Täydellinen päivä merimaisemissa

Harmaa päivä. Sataisiko vettä vai paistaisiko aurinko? Aivan sama! Minä laitoin kukkamekon päälleni, hain kaupasta grillattavaa ja suuntasin kohti Pihlajasaarta.

Yllätyin ties kuinka monetta kertaa siitä, kuinka ihania paikkoja Helsingistä löytyykään. Lyhyt merimatka saareen ja keskustan melu on taakse jäänyttä elämää. Pilvinen sää takasi rauhaa ja vähemmän ihmisiä saman suunnitelman kanssa. Pienen kävelyn jälkeen löytyi grillikatos, jossa oli edellisten lomalaisten jäljiltä valmis hiillos. Ei muuta, kuin lohta ja kasviksia grilliin ja odottelemaan luonnon äärellä tehdyn ruuan valmistumista.

Ennen paluuta kaupunkiin ehdin pulahtaa vielä kylmään meriveteen, ihmetellä ohi kulkevia laivoja ja unohtaa kokonaan stressit ja huolet. Jos sellaisia edes oli, en muista enää. Nappasin myös kuvan rannalta, jotta muistaisin jatkossakin suunnata kaupungin sykkeestä luonnonrauhaan.

Vaikka tykkään elää kaupungissa keskellä tapahtumia ja ihmisiä, tulee aina välillä tarve päästä luontoon. Olenhan pohjimmiltaan maalaistyttö metsien ja peltojen keskeltä. Silloin on päästävä kävelylle metsään, veden äärelle kuuntelemaan liplatusta tai haistelemaan kukkien ja heinien tuoksua. Viimeisen viikon aikana tämä tarve on vain voimistunut, joten olen käynyt metsissä poimimassa mustikoita ja etsimässä sieniä. Olen kävellyt joen tuntumassa ja kuunnellut lintujen viserrystä. Ja tänään päätin lähteä Pihlajasaareen. Se oli juuri sopiva valinta tälle päivälle, suosittelen lämpimästi.