Kesätyötunnelmia
Aloitin maanantaina uudet kesätyöt. Samaan aikaan sain myös kunnon kesäflunssan, joka on vetänyt aika voimattomaksi. Ihan kuin olisin allerginen työnteolle! Olen viimeksi helmikuussa tehnyt kunnolla töitä ja sen jälkeen ollut monta kuukautta saikulla. Olen jo kyllästynyt sairastamiseen, joten ärsyttää olla huonossa kunnossa heti töiden alettua. Flunssasta huolimatta en suostunut jäämään kotiin, sillä siellä on jo liikaa oltu.
Opiskelen sosiaalialaa ja työpaikka on ensimmäinen oman alani työ ja asiakasryhmä melko haastava. Viikon jälkeen olo on tosi väsynyt. Olen oppinut valtavasti uutta, mutta myös turhautunut monta kertaa, kun en osaa joitakin asioita. Alkuviikosta fiilis oli vielä melko hyvä ja positiivinen. Olin täynnä energiaa oppiakseni uutta! Puolessa välissä viikkoa tuntui, ettei paikassa juuri arvostettu kesätyöntekijöitä ja perehdytykseen ei käytetty juuri aikaa. Väsytti ja ihmettelin jo, miksi olin edes suostunut tuohon työhön. Meinasi jo itkettää, kun koin itseni ihan tarpeettomaksi. Onneksi tajusin alkaa kyselemään enemmän ja pikkusen varmuutta omaan osaamiseen. Tänään vihdoin alkoi tuntua, että olenhan minä jotain oppinut. Sain jopa vähän positiivista palautetta! Eräs työkaverini sanoi, että tuntuu, kuin olisin ollut jo paljon pidempään kuin viikon töissä.
Kesätyöntekijänä olen havainnut jo monta kehittämiskohtaa, mutta en vielä tiedä, miten niistä sanoa muille työntekijöille ilman, että he loukkaantuvat. Olenhan vain muutaman kuukauden paikassa töissä ja heillä vuosien työkokemus. Nuori ikäni tuskin lisää arvostusta. Todennäköisesti seurailen vielä jonkin aikaa tilannetta ja yritän tutustua paremmin työkavereihini. Ehkäpä onnistun jättämään joitakin kehitysideoita elämään työyhteisöön.
Olen aiemmin työskennellyt kaupoissa ja lasten kanssa. Kaupat ovat onneksi taakse jäänyttä elämää, vaikka niissä oman aikani viihdyinkin. Tällä alalla pääsen vaikuttamaan ihmisten elämään paljon enemmän ja toivottavasti positiivisesti. Ala on toki melko raskasta ja töissä kohtaa melko paljon surullisia kohtaloita. Vaikka ala on henkisesti raskasta, on se erittäin opettavaista. Palkitsevinta on, kun huomaa, että on onnistunut antamaan jollekin jotain hyvää, vaikka se olisi vain pieni iloinen hetki raskaan arjen keskellä.
Viikonlopun aion levätä. Ehkäpä se flunssakin siitä häviää. Ensi viikolla olen toivottavasti energisempi ja opin uutta. Ai niin, olen vapaalla, ehkä voisin yrittää olla ajattelematta työasioita. Mitä sillä vapaa-ajalla muuten tehdäänkään?