Mun mielipide on tärkeämpi kuin sun faktat
Feministinen tietotoimisto poimii uutisista olennaiset palat ja analysoi niitä feministisestä näkökulmasta.
Miksi nainen saisi päättää ruumistaan itse?
Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth koki isyyslomallaan vahvan elämyksen. ”Pienen ihmisen kiipeilytelineenä, kylvettäjänä ja nukuttajana keskityn olennaiseen ja unohdan itseni. Kun elän hetkessä, olen todellakin vapaa, sillä näissä hommissa tietoinen läsnäolo on ainoa vaihtoehto”, hän kirjoittaa Ylen kolumnissaan.
Tästä Ehrnrooth vetää sen johtopäätöksen, että aborttioikeutta tulisi rajata radikaalisti. Ehrnrooth ei viitsi vaivata mieltään ikävillä faktoilla, kuten sillä, miten hengenvaarallisia laittomat abortit voivat olla siellä, missä ne eivät laillisesti onnistu. Häntä ei liioin kiinnosta kohdullisen ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa eikä se, mitä niille lapsille kävisi, jotka abortoidaan sikiöaikana siitä syystä, ettei vanhempi pysty tarjoamaan niille ruokaa ja turvallista, vakaata elinympäristöä.
”Kuvitelkaa maailma ilman aborttikiistaa. Kun puhdas inhimillinen tunne saisi ohjata, kaikki yhtyisivät Leonard Coheniin, joka laulaa Dance me to the children who are asking to be born”, Ehrnrooth jatkaa.
Tässä hän nostaa esille tärkeän sanan: tunne. Vaikuttaa nimittäin siltä, että pelkkä tunne, syvä fiilis ja ikioma mielipide ohjaavat yhä useamman ihmisten kantoja suurissakin poliittisissa kysymyksissä. Ei niinkään se, mitä faktat asiasta kertovat.
Ehrnrooth ihmettelee, miksi naisella olisi yksin valta päättää kohdussa kasvavan ”ihmisyksilön” elämästä.
Tämä on tosiaan suuri kysymys. Miksi pysähtyä siihen? Onko naisella oikeus päättää siitä, pysyykö hän avioliitossa? Saako hän päättää, koska harrastaa seksiä, missä hän elää ja mitä tekee? Aika itsekeskeistä tällainen pidäkkeetön päättäminen.
Yle on tarjonnut kolumnille alustan oletettavasti siksi, että se haluaa tuoda esille ”erilaisia näkökantoja”.
Erilaisten poliittisten mielipiteiden aiheeksi sopisi kuitenkin paremmin esimerkiksi talouspolitiikka. Pitääkö valtion ottaa enemmän lainaa vai ei? Tai terveyspalvelut. Parantaako niiden yksityistäminen hoivan tasoa vai ei? Näistä kysymyksistä voi esittää erilaisia faktoihin perustuvia kantoja, joita sitten voidaan punnita.
Ihmisoikeudet soveltuvat tällaiseen vertailuun huonosti. Toisaalta tämä ryhmä ansaitsee oikeuksia mutta toisaalta ei. Eikö tosiaan?
Haluni rajoittaa oikeuksiasi on henkilökohtaista
Ihmisoikeuskysymyksistä mielipiteenä puhutaan myös toisessa Ylen jutussa. Se käsittelee sitä, miten uskonto ohjaa poliitikkojen päätöksentekoa, vaikka siitä ei puhuta ääneen. Esimerkiksi syyskuisessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan äänestyksessä keskustalaiset äänestivät aborttioikeuden höllentämistä vastaan. He ovat kaikki vanhoillislestadiolaisia.
Sivumennen huomautettakoon, että suomalainen aborttilaki on Pohjoismaiden tiukin, ja se on laadittu 50 vuotta sitten.
Poliittisen päätöksenteon uskonnollista taustaa avataan harvoin julkisuudessa. Uskontotieteiden professori Titus Hjelm Helsingin yliopistosta pitää asiaa tabuna. Suomessa uskonnollisilla argumenteilla ei usein politiikassa pärjää.
Uskontojen ja kulttuurien politiikan professori Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta on sitä mieltä, että asiasta pitäisi puhua avoimemmin.
”Meidän kulttuurissa uskonto on vahvasti yksityisasia”, perustelee kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah kansanedustajien vaitonaisuutta uskonnollisista kannoistaan.
Sanavalinta on mielenkiintoinen, sillä useimpien mielestä myös sukupuoli ja lisääntyminen ovat yksityisasioita, mutta juuri oikeutta niihin kristillisdemokraatit ja muut konservatiiviset, uskonnolliset kansanedustajat haluavat rajoittaa.
Ilmeisesti yksityisasioihin on oikeus vain uskovaisilla.
Propagandajärjestöjen kuulemisessa ei ole mitään omituista
Mielipiteet politiikanteon pohjana vei nextille levelille eduskunnan lakivaliokunta, kun se pyysi translakiin liittyen kuultavakseen muun muassa LHB-liiton ja professori Tapio Puolimatkan. LHB-liiton mukaan transihmisten oikeus korjata sukupuoltaan juridisesti omalla ilmoituksella heikentäisi homojen, lesbojen ja biseksuaalien asemaa.
Puolimatka on puolestaan väittänyt, että translaki helpottaisi nuorten pääsyä leikkauksiin, vaikka se ei ole totta. Hän on myös esittänyt, että omaan ilmoitukseen perustuva sukupuolen vahvistaminen murtaa ydinperheen varaan rakentuvaa lisääntymisen prosessia ja väittänyt, että lakimuutos sallisi miesten tulon naisten pukuhuoneisiin ja turvakoteihin. (Needless to say, Puolimatka vastustaa myös aborttia).
Iltalehden toimittaja Lyyra Virtanen on eritellyt kuultavaksi kutsuttujen tahojen epäilyttäviä taustoja täällä.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri (ps) pitää propagandaa jakavien tahojen kuulemista tavanomaisena.
”Ei kai siinä nyt mitään omituista ole, jos on erilaisia näkökulmia ja erilaisia huolenaiheita, joita valiokunta kuulee. En näe siinä mitään erikoista”, hän sanoo Helsingin Sanomissa.
Meren objektiivisuuden tasosta kertoo esimerkiksi seuraava twiitti: ” Voit vaihtaa sukupuolta pelkällä omalla ilmoituksella. Ratkaisevaa on OMA kokemus. Vankilassa sijoitus osastolle myös sen perusteella. Myös esim naiseksi itsensä kokeva mies voi mennä uimahallissa naisten puolelle. #hallitus tukee tätä sekoilua.”
Kerrataanpa nyt vielä faktat: yhdessäkään maassa, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen omalla ilmoituksella on sallittu, ei ole muodostunut merkittävää ongelmaa siitä, että cis-miehet tunkeutuisivat naiserityisiin tiloihin ahdistelemaan cis-naisia.
Sen sijaan Esimerkiksi National Center for Transgender Equality -järjestön laajan kyselyn mukaan 60 prosenttia transihmisistä välttää julkisia vessoja, sillä on kokenut niissä ahdistelua. Olen kirjoittanut transihmisistä liikkuvista perättömistä väitteistä lisää täällä.
Myös Ilta-Sanomien jutussa disinformaatiota levittävät tahot rinnastetaan muitta mutkitta oikeisiin asiantuntijatahoihin, kuten Setaan ja Trasekiin. Huoli disinformaation vaikutuksesta lakivalmisteluun kehystetään jutussa somessa revenneeksi riidaksi, jossa yritetään kieltää tasapuolisuus.
Kyseessä on kuitenkin niin sanottu tasapuolisuusharha: mielipiteensä homehtuneesta maakuopasta kaivaneet kiihkoilijat vastaan ne, joiden toiminta perustuu tutkimukseen ja faktoihin. Jokaista pitää kuulla, se on reilua hei!
Varastetut vaalit
Omista mielipiteistä ollaan ihastuttu myös rapakon toisella puolella. Helsingin Sanomien jutun mukaan niin sanotut maga-republikaanit (lyhenne sanoista Make America Great Again) ovat vakuuttuneita siitä, että Yhdysvaltain presidentinvaalit varastettiin, eikä Trump oikeasti hävinnyt.
”En ole biologi, mutta on olemassa vain kaksi sukupuolta. Kaksi”, Arizonan republikaaniehdokas Kari Lake sanoo jutussa ja nostaa kaksi sormea pystyyn.
Hän on täydellinen esimerkki mielipidepolitiikasta: en ole asiantuntija, mutta tältä musta tuntuu.
Magalaisia on Arizonan osavaltiossa enemmistö. Riippumaton mediaorganisaatio NPR on kutsunut Arizonan äärikonservatiivista päättäjäainesta radikaaliksi demokratianvastaiseksi kokeiluksi.
Vaalidenialismi on levinnyt halki mantereen: jos emme voita, vastapuoli huijasi. Demokraatit ovat ajatelleet tilanteen hyödyttävän heitä – mitä radikaalimpi ehdokas, sitä helpompi hänet olisi vaalipäivänä voittaa.
Mutta entä jos faktoilla ei olekaan väliä? Entä jos voittaja on se, joka vetoaa parhaiten tunteisiin?
Trumpin kannattajat ovat esittäneet lukuisia heikennyksiä äänestämiseen, esimerkiksi postiäänestyksen ja sähköisten äänestyslaitteiden poistamista. He ovat myös halunneet vahvistaa puolueellisten vaalitarkkailijoiden asemaa.
Lake on niin karismaattinen ja suosittu, että hänestä povataan republikaanien seuraavaa suurnimeä.
Yksi hänen kannattajistaan kuvaa tunteitaan näin:
”Maamme on menossa helvettiin niin että heilahtaa. Lake on paras valinta Arizonalle. Uskonto ja perhe ovat kaiken keskiössä, en ole mistään eri mieltä. Hänestä tulee hyvä johtaja.”