Je suis Atte Ahokas
Itkupilli.
Se on sana, jolla tunnettu Twitter-keskustelija, entinen Räyhis, nykyinen Jopo-Petteri kutsui 17-vuotiasta ilmastoaktivistia Atte Ahokasta.
Ahokas oli ilmoittanut jäävänsä tauolle aktivismista jatkuvan kiusaamisen ja uhkauksien vuoksi.
Jopo-Petteri pahoitteli myöhemmin blogissaan sanavalintaa ja poisti twiittinsä mutta mainitsi silti, että piti Ahokkaan twiittiä sometauosta ”huomiohuoraamisena”.
Mieleeni palasi pari muistoa vuosien takaa.
Olen 16 vuoden urani aikana seisonut kaksi kertaa esimiehen huoneessa itkemässä haukkumisen päätteeksi.
”Ei tässä nyt itkeminen auta”, esimies on vastannut.
Kiusaaminen toimii parhaiten, kun kiusattu infantilisoidaan ja leimataan heikoksi. Mitäs reagoit noin tunnepohjaisesti, senkin itkupilli. Kyllä aikuisten maailmassa kuule pitää kestää vähän kritiikkiä.
”Haluammeko tosiaan elää yhteiskunnassa, jossa tämä sallitaan? Tai jossa ilmastoaktivistin saa kiusata hiljaiseksi? – – Meidän on uskallettava puolustaa heitä, jotka asettavat itsensä alttiiksi yhteisen asian puolesta. Samalla meidän on varmistettava, että tulevaisuudessa aktivistit saavat toimia rauhassa ja vailla häirintää”, Amnesty Finland kommentoi Twitterissä Ahokkaan taukoilmoitusta.
Toimittaja Sanna Ukkola kiirehti syyttämään tapahtuneesta ilmastoliikettä.
”Meidän ei pidä nostaa teini-ikäisiä koululaisia maskotiksemme tai oman politiikkamme välikappaleeksi ja altistaa heitä hirvittävälle paineelle, jos emme itse pysty samaan asioitamme kuntoon”, Ukkola kirjoittaa.
Vihapuhe ja kiusaaminen ovat siis vain jokin epämääräinen ”hirvittävä paine”, jonka lähdettä kukaan ei tiedä.
Sen sijaan että puhuisimme siitä, mikä saa aikuisen ihmisen lähettämään uhkauksia 17-vuotiaalle ja kutsumaan häntä itkupilliksi, moni tuntuu syyttävän tilanteesta lasten viiteryhmää.
Mitäs toitte lapsen tänne, missä ei ole turvallista. En minä tiedä, mitä minä aion seuraavaksi sanoa. Tätä vihapuhetta vain tulee suustani enkä minä voi sitä estää.Oma vika, ettei kestä aikuisten maailmaa!
Pahuus on meissä jokaisessa
Eräs Twitter-keskustelija oli sitä mieltä, ettei alaikäisten tule osallistua poliittiseen keskusteluun, jos ovat liian herkkiä ja aikovat ”heittäytyä vauvoiksi” tiukan paikan tullen.
Kysyin, pitäisikö aikuisen sitten kestää henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.
”Ongelmahan tässä on se, että sekoitat keskenään sen, mikä sinusta olisi kivaa, ja sen, mitkä vallitsevat realiteetit ovat. Suunsoitto ei ole mitenkään estettävissä, joten kyllä se yksinkertaisesti on niin, että sen kanssa on elettävä. Jos ei siihen pysty, sitten ei kannata alkaa”, hän vastasi.
Hänen pointtinsa oli vähän samankaltainen kuin Ukkolan: vihapuhetta ei voi estää, joten se tulee hyväksyä. Siltä voi korkeintaan suojautua vaikenemalla.
Sisäministeriön tuoreen selvityksen mukaan vihapuhe on lisääntynyt. Se luo kasvualustaa väkivaltaiselle ekstrimismille. Samassa selvityksessä mainitaan vähän häiritsevästi ”radikaali äärivasemmisto” ikään kuin vastapoolina äärioikeistolle. Minulle on mysteeri, mitä on äärimmäinen ihmisoikeuksien puolustaminen, mutta vihapuheen lisääntymisestä olen samaa mieltä.
Sitä myös Ahokkaan saama palaute on. Osa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Voisin kauhistella sitä, miten joku ihminen voi olla sellainen hirviö, että hän toivoo 17-vuotiaalle lapselle kuolemaa.
Samalla tiedän, että jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus pahuuteen. Heikkouden havaitseminen johtaa miltei väistämättä heikkouden hyväksikäyttöön. Vähän tai paljon. Ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja. Niin se vain on.
Se ei ole kuitenkaan mikään syy sanoa ilmastonmuutoksesta huolestuneelle 17-vuotiaalle, että hän on itkupilli, jos hän ei kestä tämän pahuuden ilmentymistä.
Pahuutta ei voi poistaa mutta sitä vastaan voi taistella. Sen takia meillä on oikeuslaitos.
Valitettavasti poliisi kuitenkin harvoin tutkii vihapuhetapauksia tai ne hyllytetään vähäisinä.
Aikuisten perseily ei ole syy vaieta
Monesti juuri aikuiset käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa asiattomasti, sanoo Mieli ry:n mielenterveyden edistämisen asiantuntijakoordinaattori Elina Marjamäki Forssan lehdessä.
”Usein muita loukkaavat viestittelijät menevät netissä sananvapaus-puheen taakse. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita, että mitä tahansa saisi sanoa ilman seurauksia”, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Jenni Helenius samassa jutussa.
Typerryttävä tosiasia on, että puolet 41–60-vuotiaista pitää julkista keskustelua ilmastonmuutoksesta vouhotuksena ja hysteriana. Ja kun tämä joukko menee internettiin, seuraukset ovat tiedossa.
Itse selvisin alussa mainitsemistani tilanteista jotenkuten. Saan pientä lohtua siitä, ettei kumpikaan näistä ihmisistä ei ole enää esimies. Olen sittemmin oppinut viemään väärinkäytökset ylemmälle taholle.
Mutta mitä Atte Ahokkaan kaltaiset ihmiset voivat tehdä? Rikosilmoituksen poliisille ehkä, mutta mitä siitä seuraa?
Tiedän vain, mitä meidän aikuisten ei pidä tehdä: vaientaa Greta Thunbergin ja Ahokkaan kaltaisia nuoria vain siksi, että olemme itse perseestä.
Toivon, että Ahokas jaksaa vielä yrittää – aikuisista huolimatta. Hän palasi sometauolta hetkeksi eilen kertoakseen mullistavan asian.
”Esittelen nyt teille aika hurjan konseptin: Nuoret on ihmisiä, joilla on omia ajatuksia, motivaatioita ja me kyetään itsenäiseen ja aktiiviseen toimintaan ilman, että aikuiset ohjailee meitä.”
Just so you know.