”Drag tuhoaa lapset ja palvelee pedofiileja – hävetkää, aikuiset!”

Näin otsikoi toimittaja Sanna Ukkola torstaina julkaistun kolumninsa Iltalehdessä.

Ilmassa kuului humahdus.

Se oli rajan ylittämisen ääni. Se oli myös ääni, jolla angloamerikkalaisessa maailmassa riehuvat kulttuurisodat rantautuivat lopullisesti Suomeen.

Amerikkalainen lehdistö on tunnettu valeuutisistaan. Laitonta se on ainoastaan, jos pystytään osoittamaan, että valheiden jakaminen on tietoista.

Näin ikävästi kävi oikeistokonservatiiviselle Fox Newsille, joka maksoi sovittelussa lähes 800 miljoonaa dollaria äänestyskoneita valmistavalle Dominiolle. Syynä oli Foxin väite siitä, että Trumpilta varastettiin vaalivoitto äänestyskoneiden vian takia.

Sekä Yhdysvaltain että Iso-Britannian oikeistolaisessa mediassa on käyty skandaalinkäryistä keskustelua siitä, edistääkö drag pedofiliaa ja ovatko lapset vaarassa.

The Daily Wiren toimittaja Matt Walsh kutsui drag-esityksiä syöväksi. ”Mitä pidemmälle syöpä on levinnyt, sitä aggressiivisemmin sitä vastaan täytyy taistella”, hän sanoi.

Walsh esitti lapsille suunnattujen drag-esitysten kriminalisointia.

Fox Newsin toimittajan Jesse Wattersin mielestä drag-esitykset, kuten lapsille suunnatut satuhetket, ”normalisoivat pedofiliaa”.

Ohiolainen paikallislehti Ledger Independent julkaisi eläköityneen terapeutin Melissa Martinin kirjoituksen, jonka mukaan drag queenit ovat lapsia seksualisoivia saalistajia. Hän liitti dragiin myös sukupuolen moninaisuuden, jolta lapsia tulee suojella.

Suomalainen lehdistö on tähän asti ollut verrattain luotettava ja asiallinen tietolähde – joistakin ylilyönneistä huolimatta.

Nyt tilanne näyttää vähitellen muuttuvan Sanna Ukkolan ja osin myös Annikka Mutasen sekä Annamari Sipilän kaltaisten toimittajien myötä. Mutanen on käsitellyt kirjoituksissaan transsukupuolisuutta negatiivisessa valossa, samoin Sipilä mutta vieläpä pilkallisesti  ja halventavia termejä käyttäen.

Kysymys kuuluu: haluammeko tosiasioita hämärtävän, vähemmistöjä demonisoivan diskurssin myös tänne?

Drag-hahmo kuin pörröinen metsäneläin

Ukkolan tuohtumus liittyi kanadalaiseen dokumenttiin, joka käsittelee dragia harrastavia lapsia. Helsingin kaupunki aikoi esittää dokumentin osana Kulttuurikaappi-festivaalia mutta perui esityksen hurjistuneen yleisön antaman kritiikin perusteella.

Yksi kritiikkiä herättänyt seikka oli K18-luokitus, joka johtui siitä, ettei dokumentin ikärajaa ollut määritelty.

Sateenkaariverkkolehti Kehrääjän mukaan kritiikki perustui väärinkäsityksiin siitä, mitä drag on. Moni myönsi kommentoineensa dokumenttia sitä näkemättä.

Oli dokumentista mitä mieltä hyvänsä, Ukkola niputtaa kolumnissaan dragiin liittyviä ilmiöitä hämmentävällä tavalla yhteen.

Hän aloittaa kolumninsa kuvitteellisista lapsista, jotka käyvät bondage-kursseilla ja sovittelevat kaulapantoja, ja hyppää siitä oitis drag-satutuntiin Oodi-kirjastossa.

Katsotaanpa kuvaa satutuokion vetäjästä Gaylienistä. Pörröinen tukka, turkkia muistuttava pitkähihainen neule, glitteriä hehkuvat naamiaismeikit, punainen nenä.

Hahmo muistuttaa pikemminkin lastennäytelmästä karannutta metsänolentoa kuin mitään, minkä voisi parhaalla tahdollakaan yhdistää seksuaalisväritteiseen esiintymiseen.

Luultavasti Ukkola tietää tämän, koska hän ei suinkaan ole tyhmä, mutta on toki kuohuttavampaa vihjata, että drag-satutuokioiden vetäjät osallistuu lasten seksualisointiin.

Itse olen seurannut muutamina vuosina drag-satutuokioita Pridessä. Esiintyjänä on ollut hahmo, joka on jakkupuvussaan, maltillisessa kampauksessaan ja valkoisina hehkuvissa hampaissaan muistuttanut pikemminkin amerikkalaista isoäitiä kuin seksiä tihkuvaa aikuisviihde-esiintyjää.

Ukkolan kolumni lisää väkivallan uhkaa

Vihreä poliitikko Perttu Jussila nosti Twitterissä esiin, että viime vuosi oli eurooppalaisille sateenkaari-ihmisille väkivaltaisin kymmeneen vuoteen. Yksi syy siihen on laitaoikeiston ja konservatiivikommentaattorien koventunut retoriikka.

”Iltalehti saa klikeistä eurot, Ukkola roskapostauksestaan palkan ja vähemmistöt saavat kasvavan määrän verkkovihaa ja väkivallan uhkaa”, Jussila kirjoittaa.

Näin tosiaan kävi myös Trumpin presidenttikaudella, kun viharikokset tutkitusti lisääntyivät julkisesti hyväksytyn vihapuheen myötä.

Jussilan mainitsema uhka on jo materialisoitunut esimerkiksi Britanniassa, jossa oikeistolainen joukko ryntäsi kirjaston drag-satutunnille huutaen homofobisia solvauksia Aida H Dee -nimiselle esiintyjälle. Samoin kävi Suomessa, kun aggressiivisesti käyttäytyvä ryhmä keskeytti viime vuonna kirjasto Oodin drag-satutuokion (jota veti mainittu pörröistä metsäneläintä muistuttava hahmo).

Lastenkirjailija, drag-artisti Cristal Snow julkaisi Instagramissa Iltalehdelle avoimen kirjeen, jossa vaati anteeksipyyntöä vihamielisen kolumnin julkaisemisesta.

Hän viittaa Journalistin ohjeisiin, joista 26. kuuluu näin: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.”

On tosiaan ihan relevanttia kysyä, kunnioittaako lause ”drag tuhoaa lapset ja palvelee pedofiileja” sateenkaariyhteisöön kuuluvien drag-taiteilijoiden ihmisarvoa.

Entä koko perheen drag-hahmot?

Transaktivisti, kirjailija Mona Bling nosti Instagramissa esiin sen, että suomalainen koko perheen viihdekulttuuri on vuosikymmenet pyörinyt dragiin pukeutuneiden heteromiesten ympärillä.

Tästä päästäänkin siihen, mitä pidetään seksuaalisena.

Ukkolan kolumni on osa moraalipaniikkia, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen väitetään uhkaavan lapsia, sillä vähemmistöjä on maailman sivu pidetty yliseksuaalisina. Tällä perusteella heihin on liitetty väitteitä lasten ahdistelusta ja groomaamisesta.

Kun Aku Hirviniemi pukeutui Marja Tyrniksi, tuliko kenellekään mieleen kysyä, seksualisoiko hän lapsia, jotka häntä televisiosta katselivat?

Miksi juuri vähemmistöön kuuluvan ihmisen drag olisi sopimattoman seksuaalista?

Kohu on absurdi myös siksi, että elämme seksuaalisuuden läpitunkemassa kulttuurissa. Seksuaaliseksi tulkittava kuvasto valuu lasten verkkokalvoille poptähtien esiintymisasuista, katumainoksista, tiimalasivartaloisista nukeista ja vaateketjujen katalogeista. On suorastaan surkuhupaisaa, että pörröiseen pitkähihaiseen paitaan pukeutunut drag-hahmo tulkitaan tässä kontekstissa sopimattoman seksuaaliseksi.

Jos oikein tarkkoja ollaan, lapsi saattaa uimarannalla altistua bikiniasulle, joka muistuttaa aikuisviihdetanssijan asua strippibaarissa. Onko sekin sopimatonta? Entä avonaiset topit ja minihameet? Mihin vedetään raja? Lapset ovat vaarassa!

Pelkkä asu ei tietenkään tee ihmisen käytöksestä seksuaalissävytteistä. Siksi kohu drag-tähdistä lasten seurassa on paitsi naurettava, myös selkäpiitä karmiva.

Drag-taide kulttuurisotien välikappaleena

Toimittaja Tim Jonze ihmettelee The Guardianissa, miten kulttuurisodat onnistuivat kaappaamaan drag-satutunnit ja vääntämään niistä jotain, mitä ne eivät ole.

Jutussa käsitellään aiemmin mainittua brittiläistä häirikköryhmää, joka partioi kirjastojen ulkopuolella ja kysyy lapsiaan drag-satutunneille vieviltä vanhemmilta huutamalla, miksi he vievät lapsensa katsomaan pedofiilia. Samanlaisia iskuja on tehty myös Yhdysvalloissa.

Jonze haastattelee satutuntien lukijaa, Aida H Deenä esiintyvää Sab Samuelia, jolta vanhemmat ovat kysyneet, miksi nämä vihaiset ihmiset huutavat heille.

Drag-satutuntien häiriköinti liittyy vähemmistövastaisen puheen normalisointiin.

Drag on aina kyseenalaistanut sukupuolirooleja ja leikitellyt niitä. Se taas ei istu anti-gender-ideologiaan, jonka ytimessä on valkoinen heteroydinperhe. Longplayn artikkeli käsittelee sitä, kuinka tällä ideologialla pyritään vastustamaan naisten ja vähemmistöjen oikeuksia maailmanlaajuisesti.

Toinen Jonezin haastattelema, satutunteja vetävä drag-artisti Matthew Cavan on pistänyt merkille, että hänen vastustajansa kierrättävät menneiltä vuosikymmeniltä tuttuja argumentteja. Yksi niistä kuuluu näin: miksi homomies haluaisi olla lasten lähellä?

Osa häiriköistä on väittänyt, että Cavanin hiv voi tarttua lapsiin, koska he ovat samassa huoneessa – tuttu argumentti 1980-luvun aids-kriisistä.

Kriisit asettavat vähemmistöt vaaraan

Tämä kaikki herättää huolestuttavia ajatuksia. Nyt kun Euroopassa riehuu sota, ankarat puheenvuorot ovat saaneet yhä enemmän kannatusta. Ja kuten kriiseissä usein, laskun maksavat vähemmistöt. Vaikeina aikoina on etsittävä syntipukki, johon viha ja pelko kanavoidaan.

Näin kävi toisessa maailmansodassa ja näin on käymässä myös talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa Ugandassa, Keniassa ja Ghanassa, joissa on astumassa voimaan homoseksuaalisuuden kriminalisoiva laki. Ihminen voisi siis olla rikollinen vain olemalla olemassa.

Suomessa koronan ja Ukrainan sodan vaikutukset näkyivät eduskuntavaalien tuloksessa, jonka seurauksena on todennäköisesti syntymässä sinimusta hallitus. Äänivyöryn saaneiden perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi hiljattain Helsingin Sanomissa, ettei empatia sovi politiikkaan.

Äänenpainojen koventuessa suomalaisen journalismin pitäisi pitää pää kylmänä ja faktat kunnossa. Muuten seuraukset voivat olla vähemmistöille pelottavat.