Mikä onkaan sun ajattelutapa?

Ajattelutavassani on ongelma. Tajusin tämän, kun juttelin kaverini kanssa (yllätys, yllätys) miehistä.

Tavatessani uusia ihmisiä, vertailen heitä aina jo ennestään tuntemiini ihmisiin. Tutustumisyritykset kaatuvat liian usein siihen, että tapaamani ihminen ei ole yhtä mukava, komea tai huumorintajuinen, kuin jo tuntemani ihmiset. Mielellään pitäisi olla vielä parempi, jotta viitsisi tutustua… Silti kaipaan elämääni uusia tuttavuuksia, joiden kanssa nauraa ja viettää aikaa. Tämä ongelma koskee erityisesti miehiin tutustumista, mikäli se vielä jollekin jäi epäselväksi.

Esimerkiksi vappuna tanssin erään mukavan oloisen miehen kanssa. Hän tarjosi minulle juotavaa ja juttelimme pitkän tovin. Kunnes… Aloin mielessäni vertailemaan häntä aikaisempiin mieskavereihini. Eihän siinä voinut sen jälkeen kuin keksiä syitä lähteä tilanteesta… Nyt tajutessani asian tekisi mieli lyödä päätä seinään. Oi miksi, miksi, miksi?

En usko kuitenkaan olevani ainut, joka näin toimii. Meitä sitoutumiskammoisia (tai miksi tätä nyt kutsuisikaan) on varmasti paljon. Jakakaa ajatuksiani, niin ilahdun! 🙂