Haaste – Millainen olin? Osa 1
Kristaliinan haaste onkin innoittanut bloggaajia muistelemaan menneitä. Mahtavia postauksia lueskelleena, olen tietenkin miettinyt omaakin historiaa. Eilen illalla yritin tätä jo aloittaa, mutta facebookin seinää selatessa sain jo pienen henkilökohtaisen kriisin aikaan. Ihmettelin ääneen eräälle kaverilleni, kuinka nolo olen ehtinyt olemaan muutama vuosi sitten. Vastauksena sain, että olethan sä edelleenkin. Opin, etten edelleenkään tunnista itsessäni sitä noloutta. Opin myös, että olen ollut kaunis ja ihana, vaikka muuta olen kuvitellutkin. Huomasin myös päässeeni melko pitkälle elämässäni ja pahimmat kriisit ovat onneksi eletty.
Elokuu 1999
Vietän kesäloman viimeisiä viikkoja ja aloitan elokuun puolessa välissä 2. luokan. Ensimmäisen kouluvuoden aikana en aivan oppinut lukemaan, mutta tämän kesän aikana korjasin sen asian. Luin kesän aikana kirjahyllymme lastenkirjat läpi ja niitä ei ihan vähän ollut. Kouluun palatessani olin muuttunut luokan huonoimmasta lukijasta yhdeksi parhaaksi. Siitä se lukuinto sitten jatkuikin monta vuotta ja paikkakunnan ainoan kirjaston nuortenkirjat tulivatkin hyvin tutuksi. Opin, että kirjat ovat hyvä pakopaikka ympäröivästä maailmasta.
Ekalla luokalla olin vielä rohkea ja olin joulunäytelmän pääosassa. Sittemmin muutuin hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Minulla oli yksi hyvä ystävä, jonka kanssa olisin halunnut viettää aikaa koulun jälkeenkin. Perheessäni vallitsi kuitenkin kotoisa kaaos, jonka vuoksi myöskään kavereita ei saanut nähdä kuin poikkeustapauksissa. Äitini oli sairas ja muistan pelänneeni hänen puolestaan. Isäni oli etäinen tai vihainen, mutta välillä hänkin yritti mielistellä meitä lapsia.
Minulla oli myös 6 vuotta vanhempi veli, joka oli jo yläasteella. Hän oli niin paljon vanhempi, että meillä ei kauheasti yhteisiä kiinnostuksen aiheita ollut. Minulla on myös muutaman vuoden nuorempi pikkusisko, jonka kanssa varmasti leikimme nukeilla tai juoksentelimme metsissä.
Tuolloin puheeni ei ollut vielä selkeää, vaan kävin usein puheterapiassa. Minulla oli synnynnäinen kielijänteen kireys, joka leikattiin muutamaa vuotta aiemmin, mutta olin jo oppinut puhumaan ilman r-, d- tai l-kirjaimia. Opetinpa tämän saman puhetavan myös pikkusiskolleni, hah. Juoksin myös hammaslääkärissä usein, sillä purentaani piti korjata. Onneksi ei ole jäänyt traumoja hammaslääkäreistä!
Huhtikuu 2003
Olen viidettä luokkaa päättävä tyttö. Tässä vaiheessa luokkamme tytöt kilpailee pojista ja kaikki haluavat sen söpöimmän pojan. Taisin olla jo tuolloin palavasti rakastunut siihen kivaan poikaan, joka oli niin cool saadessaan viettää iltoja ulkona kavereiden kanssa. Samoihin aikoihin kokeilin meikkejä ja taisin laittaa jo ripsiväriä sekä huulikiiltoa kouluun. Silloin muodissa taisivat olla leveät lahkeet housuissa ja napapaidat olivat ainakin tulossa. Minulla oli kirkkaan punaiset leveä-lahkeiset housut, joita käytin melkein päivittäin.
Kotona tilanne oli yhtä kaoottinen kuin aina aikaisemminkin. Vanhemmat riitelivät jatkuvasti ja koin, ettei kenelläkään ollut aikaa minulle. Sulkeuduin siis entisestäni, enkä vahingossakaan kertonut kotona kenellekään mitään pahasta olostani. Silloin tajusin kuitenkin jo, ettei jatkuva riitely ehkä olekaan ihan normaalia. Siksi saatoin silloin tällöin ystävälleni jotain mainita edellisillan riidasta. Seuraavana vuonna tilanne ratkesi siten, että vanhempani erosivat ja isä löysi uuden naisen. Ei se tilanne kuitenkaan heti helpommaksi muuttunut, mutta se onkin jo saivan eri tarinaa.
Huh, tämä muistelu onkin niin hengästyttävää puuhaa, että jätän tulevat päivämäärät seuraavaan postaukseen! Seuraavassa osassa onkin tiedossa siis maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.72010. Silloin elänkin jo aivan erilaista elämää…
Kuva täältä.