Nimensä veroisesti Australian vetovoimaisin saari – tropiikkiin pakoon Magnetic Islandille

Meidän aussivuoden yksi kohokohdista tulee ehdottomasti olemaan joulu-tammikuun itärannikon reissu. Nostimme tapaninpäivänä kytkintä Ayrista ja greyhound kuljetti meidät n. 80 km pohjoiseen Townsvilleen. Tämä Oulun kokoinen kaupunki ei kuitenkaan ole matkailijan näkökulmasta erityinen ja rehellisesti sanottuna sen ulkomuoto on yksi rumimmista, joita olen nähnyt. Pienenä piristeenä katukuvassa olivat kuitenkin vanhat länkkärityyliset kaarevakattoiset rakennukset. Koska viivyimme kaupungissa yhden yön niin päätimme katsoa mikä olisi kaikkein vierailemisen arvoisin nähtävyys. Valinta ei ollut vaikea ja läksimme mukavalle lihasjumpalle Castle Hill-kukkulalle. Kivikkoinen maasto loi omat haasteensa mutta huipulle päästiin ennen auringonlaskua ja näkymmät eivät olleet hullummat.

Castle Hillin päällä.

Townsville toimii lähtöpaikkana n. 20 minuutin lauttamatkan päässä olevalle Magnetic Islandille, josta päätimme aloittaa reissaamisen. Kuten moni muukin paikka Australiassa niin myös tämän nimi liittyy Kapteeni James Cookiin. Purjehtiessaan Australian rannikolla 1770 Cookin kompassin neula ei toiminut normaalisti ja herra otaksui tämän johtuvan saaren magneettisesta vetovoimasta. Asiaa on tutkittu jälkeen päin ja Cookin luulot todettiin vääriksi. Saaren nimi kuitenkin jäi voimaan, vaikka aboriginaalit olivat nimennet paikan omalla kielellään jo paljon ennen eurooppalaisia. Tänä päivänä kaksi kolmasosaa saaresta on luonnonpuistoa ja loput alueet 2000 asukkaan omistuksessa. Kaikki asutus ja matkailumajoitus on keskittynyt itäosaan ja länsipuolelle pääsee ainoastaan patikoimaan. Patikointi osoittautuikin parhaaksi tavaksi tutustua ympäristöön ja kolmen päivän aikana kävimme joka päivä kävelemässä yhden vaellusreitin. Koska Magnetic Island toimi puolustusasemana toisen maailmansodan aikaan, on ympäristössä nähtävissä vielä sodanaikaisia rakennelmia. Vaellusreiteillä yhdistyivät näin ollen luonto ja historia. Ensimmäisenä päivänä kävelimme The Forts Walkin, joka on reiteistä suosituin, yksi pisimmistä ja tunnetuin. Heti alkumatkasta törmäsimme kahteen koalaan ja olimme kaikki haltioissamme! Magnetic Islandilla elää n. 800 koalaa ja ne ovat kooltaan pienempiä kuin muualla Australiassa. Tansanian reissulla opin, että leijonat nukkuvat vuorokaudessa keskimäärin 20 tuntia mutta koalilla on vähintäänkin yhtä hyvät unenlahjat. Ne käyvät hereillä n. 4 tuntia vuorokaudesta syödäkseen. Annoimme koalien torkkua rauhassa ja tyydyimme kuiskuttelemaan ja ihailemaan niitä turvallisen matkan päästä. Tämä eläin jos joku osaa ottaa rennosti.

Hostellimme tarjosi mahdollisuuden syödä aamiaista koalien kanssa mutta koska emme halunneet tukea ajatusta ”koala ihmisen lemmikkinä” jätimme tämän kokemuksen väliin.

Rentoa rennompikin yksilö päivänokosilla.

Ja toinen hereillä oleva karvakuono, joka kiepsautteli itseään oksalta toiselle ikään kuin esityksenä meille.

Näkymää The Forts-reitin varrelta. Reitti vie korkean kukkulan päälle, jossa seisoo edelleen vartiotorni toisen maailmasodan ajoilta.

Hyppy historiaan sodan aikaisiin raunioihin.

Majapaikkanamme toimi Bungalow-tyylinen hostelli, jossa oltiin luontoa lähellä. Gekot ja muurahaiset viihtyivät samoissa tiloissa ja utelias wallabi (pieni kengurulaji) kävi katsastamassa josko keittiön läheisyyteen olisi tippunut herkkuja. Eräänä iltana kävimme katsomassa Horseshoe Bayssa auringonlaskua ja paluumatkalla päidemme yllä kävi lepatus ja kahina mutta linnuiksi luulemamme otukset olivatkin jättimäisiä lepakoita ja loivat hieman kauhuelokuvan tunnelmaa. Kokonsa puolesta ne peittosivat mennen tullen ne pari yksilöä, joita olen nähnyt Suomessa. Magnetic islandilla on parisenkymmentä lahtea ja toisena päivänä kävimme patikoimassa jyrkän mutta lyhyen reitin kahden eri lahden välillä. Päädyimme erehdyksessä nudistirannalle jonne ainoat kulkuyhteydet olivat patikointi viidakon läpi tai oma vene. Ranta ei onneksi kärsinyt väentungoksesta, joten nautimme pienen piknikin kalliolla ennen kuin palasimme Horseshoe Bayn rannalle palvomaan aurinkoa. Koska Australiassa elää maailman myrkyllisimmät ja tappavimmat meduusat, on uimaan meneminen monilla alueilla riskialtista ja tapahtuu omalla vastuulla. Magnetic islandilta on tehty kolme verkoilla ja puomeilla eristettyä aluetta, joissa on turvallista kastautua meriveteen ilman turhaa pelkoa. Oona oli meistä ainoa, joka kävi pulahtamassa.

Näitä sateenkaaren väreissä lehahtelevia lintuja oli hostellin ympäristössä aina illan hämärtyessä.

Apostolin kyydin lisäksi toinen kätevä kulkupeli saarella on paikallisbussi, joka kulkee tunnin välein pohjois-etelä-suunnassa. Sahasimme tuota väliä useita kertoja ja saaren asutetut alueet tulivat meille enemmän kuin tutuiksi. Kolmantena päivänä jatkoimme patikointiharrastusta ja kiersimme hieman pidemmän reitin ja maisemat olivat taas erilaiset kahteen edelliseen verrattuna. Maisemat vaihtelivat matalakasvuisesta metsiköstä punahiekkaan ja jyrkkään vuorenrinteeseen merinäköalalla. Saimme vihiä, että erääseen lahdenpoukamaan saapuu useita wallabeja aina iltahämärissä ja halusimme ehdottomasti päästä katsomaan pikku kavereita lähempää. Vaikka wallabit olivat villejä, oli osa niistä tottunut sen verran ihmisiin, että ne tulivat hakemaan porkkanoita kädestä. Alueella oli ohjeet mitä ruokaa niille sai syöttää ja mitä ei. Saapuessamme kivikkoiselle rannalle oli paikalla useita lapsiperheitä muutaman rohkean wallabin kimpussa. Jättäydyimme itse taaemmaksi, koska eläimet näyttivät olevan silmin nähden stressaantuneita lasten kiljumisesta. Odottelimme jonkin aikaa, että innoikkamat ruokkijat olivat lähteneet ja pian kallion koloista pilkisti lisää uteliaita päitä. Wallabit totesivat meidät yhdessä tuumin vaarattomiksi ja eivät pistäneet pahakseen kun seurasimme niiden touhuja läheltä.

Wallbit herkuttelivat näiden mahtavien kivimuodostelmien lomissa.

Tämä naaras poikasineen oli meidän kaikkien suosikki. Vauva kurkisteli vähän väliä näkymiä ja sukelsi takaisin piiloon äidin pomppiessa uuden ruoka-annoksen äärelle.

Sää helli meitä koko kolmen päivän ajan yli +30 lämpötiloilla ja Magnetic island osottautui paikaksi, jossa voi viettää sekä aktiivi- että löhölomaa. Olimme liikkeessä aamusta iltaan ja tästä syystä näimme myös paljon. Kaksi päivää olisi todennäköisesti riittänyt saareen tutustumiseen mutta otimme kolmannesta päivästä totta kai ilon irti kun olimme yösijamme sinne varanneet. Perjantaiaamuna palasimme lautalla Townsvilleen ja otimme taksin autovuokraamoon. Ritolan siskojen itärannikon road trip saa vihdoin luvan alkaa!