Butch- ja femme -tutkimuskatsaus tulkitsee lähteitä omituisesti

Tiina The Feminist

"Butcheiksi itsensä kokevilla vartalo on tutkimusten mukaan keskimäärin miesmäisempi kuin femmeillä. Butcheilla nimetön sormi on keskimäärin pidempi ja etusormi lyhyempi, mitä pidetään tilastollisena maskuliinisuuden merkkinä. Myös heidän leukansa on usein jykevä."

Näin kertoo Helsingin Sanomien juttu, joka käsittelee evoluutio­biologian ja -psykologian dosentin Markus J. Rantalan, väitöskirjatutkija Severi Luodon ja eläinlääketieteen tohtorin Indrikis Kramsin tutkimuskatsausta. Rantala työskentelee Turun yliopistossa, Krams tutkii evoluutiopsykologian lisäksi lintuja ja hyönteisiä Tarton yliopistossa. Luoto tekee väitöskirjaa Aucklandin yliopiston taiteidentutkimuksen laitoksella. 

Jutun mukaan lesbot voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään, butcheihin ja femmeihin. "Kaikki lesbot eivät koe määritelmiä omikseen, mutta kyselytutkimuksissa merkittävä osa tunnistaa kuuluvansa jompaankumpaan ryhmään", toimittaja Antti Kivimäki kirjoittaa.

En muista lukeneeni yhtä pöyristyttävää ryhmittelyä sitten viime kevään, jolloin Kivimäki julkaisi kirjan nettitreffeillä käymisestä. Kirjassa esitellään ilmoitusten tyypillisimmät naiskategoriat. Hauskaa naista luonnehditaan kirjassa näin: "Narsistisia ja vuolassanaisia. Eivät ole päässeet sinuiksi oman keskinkertaisuutensa kanssa. Pieni osa oikeasti hauskoja. Pyri treffeille, varmista pakotie. Minäkuvan rempseys indikoi nopeaa valmiutta sänkyyn."

Mutta palataan lesboihin. 

Tuttavapiirissäni moni luki artikkelia yhtä järkyttyneenä kuin minä. Ja vielä Helsingin Sanomat! Poliittisen historian tutkija Riikka Taavetti kirjoitti aiheesta blogin. "Missä tutkimuksissa “merkittävä osa” lesboista identifioi itsensä butcheiksi tai femmeiksi? Tai mistä päätellään, että “naispareissa monesti toinen on butch, toinen femme”? Tai miten voidaan tietää, että aloite naisparin lasten hankkimiseen “tulee useammin femmeltä”? Taavetti kysyi.

Minä kysyin samaa. 

Häkellyttävän moni ihminen tuntui pitävän juttua erinomaisena ja tutkimusta uraauurtavana (lähinnä heterot). Kyse on siis tutkimuskatsauksesta, jossa erilaisia tutkimuksia on yhdistelty ja joiden pohjalta on luotu hypoteesi. Se ei ole sama asia kuin että nyt tämä lesbojuttu on tutkittu ja se on totta, koska katsauksessa on 472 lähdettä.

Uskokaa tiedettä, älkää uhriutuko, lesbot!

Koska en uskonut, päätin perehtyä tutkimuskoosteen lähteisiin. 

Lähteiden virheellinen tulkitseminen

"On painotettava, että butch/femme-jako ei ole vain tieteellinen tapa kategorisoida ei-heteroseksuaalisia naisia – itse asiassa suurin osa tuntee, että he selvästi kuuluvat jompaankumpaan näistä rymistä", Rantalan, Kramsin ja Luodon tutkimuskatsauksessa sanotaan.

Ensimmäinen lähdeviite (Bassett et al, 2001) viittaa tutkimukseen, jossa on haastateltu 84:ää Atlantan Pride-kulkueeseen osallistunutta lesboa. Tutkimus pyrki selvittämään, kokevatko he mustasukkaisuutta eri tavoin. "Jos sinun pitäisi valita, oletko butch vai femme, kumman valitsisit?" tutkimuksessa kysyttiin.

Toisessa lähteessä (Brown et al., 2002b) tutkittiin Oaklandin Mardi Gras Pride -kulkueeseen osallistuneita lesboja. Tutkimuskohteita pyydettiin vastaamaan seuraavaan kysymykseen: "Jos minun pitäisi kuvailla itseäni toisella näistä kahdesta tyypistä, sanoisin että yleisesti olen enemmän (ympyröi yksi)."Vaihtoehdot olivat butch ja femme.

Lähdeviitteissä on myös tutkimus (Zheng & Zheng, 2018), jossa on tutkittu kiinalaisten butchien ja femmejen tilanhahmotuskykyä. Tutkittavat lesbot ja biseksuaalit ovat saaneet ensin määritellä, ovatko he butcheja, femmejä vai androgyynejä. Vaihtoehtoja oli siis kolme samoin kuin toisessa lähdetutkimuksessa (Zheng & Zheng 2013), jossa tutkittiin vastaajien kognitiivisia ominaisuuksia.

Kuten tarkkasilmäinen ihminen Facebookissa huomautti, yhdessäkään lähteessä vaihtoehtona ei ollut: en kuulu mihinkään mainituista kategorioista.

Jos tutkimuksessa kysytään, oletko enemmän butch vai femme, siitä ei voi luotettavasti päätellä, että suurin osa lesboista tuntee olevansa joko butcheja tai femmejä. 

Ongelmallisimpia lähteitä lienee Loulan & Thomas, 1990. Miltei 30 vuotta vanhasta tutkimuksesta Rantala ja kumppanit kertovat seuraavaa: "Kun lesboja pyydettiin määrittelemään, missä määrin he identifioituvat butcheiksi tai femmeiksi, 26 prosenttia määritteli itsensä yhtä paljon butcheiksi ja femmeiksi ja 73 prosenttia määritteli itsensä ainakin jonkin verran butchiksi tai femmeksi." Johdattelevalla kysymyksenasettelulla ei tietenkään voi saada luotettavaa kuvaa siitä, kuinka moni lesbo maailmassa identifioituu femmeksi tai butchiksi.

"Loulanin kaltaiset tutkijat - - sortuvat keskustelemaan butcheista ja femmeistä kaksijakoisena järjestelmänä eivätkä tunnista sitä, että butch voi olla merkitsijä, jolla ei juurikaan ole tekemistä femmen tai ylipäänsä seksuaalisuuden kanssa", kirjoittavat Michele Eliason ja Genny Beemyn teoksessaan Queer Studies: A Lesbian, Gay, Bisexual, & Transgender Anthology (New York University Press 1996). Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat kaksi eri asiaa. Butch olisi butch, vaikka hän eläisi selibaatissa. Loulan kysyy tutkimuksessaan esimerkiksi: "Jos identifioidut butchiksi, kerro kolme asiaa, joita pidät femmeissä eroottisena." Kysymykseen sisältyy oletus, että kaikki butch-lesbot pitävät seksuaalisesti femmeistä. This just in: tämä ei pidä paikkaansa, kuten Eliason ja Beemynkin toteavat.

Rantalan lähde ei pidä jakoa tyypillisenä

Otin yhteyttä Heidi Levittiin, Massachussettsin yliopiston psykologian professoriin, jonka tutkimuksiin Rantala ja kumppanit viittaavat kertoessaan femmejen ja butchien lapsuudesta. Levitt on tutkinut mittavasti butch- ja femme-identiteettejä lesbokulttuurissa, ja halusin kuulla hänen ajatuksiaan aiheesta. Hän lähetti minulle yhden tutkimuksistaan, joka käsittelee butch-identiteetin rakentumista. Tutkimuksessa Levitt korostaa, etteivät biologia tai sosiaalinen konteksti voi kumpikaan yksin selittää butch-identiteetin syntyä. Tähän nimenomaiseen artikkeliin Rantala ja kumppanit eivät viittaa. Se on kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki alan tutkimuksesta. 

Levittin lähettämä tutkimusartikkeli on tehty vuonna 2004. Se perustuu aineistoon, joka on kerätty 1990-luvulla. "Tuossa yhteisössä moni identifioitui butchiksi tai femmeksi, mutta kyse oli tästä nimenomaisesta yhteisöstä. Tutkimuksen tarkoitus ei ollut luoda väitteitä siitä, mikä on tyypillistä lesboyhteisössä. En pitänyt sitä tyypillisenä silloin enkä nyt. Lisäksi, tämä tutkimus on tehty ennen kuin transgender-identiteetit yleistyivät yhteisössä, ja se muutti asioita melko paljon. Kun ihmiset lukevat tutkimusta, heidän on tehtävä se ymmärtäen kontekstia ja ajankohtaa, jolloin se on tehty."

Niin, sellainen pieni sivuseikka jäi Rantalalta ja kavereilta huomaamatta, että sukupuolen ilmaiseminen on muuttunut viime vuosina lesbokulttuurissa valtavasti. Disclaimeri "kaikki eivät koe näin" ei ole mikään vapaudut vankilasta -kortti. Identiteettejä on lukuisia, eikä osa halua määritellä sukupuoltaan lainkaan. Meillä on transgendereitä, queerejä, muunsukupuolisia ja kaikkea siltä väliltä. Ei oikeastaan voida puhua monoliittisesta lesbokulttuurista vaan queer-kulttuurista. Queer merkitsee heteronormatiivisuuden ja cis-normatiivisuuden välttämistä, haluttomuutta rajoittua tiettyyn kategoriaan.

Butch- ja femme-identiteetit muuttuvat

Lesboidentiteettien kulttuurisidonnaisuutta avaa kiinnostavasti Lillian Faderman, jota Rantala ja kumppanit käyttävät lyömäaseena feminismiä vastaan. "Butch- ja femme-identiteetit ovat olemassa siitä huolimatta, että feministit ovat yrittäneet tehdä lesboista homogeenisen ryhmän", tutkimuskoosteessa sanotaan.

Artikkelissaan Faderman kertoo butch ja femme -kulttuurin synnystä 1950-luvulla. Tuon ajan tiukkaa kahtiajakoa alettiin pitää 1970-luvulla vanhanaikaisena ja jopa epäfeministisenä. Tämän takia butch- ja femme-identiteetit muuttuivat käytännössä näkymättömiksi. Ne nousivat uudelleen esiin 1980-luvulla vastareaktiona ahdasmielisille torjunnalle. Faderman käyttää sanoja neo-butch ja neo-femme. "Viimeisen vuosikymmenen aikana butch ja femme ovat alkaneet merkitä jotain ihan muuta kuin 30 tai 40 vuotta sitten", Faderman kirjoittaa.  

Hänen mukaansa butch- ja femme-identiteeteissä on entistä enemmän joustavuutta ja keveyttä. Voit olla passive butch, soft butch, aggressive femme, old fashioned femme tai jotain muuta. Identiteetit liukuvat, ja niillä voi leikitellä.

"Yhdessä ääripäässä on ryhmä, joka 50-luvun hengessä väittää, että kaikki naiset putoavat luonnostaan joko butchin tai femmen rooliin", Faderman kirjoittaa sivulla 589. Hän pitää näkemystä siis ääripäänä, ei parhaana selityksenä lesboudelle.

On muuten huvittavaa ja traagista, että Rantala ja kumppanit käyttävät lähteenä artikkelia, joka on tehty naistutkimuksen laitoksella. Rantalan tutkimuskooste on niin kaukana naistutkimuksesta kuin voi olla: se ei ota lainkaan huomioon kulttuurin, viitekehyksen ja taustan vaikutusta identiteetin kehitykseen. Ja juuri tämä on naistutkimuksen keskeistä sisältöä.

Rotuoppia vai mullistava tutkimus?

Yksi silmiinpistävimmistä asioista tutkimuskoosteessa sekä siitä kirjoitetussa artikkelissa on se, että niissä eritellään lesbojen ulkonäköä, esimerkiksi butchien leuan jykevyyttä. (Löysin muuten koosteesta sanahaulla vain yhden kohdan, jossa leuka mainitaan. Siinä puhuttiin lesboista yleisesti, ei vain butch-lesboista.)

Olennaisin asia ei mielestäni ole se, onko tämä totta. Voisimme varmasti tehdä tutkimuksen vaikkapa afrikkalaisista, puertoricolaisista tai kiinalaisista ja määritellä, minkälainen nenä, otsa tai leuka heillä keskimääri on. Mutta tällaista tutkimusta pidettäisiin tänä päivänä rasistisena ja rotuopillisena.

”Kaikki biologinen tutkimus voidaan esittää järkevästi ja selkeästi, mutta syrjittyihin ryhmiin liittyvissä asioissa tutkijalla on velvoite olla varovainen ja ymmärtää syrjittyjen ryhmien asemaa”, kommentoi biologi Tuomas Aivelo artikkelin jatkojutussa

Aivelo kritisoi erityisesti väitettä, jonka mukaan tutkimus vähentäisi homofobiaa. Rantalan logiikka kulkee näin: koska lesbot ”eivät voi sille mitään”, että sikiöaikainen hormonialtistus tekee heistä joko butch- tai femme-lesboja, heitä ei voi vaatia eheytymään.

 ”Kyllähän ihmisen populaatiogenetiikka tunnetaan hyvin, mutta se ei ole lopettanut maailmasta rasismia. En usko, että biologisella ymmärryksellä on juurikaan tekemistä sen kanssa, syrjitäänkö jotain ihmisryhmää vai ei”, Aivelo sanoo.

Kuten ystäväni huomautti, Islannissa ei enää juuri synny down-lapsia. Jos homous pystyttäisiin jäljittämään tiettyyn geenimuunnokseen, sikiöhän olisi helppo abortoida. 

Koska homouden perustelu biologialla ei poista homofobiaa, ihmettelen, miksi homoudelle on ylipäänsä löydettävä syy. Itse ainakin valitsisin homouden minä viikonpäivänä tahansa. 

Rantala: "Naisen markkina-arvo tippuu"

Rantalan kirkassilmäinen itsevarmuus lesbouden tulkinnassa ei sinänsä yllätä. Hän on esimerkiksi esittänyt valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä siitä, miten masennusta voisi hoitaa evoluutiopsykologian opein sekä kertonut, ettei sinkkuus ole ihmiselle luontaista ja että kaikki miehet haluavat 22-vuotiaita naisia, mutta vanhemmilta saa paremmin seksiä. "Varsinkin jos tulee lapsia, naisen markkina-arvo tippuu niiden seurauksena ja sen jälkeen kelpuutetaan vielä vähän heikompi kumppani", Rantala sanoo Rakkauden nallekarkit -podcastissa.

Hänen väitöskirjansa nimi on "Fyysinen puoleensavetävyys kuvastaa henkilön laatua pariutumiskumppanina".

Tätä taustaa vasten mietin, juolahtikohan toimittajan mieleen kysyä femme- ja butch-lesboista tutkijalta, joka tuntee lesbokulttuuria entuudestaan. Esimerkiksi Annamari Vänskä, Livia Hekanaho tai Leena-Maija Rossi olisivat olleet hyviä vaihtoehtoja. Sen sijaan hän ihan pokalla kirjoitteli butch-lesbojen nimettömistä ja leukaperistä ja ajatteli, että näin on hyvä. Jatkojuttu ei varsinaisesti poistanut ongelmaa.

Kriittinen journalismi on lähdekritiikkiä, oikeiden kysymysten kysymistä ja eri näkökulmien esittämistä. Se on tärkeää erityisesti, kun kirjoitetaan marginaalisista ihmisryhmistä. 

Kriittistä ajattelua suosittelen ihan jokaiselle ihmiselle. Lähdekritiikkiä voi harjoittaa ihan tavallinenkin kansalainen. Tietoa löytyy, kun sitä osaa – tai haluaa – etsiä.   

Korjattu: tarkennus lähdeviitteisiin.

Kommentit

Bää (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta. Nousi karvat pystyyn jo siitä, mitä sain luettua HS:n jutusta.

Tiina T
Tiina The Feminist

Kiitos - sama täällä.:)

Liehuviitta (Ei varmistettu)

Kiitos linkistä - olipa hyvä bloggaus.

Hesarin artikkeli mua vaivasi mutta en kuluttanut siihen kauhasti ajatuksia. Sehän rajasi heti alkuunsa joukosta ulos sekä minut että aika monta tuttuanikin toteamalla että kaikki eivä koe kuuluvansa em. kategorioihin. No eipä niin. Väittäsinpä jopa että tuttavapiirissäni suurin osa ei koe kuuluvansa niihin.

Sitäkin voisi pohtia, että tutkimuksen lähteet ovat näköjään pitkälti Pohjois-Amerikasta jossa Butch-Femme -kultturi on ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin Suomessa. Varsinkin silloin kun noita tutkimuksia on tehty. Nykytilanteesta en ole ihan perillä. Täällä Suomessa on aina saanut olla pakottamatta itseään jompaan kumpaan kategotiaan. Hyvä niin koska keinotekoisia rajanvetojahan ne mielestäni on.

Liehuviitta (Ei varmistettu)

Sori, siis kiitos tekstistä - ei kiitos linkistä ;)

Tiina T
Tiina The Feminist

Kiitos! Olet ihan oikeassa - lesboidentiteetit, kuten kaikki muutkin identiteetit, ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia, ja ne muovautuvat läpi elämän.

Milla N. (Ei varmistettu)

Kiitoksia kirjoituksesta. En ollut vielä lukenut Hesarin juttua - nyt luin, ja melkoisen kammottava "tutkimus" tosiaan on kyseessä. Muutenkin on tuntunut siltä, että maailmassa eletään uusiksi 1930-lukua, ja tällaisen kallonmittailu-pseudotieteen paluu mainstreamiin vain vahvistaa fiilistä.

(Rantala ei muuten ilmeisesti oikeasti tunne ihmiskunnan tai ainakaan länsimaisen ihmisen historiaa: naimattomiksi vapaaehtoisesti jättäytyneitä on ollut kaikkina aikoina, keskiajalla ja renessanssin aikaan he yleensä pyrkivät luostareihin tai muuten uskonnollisiin järjestöihin. Ei, läheskään kaikki munkit ja nunnat eivät olleet pakotettuja luostarielämään. Aivan varmasti useampikin ihminen olisi elänyt naimattomana ja lapsettomana edellisinä vuosisatoina, mutta heillä ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta siihen kuin nyt.)

Tiina T
Tiina The Feminist

Sama fiilis. Puistattavaa. Ja olet oikeassa myös jälkimmäisestä! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Vain yksi sana: kiitos!

Tiina T
Tiina The Feminist

Kiitos palautteesta!:)

Adept (Ei varmistettu)

Valitettavasti kirjoittaja ja Rantala puhuvat tässä sujuvasti toistensa ohi. Ymmärrän että jotkut sanavalinnat nostavat karvat pystyyn, mutta tutkimus itsessään on kelvollista tiedettä eikä mitenkään nais- tai homovihamielistä. Voin yrittää avata tätä lisää joskus kunnon näppäimistön äärellä (mutta en tässä ruutua sormeillen)

Tiina T
Tiina The Feminist

Hei Adept. Voisitko eritellä, mikä kohta kirjoituksessani koskien lähdeviitteitä on virheellinen? Rantala väittää, että suurin osa lesboista on joko butch tai femme. Tämän perässä on lähteitä, jotka eivät tue väitettä. Jokaisessa lähteessä tutkittavien on pitänyt valita, ovatko he butch vai femme, parissa vaihtoehtona androgyyni. Muita vaihtoehtoja ei ollut.

Hormoniosuuteen en ottanut kantaa. Väitän, ettei Rantalan tutkimus todista, että suurin osa lesboista identifioituu joko butchiksi tai femmeksi.

Adept (Ei varmistettu)

Vastaan huomenna. Tänään ei tullut tilaisuutta. Yritän selvittää mitä tarkoitin sillä että tässä puhutaan toisten ohi. Pahoittelut viiveestä, mutta haluan oikean näppäimistön ja levänneet aivot ennenkuin yritän :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta, lukiessani HS:n artikkelia tuli ihan fyysisesti huono olo, kun mieleen tuli mm. pakkohormonihoidot, joita esim. Britanniassa aikoinaan määrättiin rangaistukseksi homoudesta.

Tiina T
Tiina The Feminist

Kiitos palautteesta! Joo, todella ahdistava skenaario.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin kuin vain suuri tietämys biologiasta, evoluutiosta, epigenetiikasta ja hormoneista voi antaa varmuuden tyrmätä pohjimmiltaan biologinen tutkimus, niin bloginpitäjä tyrmää biologisen tutkimuksen muutaman lähteen haastattelun sanavalintojen perusteella. Mikä tieteellinen tutkimus osoittaa tutkimuksen johtopäätöksen vääräksi? Ja erilaisia uskomuksia, ideologioita ja tarinoita ei nyt oteta lukuun

Tiina T
Tiina The Feminist

Hei vierailija. Tutkimuskooste esittää: "suurin osa lesboista kokee olevansa joko butch tai femme." Perässä on lähteitä, jotka eivät mitenkään tue väitettä. Koosteessa on siis virhe.

Tutkimuksen on kyettävä osoittamaan toteen väite, jonka se esittää. Tämä tutkimus ei kykene esittämään perusteita väitteelle, että suurin osa lesboista on joko butcheja tai femmejä. Kysymyksesi "mikä tutkimus osoittaa johtopäätöksen vääräksi" sisältää ajatusvirheen. Ei tietenkään ole niin, että jos vastakkaisia todisteita ei ole, voidaan tutkimuksen väitettä pitää totena. Samoin tutkija voisi väittää, että suurin osa miehistä on machoja ja suurin osa naisista on alistuvia. Ja sitten tätä pidettäisiin totena, kun ei ole vastakkaistakaan tutkimustulosta. Tutkimuksen pitää todistaa väite todeksi itse.

En ole väittänyt, että tutkimustulos butch- ja femme-lesbojen hormonaalisista eroista olisi väärä. Olen väittänyt, ettei tutkimus osoita tukea väitteelleen siitä, että valtaosa lesboista on butcheja tai femmejä. 

Aika noloa (Ei varmistettu)

"En ole väittänyt, että tutkimustulos butch- ja femme-lesbojen hormonaalisista eroista olisi väärä. Olen väittänyt, ettei tutkimus osoita tukea väitteelleen siitä, että valtaosa lesboista on butcheja tai femmejä. "

Jos et hyvä Jeesus Maria tätä tajua että ne TODISTEET OVAT EDELLISESSÄ LAUSEESSA.

Hormonaaliset erot joka erottaa butchit femmeistä => valtaosa butcheja tai femmejä.

Hormaaliset erot jotka erottavat miehet naisista => valtaosa miehiä tai naisia
Hormonaaliset erot jotka erottavat heterot homoista => valtaosa heteroita

Mikä tässä on niin vaikeaa sinun aivoillesi?
Se että et halua olla butch tai femme?

Se että kuulut jompaan kumpaan ryhmään hormonaalisesti ei tarkoita että olet kokonaisuudessaan jompikumpi ilman toisen kategorian ominaisuuksia..

Aivan kuten Mies jonka ei tarvitse olla supermaskuliininen ollakseen mies.

Tämä on juuri Feministisen epäloogisuuden ydin: ette ymmärrä logiikkaa ettekä totuusarvoja.

Ei ihmekkään että erityisesti feministejä ei ole kovissa tieteissä: Ette koskaan pärjäisi niissä.

Jos logiikkasi on noin heikko ettet tunnista edes ITSE kirjoittamiesi lauseiden totuusarvoja niin voisitko olla yrittämättä edes tulkita toisten kirjoittamia TIETEELLISIÄ tekstejä ja niiden lauseiden totuusarvoja?

Kiitos.

Tämä on tärkeä muistaa puhuttaessa "lesbouden alakategorioista":Tutkimuksen perusta – jako butch-femme -kategorioihin – on kuitenkin haastava, koska nämä kategoriat ovat vahvasti kulttuurisesti tuotettuja ja ajassa muuttuvia.

Butch-femme -kategorisoinnin perusta on heteronormatiivisessa ajattelussa sekä sukupuolen ymmärtämisessä vain binäärisenä. Kun ajassamme muunsukupuolisuus nimettynä identiteettinä on yleistymässä hyvää vauhtia ja binäärin hylkääminen liian yksinkertaisena sukupuolijärjestelmänä on yhä vahvempana myös tiedemaailmassa, on erikoista nojata vielä stereotyyppisiin kategorioihin. Kaikki lesbot eivät yksinkertaisesti koe, että tämä kaksijakoinen kategorisointi olisi heitä millään tavalla kuvaava. Näin myöskään kaksijakoisen biologisen perustan todistaminen ei ole heille hyödyllinen. 

Setan blogista löytyy koko juttu, kannattaa vilkaista! Saattoi olla aivan trolli kommentti, mutta muillekkin vinkiksi <3

Tiina T
Tiina The Feminist

Hei Aika noloa.

Vaikutat raivostuneelta, tämä on kannaltasi ikävää.

Ilmeisesti minun on ilmaistava itseäni selkeämmin. En ota kantaa muuhun kuin tähän lauseeseen:  ”It should be emphasized that the butch/femme division is not merely a scientific way for researchers to try to categorize non-heterosexual women—the majority in fact feel that they clearly match either of these types (Bassett et al, 2001; Brown et al., 2002b; Loulan & Thomas, 1990; Zheng, Wen, & Zheng, 2018; Zheng & Zheng, 2013)”

Tarkistin nuo viitteet, eivätkä ne tue lainkaan lauseen väitettä. Muuta en ole esittänyt, vaikka olenkin eri mieltä sukupuoli-identiteetin kehittymisestä.

Rantala myös puhuu sukupuoli-identiteetistä (butch & femme) synonyyminä seksuaalisuudelle. 

Kyseiset sukupuoli-identiteetit, butch ja femme, eivät ole olleet relevantteja lesbokulttuurissa 90-luvun jälkeen. Esimerkiksi Suomessa erityisesti käsite butch ei ole lainkaan yleinen.

Mies-nais-jakoa ei voi suoraan soveltaa lesboihin tämän yhden tutkimuskatsauksen perusteella. Tämä dikotomia on heteronormatiivinen käsitys sukupuolesta. 

Itse uskon esimerkiksi neurologi, aivotutkija Lise Eliotin arvioihin siitä, että aivot ovat plastiset ja muovautuvat ympäristön, kasvatuksen ja lapseen kohdistettujen asenteiden mukaan: http://www.liseeliot.com/articles

Sukupuoli-identiteetti muovautuu sen mukaan, minkälaisia kokemuksia yksilöllä on ja minkälaisessa viiteryhmässä hän elää.

Tiina T
Tiina The Feminist

Vielä lyhennelmä tutun tutkijan kommentista sinulle, joka kyseenalaistat nimimerkkisi takaa minun aivojeni toimintaa: Hormonien vaikutusta esimerkiksi seksuaalisuuteen ei muuten tutkita niin, että luetaan vajaa 500 artikkelia ja tehdään sen perusteella päätelmä, että kyllä, hormonit vaikuttavat butch- ja femme -identiteetin (tai minkä tahansa muunkaan) muodostumiseen. Jos haluaa tutkia hormoneja, tulisi tehdä kliinistä tutkimusta. Psykologin koulutuksen saaneella siihen tuskin on mitään edellytyksiä, kyllä siinä täytyy olla koulutukseltaan lääkäri, ja erikoistunut kliiniseen kemiaan. 

En (Ei varmistettu)

Kiitos tästä. Ihmettelin myös hesarin juttua, ja nimenomaan kahdesta syystä: jako kahteen, femmeen ja butchiin (heteronormin oletus?) ja tuo väite, että lesboja suvaittaisi paremmin jos "syy" olisi hormonit. Ihan kun syrjintä tai ihmisoikeidet toimisivat niin. Toivottavasti itse tutkijat otraisivat kantaa näihin ongelmallisiin kohtiin.

Aika noloa (Ei varmistettu)

"Koska homouden perustelu biologialla ei poista homofobiaa, ihmettelen, miksi homoudelle on ylipäänsä löydettävä syy. "

That's called science, bitch.

"Itse ainakin valitsisin homouden minä viikonpäivänä tahansa."

Se on sinun biologiasi, joka valitsee noin tietoisen mielensä kautta.

Tiina T
Tiina The Feminist

Bitch - really? Oh, oh you really got me there. Voitit väittelyn. Ei vaan ihan vakavasti puhuen, tämä kirjoitus avaa hyvin tutkimuksen ongelmia: https://seta.fi/2018/09/10/femmet-butchit-ja-tutkimuksen-tekemisen-vaikeus/

"Rantalan ja tämän tutkijakollegoiden keskeinen viesti Helsingin Sanomien artikkelin mukaan on, että kasvatus ja ympäristö eivät vaikuta ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. - - Kasvatus ei siis voi tehdä ihmisestä homoa eikä ole vaaraa, että samaa sukupuolta olevien parien adoptiolapsista kasvaisi homoja. Tämänkaltainen argumentointi on huolestuttavaa. Miksi homoksi sosiaalistuminen tai kasvattaminen olisi huono asia?"

Oma kommenttini oli vain mielipiteeni asiasta. En ole väittänyt, että homous on oma valinta. Mutta jos olisi, valitsisin sen.

Kiitos<3 t.femme joka alkoi epäilemään femmeyttään pitkien nimettömiensä takia :D

Henri K. (Ei varmistettu)

Miten teillä lumihietaleilla menee kaikki aina niin pahasti tunteisiin?

Ivan Puopolo (Ei varmistettu)

Hei, esiin nostamasi Rantalan katsauksen "ongelmat" eivät ole ongelmia ensinkään. Olen laajemmin selittänyt sen kirjoituksessani Skepsis Ry:n sivuilla. Sieltä voi jokainen käydä kansantajuisesti lukemassa, miksi ja millä argumenteilla tutkimuksen johtopäätöksiin on päädytty. Linkki on tämän viestin lopussa.

Sama koskee Setan kommenttia tutkimuksen ongelmista. Esiin nostamillanne asioilla ei ole mitään merkitystä katsauksessa tehtyjen johtopäätösten suhteen.

Ystävällisesti
Ivan Puopolo

https://www.facebook.com/groups/skepsisry/permalink/10157759935161040/

Tiina T
Tiina The Feminist

Hei Ivan Puopolo. Mukavaa, että aloitettuasi 3 lankaa aiheesta Skepsis ry:n Facebook-sivulla ja käytyäsi vilkasta keskustelua aiheesta Rantalan seinällä, jossa minua muun muassa kutsuttiin valehtelevaksi feministiksi, jonka moraali on rappeutunut, ja verrattiin rasistiseen pilakuvaan Serena Williamsista, päätit saapua myös blogiini. Aihe on selvästi sinulle tärkeä.

Rantala ei ottanut kantaa siihen, että kyseiset lähteet, joiden tutkimusasetelmaa kritisoin, eivät tule lauseen väitettä "suurin osa lesboista kokee kuuluvansa jompaan kumpaan kategoriaan". Kritisoin myös butch- ja femme-termien käyttöä kulttuurin muutokseen liittyen. Myös Skepsis ry:n sivuilla moni nosti esiin sen ongelman, että tiedemaailman konsensus aiheesta puuttuu. Kyseessä on hypoteesi, ei fakta. Mutta koska tämä keskustelu ei selvästi johda mihinkään vaan kiertää kehää, ehkä se on hyvä lopettaa. 

Toivon sinulle antoisaa syksyn alkua.

Ystävällisesti

Tiina Tuppurainen

Jari Jukkola (Ei varmistettu)

Hei,

Itse ajattelen femme- ja butch-termit vain laajan gradientin ääripäänä, joka koostuu eriasteisista liika-altistuksista joko estrogeenille (femme- pää) tai testosteronille (butch- pää). Seksuaalisuuden biologisesti määrittävän aivoalueen (se outo kirjain- ja nuneroyhdistelmä joka jutussa mainittiin) kypsyminen taisi tapahtua aika aikaisessa vaiheessa sikiön tai viimeistään lapsen elämää. Aivojen plastisuudellakin on rajansa, ja yksilön altistuessa kulttuurille tulee hänelle sosiaalisten kategorioiden valinta eteen. Se osuuko jokin näistä kaikista hetero- tai queer- termeistä juuri kohdalleen kuvaamaan hänen tuntemuksiaan voi olla sattumaa. Ihmisillä tuntuu olevan asiassa kuin asiassa olla kova tarve luoda tarkkoja, jopa hyvin suppeita kategorioita ilmiöille. Ilmeisesti ilmiön nimeäminen mahdollistaa sen paremman ymmärtämisen. Joka tapauksessa minusta olisi hyvä pystyä erottamaan tämä kulttuurillinen osuus siitä sikiönaikaisesta tapahtumasta, jolle rantalan keräämät viitetodisteet ovat loogisempia ja laajempia.
Btw näitä asioita tutkiakseen ei tarvitse olla kliinisen biokemiaan erikoistunut lääkäri jne; riittää että artikkeli läpäisee alakohtaisen vertaisarvioinnin, ihan sama kuka sen tutkimuksen on tehnyt.

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.