Suomalaiset jonottaa ämpäreitä, aussit jäätelöä Noosassa

Peruuntuneet Airlie Beach ja Whitsundays-risteily sekoittivat hieman reissusuunnitelmia, sillä nyt meillä olikin muutama lisäpäivä käytettävissämme ennen kuin Oona lentäisi Suomeen. Jätimme James Cookin hengen taaksemme ja ajoimme Bundabergiin. Nimeä ei voi välttää kuulemasta/näkemästä lyhyelläkään Australian matkalla. Kaupunki on Milduran (tästä tulevissa blogiteksteissä enemmän) ohella yksi Australian maatalouskeskittymistä ja hedelmien ja vihannesten lisäksi Bundabergin sokeri, mehut ja virvoitusjuomat hallitsevat kauppojen hyllyjä. Sekä Bundaberg että Mildura ovat myöskin kuuluisia reppureissaajien keskuudessa sekä hyvässä että pahassa. Siellä missä on farmeja on töitä ja missä on töitä on myös reppureissaajia. Kun omista oikeuksistaan tietämätöntä työvoimaa saapuu kaupunkiin solkenaan mahtuu mukaan myös vilunkipeliä harrastavia työnvälittäjiä, farmareita ja hostellinomistajia. Välistä vedetään ja paljon mutta toisaalta jos ei perehdy työehtoihin ja palkkaukseen niin mielestäni vikaa on myös itsessä. Näitä tarinoita on saanut lukea paljon pitkin vuotta facebookin reppureissaajaryhmissä. Katsastimme mielenkiinnosta erään working hostellin tulevat työt mielessä mutta omistaja ei ollut paikalla. Jätimme ajatuksen muhimaan ja päätimme miettiä Bundabergiä myöhemmin. Maalaiskaupungin läpi ajaessamme ihailimme valtavia viljelyksiä ja vaikutti siltä, että mitä ei Bundabergissä kasvateta sitä ei myöskään tarvita. Pohjoisen sateetkin alkoivat jäädä taakse ja taivas ilahdutti meitä kahdella sateenkaarella.

Ennen Bundabergiä olleella taukopaikalla törmäsimme isoimpaan koskaan näkemäämme kaktukseen.

Yövyimme Hervey Bayssa, josta on kasvanut matkailun ansiosta yli 50 000 asukkaan kaupunki. Siinä missä Airlie Beachiltä lähdetään Whitsundaysilel niin Hervey Baylta otetaan lautta Fraser Islandille, maailman suurimmalle hiekkasaarelle. Me olimme alun alkaenkin priorisoineet Whitsundaysin Fraserin edelle mutta koska luonnonvoimat estivät risteilyn, pähkäilimme nyt mahdollisuuttaa käydä Fraserilla, joka houkuttelee ihmisiä sademetsillään ja monipuolisella eläimistöllään. Saarella on mahdollista päästä ihailemaan dingojen, ryhä- ja lahtivalaiden sekä lukuisten matelijoiden elämää. Koska joululoma oli vielä meneillään ei meillä ollut toivoakaan päästä Fraserille kohtuuhinnalla. Tämäkin siirretään tulevaisuuten to do-listalle Whitsundaysin kanssa.

Seuraava paikka etelään mentäessä olisi Noosa ja käänsimme Corollan keulan sinne. Noosa oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ymmärsimme heti miksi Noosan kansallispuisto, kilometrien pituiset hiekkarannat ja mutkittelevat mäkiset kadut, joita reunustivat eukalyptuspuut ja paperbark-puut (onkohan suomennosta olemassakaan?) sekä ruokapaikat ja surffikaupat ovat monelle australialaisperheelle takuuvarma rentoutumispaikka kerta toisensa jälkeen. Olimme ottaneet etukäteen selvää että kansallispuiston läpi kulki reittejä hiljaisemmille rannoille ja kiviseinämaisemille. Siispä lenkkarit jalkaan, kasvot valkoiseksi rasvasta ja reippailemaan +30 asteessa.

Tarkkasilmäiset voivat huomata puussa pienen pulleamahaisen nauravan kookaburran.

Kävelyreitin jälkeiset maisemat saivat jäämään meidät kuvausreissulle ja kuuntelemaan meren kohinaa pitkäksi aikaa. Näillä rannoilla meri pitää itse huolen siitä, ettei ihminen pääse liiaksi pilaamaan rantahietikkoa ja vettä. Alueella on nimittäin paljon meduusoja, jonka vuoksi uiminen oli ehdottomasti kielletty. Kenkiä emme uskaltaneet ottaa pois box jelly fishin, kuutiomeduusan, sen kaikkein myrkyllisimmän meduusan pelossa.

Rannalla hyppely oli kuin miinakentässä kävely näiden muovipallon näköisten merenelävien takia.

Kallion liukkaudesta huolimatta menimme niin lähelle kuin uskalsimme, jotta näkisimme aaltojen kuluttamat kiviseinämät läheltä. Tämä oli paikka, jonne liikenteen tai ihmisten aiheuttamat äänet eivät kuuluuneet ja sielu todellakin lepäsi. Käveleskelimme ympäriinsä ja annoimme vaahtopärskeiden ropista kasvoille.

Aaltoileva meri saa aina pysähtymään ja ihailemaan luonnon voimaa.

Kalliot kohosivat kymmenien metrien korkeuteen ja korkeimmalla kohdalla kasvoi jopa muutama puu. Reunalta piti kurkistaa alas välillä ehkä oman henkensäkin uhalla.

Ulkoilupäivän jälkeen jäimme miettimään mihin nyt mentäisiin ja mitä tehtäisiin. Yöpaikkakaan ei ollu tiedossa, joten heitettiin ilmaan ajatus Brisbaneen lähdöstä. Noosan ja Brisbanen välissä on Caboolturen kaupunki, jossa kokeilimme onneamme yöpaikan suhteen. Lähes kaikki oli täyteen buukattu koko Australian viettäessä joululomaa, joten lähdimme vanhanaikaiseen tapaan motellien oville kyselemään, josko jossain olisi tilaa. Epätoivo meinasi jo iskeä kunnes eräästä motellista luvattiin juuri sopivan kokoinen huone hieman suolaiseen hintaan, josta sain lopulta tingittyä 3 dollaria alennusta. Hieman nauratti tämä summa. Olimme onnesta soikeana saadessamme hypätä pehmeisiin valkoisiin lakanoihin ja motellihuone jääkapilla varustettuna oli suoranaista luksusta meidän reppureissaajabudjetin hostelleihin. Otimme tästä opiksemme, että tulevilla reissuilla varaamme majoitukset vähintään paria päivää ennen.

Monelta kannalta punnitsemisen ja kiivaiden keskusteluiden jälkeen päätimme aamulla, että käymme katsastamassa lähellä olevan lasitalovuoret ja sen jälkeen palaamme Noosaan monestakin syystä. Ensinnäkin minua alkoi ahdistaa tietullit ja ajaminen (etenkin vuokra-autolla) miljoonakaupungissa, toisekseen Oona halusi saada ruskeampaa väriä pintaan ennen kuin palaisi Suomeen ja kolmanneksi olimme kaikki olleet jo Brisbanessa ja kaipasimme aktiiviloman loppuun nyt jotain rentouttavaa tekemistä ja asettumista yhteen paikkaan useammaksi yöksi.

Nämäkin vuoristot ovat James Cookin nimeämiä.

Noosaan paluun jälkeen alkoi todellinen löhölomaosuus. Löysimme mukavan hostellin keskeiseltä paikalta ja respassa saatiin yllättäen palvelua suomeksi. Helsinkiläisnainen oli asunut viisi vuotta Australiassa ja kertoi meille vinkkejä lähialueen aktiviteetteihin liittyen. Perehdyimme myös tarkemmin Noosan jäätelötarjontaan, koska huomasimme, että kioskeja oli monia. Erääseen jäätelöbaariin oli jopa kymmenien ihmisten mittainen jono ja toisessa valmistettiin jäätelö suoraan asiakkaan kasvojen edessä käyttäen typpeä (Nitrogenie Ice cream) apuna prosessissa. Totesimme Noosan todellakin olevan meidän paikka! Valitsimme jäätelöbaareista parhaan ja menimme tilaamaan kunnon annokset. Ensimmäinen meistä tilasi kahden pallon annoksen ja myyjä tökkäsi siihen kaksi lusikkaa olettaen, että jakaisimme tämän runsaan herkun ja oli jo siirtymässä seuraavan asiakkaan luo. Poika ei selvästikään tiennyt keitä oli palvelemassa, sillä emme koskaan missään tilanteessa tyytyisi jakamaan YHTÄ tötteröä. Tilasimme kaikki omat ähkyn partaalle ajavat annoksemme ja myyjä jäi tyytyväisenä latomaan kolikoita kassaan.

Käytimme kaksi päivää rantaelämään mutta pidättäydyimme uimisesta, sillä joka rannalla oli varoitukset meduusoista. Kaikki eivät todellakaan ole tappavia vaan kesyimmät polttavat vain hieman ihoa. Myöskään tämä kokemus ei tuntunut miellyttävältä vaikka aussilapset näyttivät jopa leikkivät rantaan ajautuneilla meduusoilla. Paikalliset suhtautuivat luonnollisesti leppoisammin varoituskyltteihin ja olivat pukeutuneet pitkähihaisiin ja -lahkeisiin tai käyttivät kokopukua veteen mennessään. Surffauksen ystävätkin näyttivät varustautuvan erityisen hyvin eivätkä jättäneet täydellisen kannattelevia aaltoja väliin mistään hinnasta.

Saatoimme Oonan parin päivän päästä linja-autoasemalle päämääränä Brisbane, josta hän jatkaisi bussilla Sydneyhyn. Onneksemme saimme myös palauttaa vuokra-automme Noosaan, joten olimme siitä hetkestä lähtien Tuulin kanssa avoimia kaikille suunnitelmille. Vollotimme kurkku suorana jättäessämme hyvästejä pikkusiskolle ja menimme Tuulin kanssa sen jälkeen istumaan bussiasemalle ja miettimään mitäs nyt tehtäisiin. Ei ollut autoa tai muutakaan kulkupeliä mihinkään suuntaan, ei töitä, ei yöpaikkaa, ei velvotteita eikä suunnitelmia. Lähdetäänkö Brisbaneen seuraavalla bussilla? Lähdetään vaan! Näppäilin Oonalle pikaisesti viestin, että nähdäänkin parin tunnin päästä uudestaan, varattiin just liput seuraavaan Greyhoundin bussiin. Se onkin sitten oma kahden viikon seikkailunsa Queenslandin ikuisen kesän pääkaupungissa.