Tosimiesten sananvapaus on vaarassa
Sananvapautta koetellaan nykyisin jatkuvasti. Viimeisin esimerkki sen rajoittamisesta on tietysti Timo Soini, joka osallistui Kanadan Ottawassa kynttilävigliaan abortin ”uhrien” puolesta ja kirjoitti plokissaan, että Argentiina on hieno maa, kun maan senaatti oli kieltänyt abortin. Kirjoituksen lopussa oli pusuhymiö.
Torstaina neljä oppositiopuoluetta esitti epäluottamusta Soinille tämän aborttikantojen vuoksi.
”Se on aivan selvä asia, että mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapaus koskee myös minua”, Soini vastasi.
Hallituksen rivit näennäisesti hieman repeilivät, mutta epäyllättävästi Soini sai eduskunnan luottamuksen äänin 60–100. Maisterisjätkä sai siis jatkaa ulkoministerinä ja pitää sananvapautensa, jonka varjolla hän vastustaa naisten itsemääräämisoikeutta kehoonsa.
Toronton yliopistossa eräs psykologian professori olisi varmaankin nyökytellyt hyväksyvästi Soinin kommenteille. Professori Jordan Peterson nimittäin vastustaa aborttia monen muun asian lisäksi. Hän nousi julkisuuteen syksyllä 2016, kun hän latasi YouTubeen videosarjan, jossa hän kritisoi sukupuolisensitiivistä kielenkäyttöä ja lakia, joka kieltää sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän. Peterson kertoi puolustavansa sananvapautta, jota ”vasemmistoradikaalit” yrittävät rajoittaa.
Samana vuonna kun Peterson nousi julkisuuteen, Yhdysvallat sai uuden presidentin. Donald Trump näyttää suhtautuvan sananvapauteen kaksijakoisesti. Toisaalta hän on kritisoinut lehdistönvapautta ja kutsunut toimittajia limaksi ja pohjasakaksi, toisaalta hän on esittänyt huolensa siitä, että konservatiivien sananvapautta pyritään rajoittamaan.
”Oikeisto, joka on vuosia suhtautunut sananvapauteen vihamielisesti ja hermostuneesti, on löytänyt sen uudelleen”, sanoi oikeustieteen professori Burt Neuborne New York Timesissa.
Lehden teettämän analyysin mukaan korkeimman oikeuden puheenjohtaja John J. Roberts Junior on suhtautunut oikeudessa huomattavasti myötämielisemmin sananvapausargumentteihin, kun kyseessä ovat olleet konservatiiviset, eivät liberaalit kannanotot. Tämä on selkeä muutos entiseen.
Samassa jutussa siteerataan Michiganin yliopiston oikeustieteen professoria Catharine A. MacKinnonia. Siinä missä sananvapaus oli joskus heikossa asemassa olevien keino puolustautua, siitä on tullut ase, jota käyttävät hyväkseen natsit, misogyynit ja rasistit, MacKinnon kirjoittaa esseekokoelmassaan.
Poliittinen korrektius ja ihmisoikeussoturit
Myös Suomessa sananvapaus nousee esiin erityisesti silloin, kun kyseessä on liberaalien kannanottojen vastustus.
Docventures jakoi hiljattain Facebookissa kiinnostavan jutun sukupuolittuneesta kielestä. Siitä, miten sanonnat ”ole mies”, ”tehdä miehen työ” tai ”älä ole akkamainen” muokkaavat käsityksiämme sukupuolista.
Mies on ujuttautunut myös sellaisiin näennäisesti neutraaleihin ilmaisuihin kuin auta miestä mäessä, lähdetään yhtenä miehenä, puhemies tai miehistö.
”Tämä niin kutsuttu yleistävä maskuliinisuus kuvastaa ajattelumme ja ihmiskuvamme mieskeskeisyyttä. Ajattelemme miehen olevan jonkinlainen ihmisen prototyyppi”, sanoo tutkija Mila Engelberg jutussa.
Hänen tutkimuksensa mukaan suurimmalle osalle ala-aste- ja lukioikäisistä tulee mieleen mies sanoista ihminen ja hän.
Aamulehti linjasi vuosi sitten, että se luopuu sukupuolittavista termeistä. Opetushallituksen Tasa-arvotyö on taitolaji -opas esittää, että lapsia tulisi kohdella yksilöinä sijaan, että puhuttaisiin tytöistä ja pojista. Näin avarrettaisiin käsityksiä sukupuolista. Samoilla linjoilla oli Engelberg.
”Tää PC-paska alkaa sit rantautua Suomeenkin”, lukija kommentoi Docventuresin juttua Facebookissa tuoreeltaan.
”Itse en ole karsinut puheestani fraasin fraasia poliittisen korrektiuden nimissä, en tee sitä nyt enkä myöskään tulevaisuudessa”, kommentoi toinen lukija.
Lyhenne PC viittaa termiin politically correct. Jordan Petersonkin puhuu ”kulttuurimme poliittisen korrektiuden hulluudesta.”
”En aio koskaan käyttää sanoja, joita vihaan, kuten trendikkäitä ja keinotekoisia termejä zhe ja zher. Nämä sanat toimivat suunnannäyttäjinä postmodernille, radikaalille vasemmistoideologialle, jota inhoan ja joka on ammatillisen näkemykseni mukaan pelottavan samankaltaista kuin marksilaiset opinkappaleet, jotka tappoivat ainakin 100 miljoonaa ihmistä 1900-luvulla”, Peterson kirjoitti National Post -lehdessä.
Eli sukupuolisensitiivistä kieltä voi siis verrata miljoonien ihmisten kuolemaan.
”Poliittinen korrektius saa umpihulluja muotoja”, kirjoitti myös Timo Soini ajatuksesta korvata isänpäivä läheisenpäivällä parissa päiväkodissa.
Loppuun hän lisäsi vielä toisen kannanoton:
”Mies ei synnytä. Translaki ei tämän hallituksen aikana etene.”
”Uskon, että tämän maan suuri ongelma on poliittinen korrektius. Niin moni ihminen on haastanut minut, ettei minulla suoraan sanottuna ole aikaa poliittiseen korrektiuteen”, myös Donald Trump sanoi Fox Newsin debatissa.
Patriarkaatin portinvartija
Toisin kuin Trump ja Soini, Jordan Peterson ei ole sellainen joviaali hahmo, johon on helppo samaistua. Hän on vakavamielinen, akateeminen ja älyllinen. Epäilemättä heidän kannattajakuntansa koostuu kuitenkin ainakin osin samoista ihmisistä: työväenluokasta, joka tuntee tulleensa petetyksi.
Peterson kertoo vastustavansa ”social justice warrioreita” eli yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden sotureita. Kuka muuten keksi käyttää tuota termiä negatiivisessa mielessä? Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden soturi kuulostaa mielestäni hyvältä. No, Petersonin mielestä kyseessä on halveksuttava ihmisryhmä. Hän pitää ”radikaalien vasemmistoaktivistien” ideologiaa ”murhanhimoisena” ja uskoo, että jos puhetta aletaan säädellä, seurauksena on ennen pitkää totalitarismi.
Dorian Lynskey pohtii The Guardianissa, onko Peterson vaarallinen. Professorin mukaan vähemmistöryhmät ovat lapsekkaita uhriutujia, naisia ei oikeasti ole alistettu kautta historian, islamofobia on fasistien keksimä sana ja valkoinen etuoikeus on marksilainen valhe.
On kyllä varsinaista uhriutumista esimerkiksi transihmisiltä päätyä itsemurhaan tai joutua väkivallan ja syrjinnän kohteeksi tai kodittomaksi selvästi useammin kuin muu väestö. Ei ihme, että juuri transaktivistit ja Peterson ovat ottaneet usein yhteen. Myöhemmin Peterson on tosin todennut, että hän saattaisi kuitenkin käyttää sukupuolineutraalia they-ilmausta transihmisistä, jos se olisi perusteltua.
”Peterson on vanhanaikainen konservatiivi, joka suree uskonnon ja perinteisen perhekäsityksen murenemista mutta käyttää nykyaikaista taktiikkaa”, Lynskey kirjoittaa The Guardianissa.
Toisin sanoen hän tubettaa ja tavoittaa näin nuorta kuulijakuntaa.
”Ihmiset, jotka ajattelevat, että kulttuurimme on sortava patriarkaatti, eivät halua myöntää, että se saattaa perustua kyvykkyyteen”, Peterson sanoi New York Timesin haastattelussa.
Samassa jutussa Peterson kommentoi Alek Minassiania, joka ajoi Torontossa väkijoukkoon, tappoi kymmen ihmistä ja perusteli tekonsa incel-identiteetillä (involuntary celibacy). Hän eli siis tahtomattaan selibaatissa ja halusi kostaa.
”Hän oli vihainen jumalalle, koska naiset hylkivät häntä. Ratkaisu on pakotettu monogamia.”
Kiitos tiedosta, Jordan Peterson.
Peterson on sittemmin selittänyt, ettei hän tarkoittanut valtion määräämää monogamiaa vaan sitä, että monogamia on kautta aikojen vähentänyt miesten väkivaltaisuutta.
Siitä viis, että suurin osa naisten kokemasta väkivallasta tapahtuu kotona ja valtaosa parisuhdeväkivallan kohteista on naisia.
Ehkä he ovat ansainneet sen.
Profeetta saapuu Suomeen
Mihin tämä maailma oikein on menossa? Eivätkö valkoiset miehet saa sanoa enää mitään? Mitä nämä uhriutuvat feministit oikein haluavat? Ennen oli paremmin. Nyt täytyy kirjoittaa plokia, twiitata ja tehdä YouTube-videoita, jotta saa viestinsä läpi. Sen viestin, jonka sananvapautta rajoittavat vasemmistoradikaalit pyrkivät vaientamaan.
Marraskuussa saamme Petersonin Suomeen. Tapahtuman Facebook-sivulla kerrotaan, että suuren kysynnän vuoksi kirjailijan luennolle on saatu järjestettyä lisänäytös. Jäljellä on enää 165–199 euroa maksavia erikoislippuja. Löysin netistä ryhmän, joka järjestää säännöllisiä tapaamisia helsinkiläisessä kahvilassa keskustellakseen siitä, miten Jordan Peterson on muuttanut heidän elämänsä.
Petersonin self help -kirja 12 Rules For Life – An Antidote to Chaos on ollut myyntimenestys. Hänen isälliset oppinsa selän suoristamisesta ovat vedonneet nuoriin miehiin ympäri maailman.
Petersonin mukaan ihmiset ovat kuin hummereita: mittailemme toisiamme, ja jos joku näyttää alistuneelta, muut tulkitsevat yksilön häviäjäksi. Jos yksilö taas suoristaa itsensä, häntä katsotaan eri tavalla.
Petersonin kymmenet tuhannet fanit Reddit-keskustelupalstalla jopa kutsuvat itseään hummereiksi.
Nämä innokkaat hummerit myös rahoittavat Petersonia tilauspohjaisen verkkoalustan Patreonin kautta. Joukkoon mahtuu niin konservatiivisia kristittyjä, uusnatseja kuin alt-right-väkeä. Juuri tätä kiihkeää kannattajakuntaa The Guardianin Dorian Lynskey pitää vaarallisena.
”Peterson ei täysin tue äärioikeistoa mutta flirttailee sen kanssa ja on monessa asiassa samalla kannalla”, Lynskey kirjoittaa.
Petersonin viesti on ytimekäs. Kanna vastuu itsestäsi, petaa sänkysi, älä odota kenenkään auttavan sinua. Ole tosimies.
Ja jos sattuu olemaan mies, jonka mielestä maailma tuntuu epäreilulta ja omituiselta, kun ei enää naistakaan saa, tuo viesti voi puhutella aivan erityisellä tavalla. Kaikessa hiljaisuudessa kännykän ruudulle ilmestyy karismaattinen johtaja, jonka sanoissa on järkeä, joka on professori ja siksi oikeassa, joka sanoo asiat niin kuin ne ovat ja joka vihdoin ymmärtää, miltä minusta tuntuu.
Koska kuka ei haluaisi olla tosimies, joka saa sen, mikä hänelle kuuluu, joko hyvällä tai pahalla. Ja heitä on koko ajan lisää.