”Oi niitä aikoja”

Istuinpa kerran ratikassa, jossa humalainen keski-ikäinen mies lauleskeli kovaan ääneen. Kello oli puoli kuusi arki-iltana ja ihmiset palaamassa töistä kotiin.

 

”Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja,

ne tahtoisin niin elää uudelleen.

Tuo aika rakkauden, tuo aika nuoruuden,

sen tahtoisin niin elää uudelleen…”

 

Kuului laulu hyvin laulettuna. Ensimmäinen reaktioni oli lähteä lauluun mukaan, sillä se on tuttu jostain juhlista. Ihmisten ilmeet olivat erittäin kiusaantuneita ja miehen tullessa lähemmäksi tajusin häneen juoneen aika reippaasti sinä päivänä.

Ihmiset kokivat tilanteen varmaankin melko kiusalliseksi ja epämukavaksi, mutta minusta se oli lähinnä hauska ja viihdyttävä. Tai no. Kunnes mies tuli lähes iholle, teki mieli sanoa ystävällisesti jotain. Taisinpa kuitenkin vain tuijotella ikkunasta ulos, kuten muutkin tekivät.

Joskus voisi miettiä, että nämä ”häiriköt” saattavat kaivata vain pientä ystävällistä sanaa, sillä heillä ei välttämättä ole kovin hyviä välejä perheeseen tai sukulaisiin. Kavereinakin saattaa olla vain päihdekavereita. Enpä itsekään sanonut kuvailemassani tilanteessa mitään, mutta silloin tällöin saatan jopa sanoa muutaman ystävällisen sanan laitapuolen kulkijalle, joka tulee juttelemaan. Useimmiten nämä ihmiset eivät ole käyttäytyneet mitenkään uhkaavasti, vaan ovat tarinoineet omiaan. Varovainen kannattaa tietenkin olla!

 

suhteet oma-elama oma-elama syvallista
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.