Arjen riemua

Tänään palasin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen opiskelemaan. Luennolla istuminen tuntui pitkästä aikaa raskaalta, sillä en ole pitkään aikaan istunut niin pitkään hiljaa paikallani. Lisäksi kävin tenttimässä yhden kurssin, joka sairastelun takia oli jäänyt roikkumaan. Eihän sitä lukemista osannut aloittaa ennen eilistä iltaa, vaikka aikaa olisi ollut. Tänään piti siis herätä aikasin lukemaan.

Vaikka päivä oli pitkä ja pikkusen jalka kipuilikin, oli ihana palata takaisin arkeen. Tuntui ihanalta palata kotiin pitkän päivän jälkeen, kun oli väsynyt jostain hyödyllisestä tekemisestä ja oli nälkä. Samalla maistuikin terveellinen ruoka viime aikaisen mässäilyn sijaan. Maitorahka, mansikat ja banaani veikin nälän mukavasti mennessään ja olo on virkeämpi. Samalla tuntuu, että arkea osaa taas arvostaa entistä enemmän.

Normaaliin arkeen palaaminen tuntuu siltä, että olen palaamassa takaisin omaan elämään. Muistin pitkästä aikaa, miltä tuntuu tehdä hyödyllisiä asioita omaa tulevaisuutta varten ja miksi edes opiskelen. Pieni pelko on vieläkin olemassa omasta jaksamisesta. Miten jaksan elää tätä ”normaalia” arkea, kun en kuitenkaan täysin terve vielä ole? Tästä eteenpäin kalenteri näyttää aika kiireiseltä, kuten normaalisti minulla aina. Pikkusen olen sentään oppinut keventämään omaa tekemisen taakkaani, joten toivotaan parasta!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Toivon oppineeni jotain tästä sairastelusta, jotta osaan ottaa tarpeeksi aikaa itselleni, kun sitä tarvitsen. Tuleva näyttää taas paljon valoisammalta, kuin vielä kuukausi sitten! 🙂