Lilyn toimitus nosti muutama päivä sitten haasteeksi kehua omaa kroppaamme. Aiheesta olemme saaneet lukea jo useita postauksia, mutta minua kiinnostaa, osaatteko kehua itseänne työhakemuksissa ja -haastatteluissa. Kesän ollessa jo aivan oven takana, monet meistä ovat hakeneet jälleen kesätöitä – niin minäkin.

Suomalaiseen kansanluonteeseen tuntuu kuuluvan itsensä vähättely ja vaikeus kehua itseään, ehkäpä siinä sivussa muitakin. Siksi mielestäni onkin tärkeää kehua itseään ja muita aina muistaessaan. Mikäpä piristäisikään enemmän, kuin kaverin kehu tämänpäiväisestä asusta tai hyvin tehdystä työstä?

Pakko myöntää, osaan kehua itseäni suhteellisen hyvin töitä hakiessani. Olen hyvä ihmisten kanssa, joustava, opin nopeasti, en pelkää haasteita…. Vaikeampaa minulle on keksiä heikkoja kohtia, joita työhaastattelussa jakaa. (Toki minulla niitäkin on, ei nyt liian ylpeäksi sovi ruveta.) Ehkäpä tästä johtuen olen aina saanut töitä työhaastatteluun päästyäni. Tiedän olevani myös onnekas, toiset joutuvat käymään haastatteluissa pitkään, ennen kuin töitä saavat. Ehkäpä itsensä kehumisesta olisi hyötyä myös muille?

Omaa kehoani olen opetellut kehumaan pikku hiljaa. Vaikeata se on ollut, mutta nykyään voin rehellisesti sanoa pitäväni selästäni, käsistäni ja nenästäni. Vaikka vatsastani tai arvistani en pidäkään, voi niiden kanssa elää. Tuskinpa kukaan minua arvottaa niiden perusteella?

Kehujen täyttämää viikkoa – tai loppuelämää! Ajatellaan yhdessä itsemme kauniiksi ja hyviksi sellaisina kuin olemme! 🙂