Homojen kyykyttäminen ja oikeistotrollien kyyneleet trendaavat

Feministinen tietotoimisto poimii uutisista olennaiset palat ja analysoi niitä feministisestä näkökulmasta.

Lgbtq-yhteisöä vainoava miljonääri

Teknologiayrittäjä Elon Musk, jota Helsingin Sanomat kutsui vielä vuosi sitten nykyajan Jeesukseksi, jatkaa vähemmistöjen alistamisen epävirallisen maailmanennätyksen tavoittelua. Tällä kertaa hän on suuttunut Twitterin entiselle luottamus- ja turvallisuusjohtajalle Yoel Rothille, joka on sanonut julkisuudessa, että Twitteristä tuli turvattomampi paikka Muskin myötä. Roth on kertonut avoimesti olevansa homo.

Musk jakoi Twitterissä Rothin väitöskirjasta kohdan, jonka perusteella hän Muskin mielestä seksualisoi lapsia. Todellisuudessa väitöskirjassa sanotaan, että Grindr-seuranhakupalvelu ei ole sovelias paikka nuorille, mutta koska nuoret sitä kuitenkin luvatta käyttävät, siitä pitäisi tehdä turvallisempi ympäristö kaikille.

Häirinnän takia Roth on joutunut pakenemaan kodistaan ja piilottelee paraikaa tuntemattomassa paikassa. Lukuisat työntekijät ovat irtisanoutuneet Muskin linjausten takia Twitteristä ja arvostelleet hänen johtamistapaansa.

Musk on ollut kohun silmässä ennenkin: kesällä Teslan osakkeenomistaja haastoi hänet ja Teslan hallituksen oikeuteen siitä, etteivät he ole puuttuneet yrityksessä rehottavaan rasismiin.

Sen jälkeen kun Musk osti Twitterin, sateenkaariyhteisön vastainen retoriikka on tutkitusti kasvanut kyseisellä alustalla, samoin rasistinen sisältö.

Musk joutui äskettäin suukopuun entisen Nasan astronautin Scott Kellyn kanssa, kun tämä kritisoi Muskia sukupuolivähemmistöjen pronominien pilkkaamisesta Twitterissä.

”Se, että tyrkytät pakolla pronominejasi ihmiselle, joka ei ole sitä pyytänyt, ei ole hyvää eikä kilttiä kenellekään”, Musk vastasi Kellylle.

Jo vuonna 2020 Musk ilmoitti Twitterissä, että hänen mielestään ”pronominit haisevat”.

”Puolustan transihmisten oikeuksia, mutta pronominit ovat esteettinen painajainen”, hän perusteli.

Muskin transsukupuolinen tytär on hakenut oikeudelta lupaa vaihtaa nimensä, sillä hän ei halua tulla yhdistetyksi isäänsä.

Vähävaraisuus onkin myyntivaltti

Moni hieraisi silmiään lukiessaan hiljattain Helsingin Sanomien kritiikkiä Fiona ’Elōnen esikoisteoksesta Tulit luokseni kutsumatta. Kritiikki alkoi seuraavasti:

”Luokka on nousemassa parasta aikaa yhdeksi z-sukupolven kirjailijoiden suosikkiaiheista. – – Luokkatietoisuuden esiintuominen on trendikästä, ja moni jopa unelmoinee espoolaisuuden sijaan työväenluokkaisesta taustasta, joka olisi tällä hetkellä helppoa kaupallistaa.”

Let’s reflect on that.

On totta, että erinäiset yrittäjät ovat jo pitkään leveilleet niin sanotusti köyhillä juurillaan flipatessaan samaan aikaan toisella kädellä sijoitusasuntoja ja napostellessaan toisella hummerin pyrstöä, mutta kirjallisuuteen liitettynä kommentti on erikoinen.

Kriitikko ei tarkemmin avaa, kuka z-sukupolven kirjailija on onnistunut kääntämään luokkakuvauksen satumaiseksi kaupalliseksi menestykseksi. Kirjailijoiden vuosiansioiden mediaani on 11 000 euroa.

Kun valkoinen mies kutsuu Suomen suurimmassa päivälehdessä luokan käsittelemistä trendikkääksi ja kaupalliseksi arvioidessaan esikoisteosta, jonka on kirjoittanut lähiömutsiksi itseään kutsuva maahanmuuttajataustainen nuori kirjailija, on vaikutelma vähintäänkin erikoinen.

On toki mahdollista, että jos ihminen ei ole itse kokenut syrjintää esimerkiksi sosiaaliluokkansa, seksuaalisuutensa, sukupuolensa tai etnisyytensä takia, hänelle voi juolahtaa mieleen, että kyseisten aiheiden käsittely on pelkkä trendi.

Lisäksi kriitikko moittii romaania anglismeista, vaikka kirjailija epäilemättä kuvaa hyvin autenttista tapaa käyttää kieltä maahanmuuttajayhteisössä.

Fiona ’Elōne on Ruskeiden tyttöjen ja Lit Akatemian toiminnanjohtaja. Hän on käsitellyt opinnäytetyössään vähemmistöjen representaatioita.

”Marginalisoitujen ryhmien representaatio mediassa on suhteettoman vähäistä ja usein stereotyyppistä sekä leimaavaa, mikä osaltaan ylläpitää epätasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. Vääristyneisiin representaatioihin vaikuttavat tiedon puute, sisäistetyt syrjivät asenteet ja media-alan tekijöiden homogeenisyys.”

Ihan jotenkin tulee mieleen sekin kritiikki, jossa puuskahdettiin, että kirjailija tekee ”biseksuaalisuudestaan uutta normaalia”.

Suosittelen opinnäytetyön lukemista lämpimästi kaikille kriitikoille, jotka kirjoittavat vähemmistöjen tekemistä ja heitä käsittelevistä kirjoista.

Laitaoikeisto vihapuheen kohteena

Jyväksylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ministereille eniten vihaviestejä lähettävät perussuomalaisten kannattajat.

(What a shocker.)

Taloustieteen yliopisto-opettaja Jari-Mikko Meriläinen analysoi viime vuonna neljän kuukauden aikana 10 000 ministereihin kohdistuvaa twiittiä, joiden sisältö vaihteli ulkonäön haukkumisesta jopa keskenmenon toivomiseen.

Kun Hämeen Sanomien pääkirjoituksessa todettiin, että perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra voisi auttaa vähentämään vihapuhetta, jos hän myöntäisi tilanteen ja vaatisi siihen välitöntä muutosta, Purra reagoi tähän loukkaantumalla.

”Tänään vaaditaankin sitten pääkirjoituksissa kantamaan vastuuta, sillä ’sanat voivat johtaa tekoihin’ ja syyllinen on jo tiedossa”, hän twiittasi tuoreeltaan sen sijaan, että olisi esimerkiksi pohtinut, miksi perussuomalaiset ovat yliedustettuina vihaviestinnässä.

Kun tutkija Petra Nyqvist jakoi Twitterissä listan tileistä, joiden twiiteistä vihapuheen suoltajat olivat tutkimuksen mukaan tykänneet eniten, Päivän byrokraatti, oikeistotrollaamisen pioneeri ja suunnannäyttäjä Suomessa, kutsui Nyqvistin viestejä vihapuheeksi.

”Katsopa nyt oikein syvälle peiliin ja pohdi, mitä voisit itse tehdä sosiaalisen median keskustelujen parantamiseksi”, Päivän byrokraatti ehdotti.

Sama tili on kutsunut Sanna Marinia Twitterissä sosialistiseksi Sokoksen kassaksi ja ilmaissut pitävänsä hänen käytöstään känniperseilynä, nimittänyt Tim Sparvia marxilaisuuden vuoksi polvistuvaksi BLM-huuhkajaksi sekä haukkunut vihreitä taulapäiksi.

Nyqvist joutui sittemmin (epäyllättävästi) oikeistotrollien vihapuhevyöryn kohteeksi.

”Kieltämättä on ilmiönä jotain enemmän totalitarismiin kuin demokratiaan viittaavaa, että tehdään ja julkaistaan yhtään mitään listoja hallitusta vastustavista tai sellaiseksi arvelluista tahoista”, Päivän byrokraatti twiittasi.

Avoimeksi jäi, miten keskenmenon toivominen ja ulkonäön haukkuminen liittyvät hallituksen kritisoimiseen.

Osa twitteristeistä pohti, pitäisikö listasta tehdä tutkintapyyntö poliisille.

Yksi asia kävi selväksi: tilanteen todellisia uhreja eivät olleet tappouhkauksia saaneet ministerit vaan Twitterin oikeistotrollit.

puheenaiheet ajattelin-tanaan uutiset-ja-yhteiskunta tasa-arvo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *