Uusi elämä – paluu historiaan

Lupailin palaavani Kristaliinan haasteeseen vielä kirjoitettuani jokaisesta annetusta päivämäärästä. Tämän jutun kirjoittaminen on venynyt aika pitkälle, mutta nyt se vihdoin tulee! Aiemmat osat on luettavissa täältä ja täältä.

Muisteltuani hetken annettuja päivämääriä ja kuukausia, muistoja alkoi tulvia yllättävän paljon mieleeni. Yksi muisto toi toisen mieleen ja kohta niitä olikin valtavasti. Ikävienkin asioiden käsittely tekee vain hyvää ja vaikka jutut eivät kovin positiivisia olleetkaan, huomasin käsitelleeni ne jo aika hyvin. On myös hienoa huomata päässeensä elämässään aika pitkälle ja rankimpien elämänvaiheiden olevan jo ohi. Nyt voin jo ammentaa ikävistä muistoista voimaa ja rohkeutta kohdata tulevia haasteita.

Hiukan pohdin ennen juttujen julkaisua, haluanko kertoa elämästäni niin paljon julkisesti. Ajattelin kuitenkin, että tällainen minä olen ja tämän kokenut. Miksi salailla sitä mitä on? Samalla toivon, että jutuistani olisi apua muille vaikeiden tilanteiden kanssa kamppaileville. Aina on toivoa ja mahdottomilta tuntuvista tilanteistakin voi päästä eteenpäin. Sen jälkeen voi tajuta, että elämä on sittenkin aika ihanaa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Haluan kertoa vielä yhdestä ajankohdasta elämässäni, jotta juttusarja saisi ansaitsemansa päätöksen. Palaan vuoteen 2011 ja syksyyn.

Olen juuri aloittanut ensimmäisen opiskeluvuoteni ja se tuntuu hyvältä. Välivuosi on ohi ja uutta intoa opiskeluun on rutkasti lisää. Opin koko ajan uutta ja innostun koko ajan enemmän alastani. Olen myös muuttanut pieneltä paikkakunnalta Pääkaupunkiseudulle ja tuntuu mahtavalta voida kävellä kadulla rauhassa. Jokainen vastaantulija ei tunnistakaan minua ja se on vapauttavaa!

Opiskeluihin kuuluu tietenkin myös vapaa-aika. Olen saanut hurjasti uusia kavereita ja luokkahenkemme on huumaava. Miten kaikki tuntuukin niin mukavilta? Osallistumme opiskelukavereiden kanssa useisiin opiskelijajuhliin, vietämme iltoja toistemme kodeissa ja käymme silloin tällöin muutamilla. Pientä totuttelua vaatii ajatus siitä, että joka päivä tässä uudessa kotikaupungissa tapahtuu jotain ja aina voisi olla menossa johonkin.

Teen myös töitä paljon. Viikonloput ja muutamat arkipäivätkin menee kaupassa myyjänä. Pomooni minulla on hyvät välit ja hän on auttanut muuttonikin kanssa. Rahatilanne on hyvä, joten sitäkään ei tarvitse stressata.

Kaikki uudet kuviot ja ihmiset vievät ajastani suuren osan. Muistan olleeni väsynyt ja muutaman kerran myöhästelleeni luennolta. Mutta muuten olin tyytyväinen uuteen elämääni. Olin löytänyt oman paikkani tästä maailmasta ja se tuntui mahtavalta.

Kuva täältä.