Mitä ihmettä on laillinen vihapuhe?
Viime perjantaina Sannikka&Ukkola -keskusteluohjelmassa juteltiin laillisesta vihapuheesta. Sen perusteella monelle saattoi jäädä se virheellinen käsitys, että esimerkiksi huorittelu on laillista.
Lain mukaan kunnianloukkaus merkitsee sitä, että ihminen esittää toisesta ”valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.”
Siispä huorittelu voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Väärinkäsitys on saattanut syntyä siitä, että kyseisen kaltaisesta solvaamisesta tuomitaan vain harvoin.
Helsingin Sanomien jutussa kuvataan tilannetta, jossa kolarin toinen osapuoli haukkui naista huoraksi ja petturiksi. Nainen teki tästä rikosilmoituksen, mutta esitutkinta lopetettiin, koska loukkaavat sanat olivat ”rikoslajissaan vähäisiä ja yksittäisiä”. Toisessa tapauksessa huorittelu johti kunnianloukkaustuomioon.
”Näyttää siltä, että kyse on arpapelistä. Samankaltaisista loukkauksista toinen saattaa johtaa sakkoihin ja korvauksiin, toisen tutkinta lopetetaan kesken”,Susanna Reinboth ja Satu Vasantola kirjoittavat.
Toimittajat kävivät juttua varten läpi 867 päätöstä kunnianloukkauksista. Niiden perusteella kunnianloukkausten seuraukset ovat sattumanvaraisia.
Sukupuoli vaikuttaa kunniaan
Sattumanvaraisuudesta hyväksi esimerkiksi kelpaa toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomio. Vehkoo kutsui yksityisessä Facebook-päivityksessään oululaista kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa natsipelleksi. Lokka on arvostellut Vehkoon työtä useasti ja hänet on tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomioon johtanut tilanne sai alkunsa, kun Lokka ilmoitti videolla menevänsä kuvaamaan Vehkoon julkista esiintymistä.
Reinbothin ja Vasantolan mukaan uhrien joukko muuttui sitä miesvaltaisemmaksi, mitä pidemmälle oikeusprosessissa mentiin.
”Syyttäjillä näyttäisi olevan korkeampi kynnys viedä käräjille juttuja, joissa uhrina on nainen”, he kirjoittavat.
Miehet myös saivat kunnianloukkauksista suurempia korvauksia kuin naiset.
Yksi ongelma oli se, että viranomaiset tunsivat hyvin vaihtelevasti sosiaalista mediaa, jossa vihapuhe usein leviää. Toinen oli asenteellisuus: syyttäjä saattoi perustella tutkinnan keskeyttämistä sillä, että somekeskustelija ottaa riskin pilkatuksi tulemisesta, joten seuraukset on syytä sietää.
Vihapuhe vaientaa
Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet kansanedustajista on kohdannut vihapuhetta. Vihapuhe ei ole rikosnimike, mutta Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen mukaan ”vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.”
Tutkimuksen mukaan naiset kohtaavat vihapuhetta miehiä useammin. Poliitikoilla kunnianloukkauksen kynnys on kuitenkin korkeampi kuin yksityishenkilöillä, jos arvostelun kohteena on hänen poliittinen toimintansa. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö ihmistä voisi tuomita julkisessa tehtävässä toimivaan henkilöön kohdistuvasta kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta.
Laiton uhkaus merkitsee sitä, että henkilö ”uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa.”
42 prosentilla tutkimuksen päättäjistä vihapuhe on vähentänyt halua osallistua julkiseen keskusteluun. Tämä on ongelma varsinkin siksi, että vihapuhe on niin sukupuolittunutta.
Arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtama työryhmä tutki puolen vuoden ajan keinoja vihapuheen kitkemiseen ja julkaisi keväällä aiheesta raportin, josta Yle uutisoi. Raportin mukaan rasismi ja sukupuoleen kohdistuva häirintä ovat Suomessa yleisempiä kuin Euroopassa keskimäärin.
Raportti painottaa, että vihapuhe on vaarallista paitsi kohteilleen, myös koko yhteiskunnalle, sen instituutioille ja periaatteille sekä sananvapaudelle. Työryhmä esittää, että viharikoksista tehtäisiin yleisen syytteen alaisia, jolloin vihapuhe käynnistäisi automaattisesti rikosoikeudellisen prosessin.
Vihapuhe lisää viharikoksia
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan Trumpin valinta presidentiksi ja hänen käyttämänsä vihapuhetta lietsova retoriikka lisäsivät Yhdysvalloissa viharikosten määrää.
Washington Postin mukaan piirikunnissa, joissa järjestettiin Trumpin vaalitilaisuuksia, viharikosten määrä kasvoi 226 prosentilla. Tutkimusten mukaan väitteet siitä, että viharikossyytteet olisivat tekaistuja, ovat virheellisiä. Tilastojen valossa on todennäköisempää, että viharikoksia ilmoitetaan vähemmän kuin niitä tehdään.
Jutussa viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan Trumpin tiettyä ihmisryhmää syrjivät lausunnot ovat lisänneet näihin ryhmiin kohdistuvia julkisia solvauksia.
On siis harhaanjohtavaa puhua vihapuheen yhteydessä sananvapaudesta tai tehdä eroa laillisen ja laittoman vihapuheen välille. Vihapuheella on todellisia seurauksia etenkin niille, jotka ovat heikoimmassa asemassa, ja sen vuoksi laillisuuden ja laittomuuden rajaa ei pidä tietoisesti hämärtää.