllä olla pikkuhiljaa ihan innoissanikin tästä hommasta. Ihanaa aloittaa oma itsenäinen elämä, kävin jo hommaamassa Muumi-kuvioisen tiskirätin reissuun mukaan, nyt on aikuinen olo. 😀 Parasta muuten häipyä tästä pakkaamaan, kolmen vuoden kamat pitäisikin sitten saada mahdutettua 23 kiloon…
Suomen kesä saattaa olla jo lopuillaan mutta mun kesä ei!