Oman elämän ylämäki

Onko joku ehtinyt jo ihmettelemään blogini hiljenemistä? Olen tehnyt töitä, paljon töitä ja viettänyt liian vähän vapaa-aikaa. Viikossa kertyneet 65 työtuntia sai minut väyneeksi ja blogi jäi. Tuntuu, että päässäni ei ole yhtään tarpeeksi hyvää ajatusta täällä julkaistavaksi. Kuka nyt haluaisikaan lukea niitä typeriä ajatuksia, joita minulla on viime päivinä ollut edes niinä kirkkaimpina hetkinä?

Rankan työputken jälkeen minulla on pari vapaapäivää, jotka ovat menneet nukkuen ja lepäillen. Fiilis on väsynyt ja mitään en saa aikaiseksi. Haluaisin kovasti kaikkea, mutta en jaksa. Haluaisin nähdä kavereita, tehdä kunnollista, terveellistä ruokaa ja olla iloinen, pirteä itseni. Niin ja kirjoittaa hyviä, nasevia juttuja tänne. Mutta, kun en osaa tai jaksa.

Vetämättömään olooni lähdin kävelylle. Sen vuorokauden nukkumisen jälkeen tietenkin. Tähän oloon auttaa parhaiten suuntaminen rauhalliseen ympäristöön ja liikkuminen samalla, kun korvissa soi lempimusiikki. Reilun tunnin kävelyn jälkeen olo on rauhallisempi ja hiukan tyytyväisempi itseeni. Ehkä vielä tänään jaksan hiukan tsempata ja tehdä jotain. Lopuksi muutama kuva lenkiltäni…

…ehkä se elämä onkin aika kaunista.