Hipsterimiesten salattu sovinismi
Älä anna pieteetillä hoidetun parran, hyvin istuvan paitapuseron, laadukkaiden, eettisesti tuotettujen kenkien ja yliopistotutkinnon hämätä. Hipsterimies voi olla yhtä paha sovinisti kuin populistipuolueen lannantuoksuinen kannattaja, jonka mielestä tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Hän saattaa olla jopa pahempi.
Ironinen seksismi, hipsterisovinismi tai hipsteriseksismi on nyt trendikästä ja hyvää liiketoimintaa. ”Särmikkäät hahmot ovat tarranneet antiikkiseen käytökseen – seksismiin, rasismiin, puritanismiin, tieteen pelkoon jne. – niin usein viime aikoina, että siitä on tulossa pieni trendi”, kirjoittaa Erin Gloria Ryan The Daily Beast -lehdessä. Se toimii, koska kaikki tietävät, että se on vitsi. Vaan ei ole.
Tutustuin ilmiöön ensimmäistä kertaa kuusi vuotta sitten, kun We Love Helsingin järjestämistä juhannustansseista nousi kohu. Se alkoi siitä, kun nuori nainen kritisoi dj:n välispiikkiä tapahtumassa. Tanssilattialla oli tanssinut vain naisia, ja tästä harmistuneena dj oli houkutellut miehiä hakemaan naisia tanssimaan. Kritisoija olisi halunnut etukäteen tietää, että kyseessä ovat vain heteroille suunnatut tanssit. Pian kommenttiketjuun kertyi satoja kommentteja. Monet niistä olivat avoimen vihamielisiä, homofobisia ja sovinistisia.
Eräs närkästynyt hipsterimies oli erityisen aktiivinen. En pysty tässä toistamaan kirjaimellisesti, mitä hän kirjoitti, koska se on liian kuvottavaa. Hän kuitenkin ilmoitti, että haluaa kasvattaa otsaansa sukupuolielimen ja tunkeutua sillä keskustelun aloittajan ruumiinonkaloon.
Myöhemmin hän haukkui Facebookissa naispuolista toimittajaystävääni rumaksi läskiksi.
Nykyisessä Instagram-profiilissaan hän kertoo olevansa nuori ja lahjakas mies, joka pitää luomuruoasta, rytmimusiikista ja pyöristä. Selvästi myös ironisista viiksistä. Lisäksi hän näyttää käyneen hipsterien rakastamilla Flow-festivaaleilla.
No, vuonna 2012 aihe levisi myös mediaan, kun hulvattoman hauska Jami Järvinen kirjoitti pitkän blogipostauksen aiheesta. Järvinen kutsui keskustelun aloittajaa kansalaistuohtujaksi, käyttää sanaa heterofobinen ja naureskeli sille, että hipstereitä tunnutaan nyt vertaavan perussuomalaisiin, mikä on tietysti kaikkein järjettömintä.
Sadat vihakommentit Järvinen kuittasi sanomalla, että ”härnäämiesmielessä kirjoitettuja kommentteja ei missään tapauksessa saisi ottaa vakavissaan, mikäli haluaa säilyttää maineensa ajattelukykyisenä ihmisenä.”
Minusta kyse oli jostain ihan muusta. Siitä, että jos mies kuvittelee olevansa tiedostava, sivistynyt, koulutettu, laatua ja autenttisuutta rakastava älykkö, hän ei tietenkään voi olla oikeasti homofobinen tai sovinisti. Mikä on tietysti harha. Termin hipster sexism lanseerasi Alissa Quart The Cut -lehdessä: ”Hipsteriseksismi objektivoi naisia tavalla, joka hyödyntää ivaa, lainausmerkkejä ja paradokseja.”
Quartin mukaan hipsteriseksismi sisältää oletuksen siitä, että sen viljelijä on sovinismin yläpuolella, koska hän heittää seksististä läppää ironisesti. Koska hän tiedostaa, että naisia ja vähemmistöjä sorretaan sukupuolen ja seksuaalisuuden perusteella ja koska hän ei tietenkään oikeasti vastusta tasa-arvoa. Siispä hän voi hyvin vähätellä akkojen ja homojen typerää ruikutusta.
Mutta minähän olen feministi
Tiedän trendikkään miesohjaajan, joka hakkasi kaverini päätä lattiaan parisuhteessa.
Tiedän kuvaajan, joka huusi ystävälleni homofobisia ja sovinistisia syytöksiä ja uhkauksia aggressiivisesti, toivoi ystäväni kuolemaa eikä lopettanut edes, kun ystävä itki ja poistui huoneesta. Syy? Mies ei hyväksynyt tyttöystävänsä ja minun ystäväni välisiä tunteita.
Nettisivujensa kuvassa miehellä on pörröinen tukka ja lempeä hymy. Referenssivideoista löytyy feminismiä, vähäosaisuutta ja hipsterimuusikoita.
Tiedän eronneen hipsterimiehen, joka kertoo olevansa feministi mutta ei missään nimessä halua, että hänen lapsensa kasvaa sateenkaariperheessä.
Tiedän mediatyöläisen slash konsultin, joka ihmetteli jatkoilla, miten tunnettu miespoliitikko on onnistunut saamaan lapsen, kun on kerran homo.
Näiden miesten yhteinen nimittäjä on se, että he kuvittelevat olevansa hyviä tyyppejä. Jotain ihan muuta kuin öyhöttävät perussuomalaiset tai eltaantuneet sedät, jotka taputtelevat naisia pepulle. He kutsuvat itseään kirkkain silmin feministeiksi tai sitten kyseenalaistavat feminismin tarpeellisuuden muka-särmikkäällä, älykkäällä tavalla.
Tilannetta hankaloittaa se, että he saattavat olla meidän työkavereitamme, ystäviämme tai jopa kumppaneitamme. Oman viiteryhmän sisällä kuplivaa vihaa ja epätasa-arvoa on paljon vaikeampi tunnistaa ja todistaa saati eliminoida kuin ilmiselvää öyhötystä.
Moni hipsterisovinisti esiintyy julkisuudessa maailmanparantaja ja tasa-arvon kannattaja tasan siitä syystä, että se on trendikästä. Yksityisesti he ovat jotain ihan muuta. Eihän kukaan itseään arvostava kulttuuri- tai mediatyöläinen halua assosioitua takapajuisiin juntteihin, jotka ovat cooliuden vastakohta. Ironiaton sovinismi on noloa, ironinen sovinismi hauskaa.
Kuten Erin Gloria Ryan kirjoittaa: kun kulttimedia Vicen toinen perustaja Gavin McInnes pitää kampusraiskauksia tekaistuina, puolustaa Trumpia seksiskandaalisyytöksissä ja sanoo, että sukupuolten tasa-arvo on myytti, viiksivaha ja tatuoinnit eivät tee hänen kommenteistaan yhtään vähemmän järkyttäviä.
Sovinisti on sovinisti vaikka voissa paistaisi. Asiaa ei muuta sekään, että voi on luomulaatuista ja se on tuotettu eettisesti lähitilalla rytmimusiikin soidessa.