Peter Nygårdin hyvät ystävät
Olin nuorena opiskelijana hetken aikaa seurapiiritoimittaja. Kiersin bileissä, kutsuvierastilaisuuksissa ja ensi-illoissa kyselemässä julkkiksilta, mitä he aikoivat tehdä lomallaan ja mistä he ilahtuivat viimeksi.
Toimituksessa rehotti seksismi. Toimituskokouksissa naisia saatettiin kutsua esimerkiksi lehmiksi tai huoriksi. Olin itsekin tuohon aikaan aikamoinen juntti, vaikka olinkin teoriassa fiksu yliopisto-opiskelija. En ole ylpeä tuosta ajanjaksosta elämässäni.
Töissä oli välillä myös pelottavaa: joillakin toimituksen jäsenillä vaikutti olevan yhteyksiä rikollisiin. Myöhemmin kuulin, että yksi heistä ahdisteli toisen toimituksen naisia humalassa.
Tuona aikana tutustuin etäisesti Rita Tainolaan. Hän oli ihan mukava, sellaisella elämää suuremmalla tavalla. Olihan hän todellinen tähtitoimittaja, jolla oli lukuisia julkkisystäviä. Kerran Tainola kysyi minulta elokuvan ensi-illassa pikkujulkkiksen nimeä. Kerroin sen, ja Tainola kiitti. Ei meistä läheisiä tullut, mutta siitä lähtien Tainola oli minulle aina reilu. Jos jono tunnetun julkkisen luo oli pitkä, Tainola raivasi minulle reittiä ihmismassassa.
Tainolan mukavuudesta huolimatta ajattelen tuota työhistoriani vaihetta kauhulla. Se edustaa kaikkea sitä, mitä nykyisin inhoan (ja inhosin silloinkin). Seksistisiä vitsejä, huorittelua, naisten arviointia ulkonäön kautta ja tähtistatuksen ihannointia. Ajatusta siitä, että naiset ovat naisia ja miehet miehiä siten kuin Henry Laasanen asian määrittelisi.
Olen miettinyt Rita Tainolaa viime päivinä paljon. Syy siihen on hänen ystävänsä Peter Nygård.
Lukuisia syytteitä eri maissa
Miljonääri Peter Nygårdia syytetään useista raiskauksista ja muusta seksuaalisesta väkivallasta. New Yorkissa kymmenen naista on nostanut ryhmäkanteen Nygårdia vastaan. Kuusi heistä kertoo tulleensa raiskatuksi 14–15-vuotiaina.
Nygård itse katsoo olevansa naapurinsa masinoiman salaliiton kohde ja väittää, että The New York Timesin juttu osoittaa väitteen todeksi. Jutussa kaksi naista kertoo saaneensa rahaa syytteen nostamisesta.
”Tämä ei ole kymmenen naisen keksimä rahastuskonsti. Näin on varmasti käynyt – – Jos joku tuli itkien Nygårdin huoneesta, hänet ostettiin hiljaiseksi ja sitten tilattiin taksi”, sanoo puolestaan Nygårdin entinen työntekijä Helsingin Sanomissa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Nygårdia syytetään seksuaalisesta väkivallasta. Neljän vuosikymmenen aikana yhdeksän naista on nostanut häntä vastaan syytteen Kanadassa ja Kaliforniassa, The New York Timesin jutussa muistutetaan.
1990-luvulla Nygård haastoi viulisti Linda Lampeniuksen oikeuteen herjauksesta ja panettelusta. Lampenius oli kutsunut Nygårdin käytöstä juhlissa mauttomaksi ja sanonut, ettei kenenkään naisen pitäisi mennä Nygårdin lähelle.
Lampeniukselle irvailtiin mediassa. Anna Perho kirjoitti City-lehdessä, että Lampeniusta on vaikea ottaa vakavasti, koska hän on puhunut niin avoimesti ongelmistaan. Perhon mukaan ”Linda-julkisuutta” olivat saaneet lukuisat julkisuuden henkilöt ”halusivat he sitä tai eivät”, muun muassa Peter Nygård.
Lopulta oikeustaistelu sovittiin niin, että Lampenius pyysi Ilta-Sanomissa Nygårdilta anteeksi koko sivun ilmoituksella. Lampenius oli ehtinyt käyttää oikeudenkäyntikuluihin 470 000 euroa.
”Hän oli kova naistenmies”
”Se oli todella elämäni hirveimpiä kokemuksia”, kuvasi kirjailija Katariina Souri Helsingin Sanomissa yötään Nygårdin kartanossa vuonna 1988.
Sourin mukaan Nygård painosti häntä seksuaalisesti ja käytti törkeää kieltä.
Samaan aikaan kartanossa yöpyivät Rita Tainola ja tyylikonsultti Leena Sarvi. Sourin mukaan Tainola järjesti hänelle liput pois saarelta. Sarvi ei jutun mukaan tiedä, mitä Nygårdin ja Sourin välillä tapahtui.
”Itselläni on vain hyviä muistoja. Sen tiedän, että hän oli kova naistenmies. Se oli aivan loistopaikka, ja meitä kohdeltiin siellä todella hyvin. Ei mitään valittamista, ei mitään pahaa sanottavaa”, hän sanoo.
”Meitä kohtaan Peter Nygård on aina ollut vieraanvarainen ja ystävällinen”, Rita Tainola kommentoi tapausta Hufvudstadsbladetissa.
Ystävyys ei haihdu ikinä
Vuonna 2005, samoihin aikoihin kuin minä tein lyhyen uran seurapiiritoimittajana, Tainola kommentoi Peter Nygårdia City-lehdessä toimittaja Jaana Rinteelle.
”Nygård on mun hyvä ystävä ja tulee aina olemaan mun hyvä ystävä.”
Äijä tykkää kauniista nuorista naisista…
“Eikä ole ainoa. Mä en ymmärrä. Clint Eastwoodilla on seitsemän lasta, ja vaikka kuinka monta vaimoa, Mick Jaggerilla, Julio Iglesiaksella. Niille se on hyväksyttävää, mutta suomalaiselle miljonäärille ei. – – Nygårdista vielä. Kun se on jonkun ystävä, ystävyys ei haihdu ikinä.”
Tainola ei ole kommentoinut raiskaussyytteitä kuin lyhyesti HBL:lle. Aira Samulin sen sijaan kertoo Helsingin Sanomissa valvoneensa tapauksen takia öitä.
”Hän on ollut minun paras kaverini, ja tunnen hänet ehkä paremmin kuin kukaan muu. Ehkä minulta odotetaan, että minäkin olisin jotain nähnyt, mutta en ole.”
– – Samulinin mukaan ei ole mikään salaisuus, että Nygårdilla on naisia, koska hän on ollut 50 vuotta poikamies.
”Hän on iloinen, ja hän osaa hauskaa pitää. Ja kyllä hän järjestää vierailleen mitä vain he haluavat viihdykkeeksi. Kun puhutaan bahamalaisista naisista, niin minun käsitykseni on, että he ovat ammattilaisia, jotka tekevät sitä työkseen. Siellä se on hyväksyttävää.”
Heteronormatiivinen tähtikulttuuri ruokkii seksismiä
Nyt aikani seurapiiritoimittajana tuntuu epätodelliselta, jonkun toisen elämältä. Mitä minä siellä oikein tein? Keitä ne ihmiset olivat? Miksi kaikki oli jotenkin niin niljakasta?
Tunnelma oli heteronormatiivinen, seksistinen ja pinnallinen. Miehet olivat miehiä ja naiset naisia. Julkkikset olivat suuria ja ihailtuja tai pieniä ja säälittäviä. Pohjalla olivat salarakkaat, jotka olivat tietysti naispuolisia. Vaikea sanoa, ovatko seurapiiribileet muuttuneet tuosta ajasta, tuskinpa hirveästi.
Yksikään toimittaja tai yhdetkään limaiset ilmaisen viinan bileet eivät oikeuta seksuaalista väkivaltaa. Tuossa skenessä liikkuu vain usein ihmisiä, joilla on hyvin konservatiiviset arvot. Konservatiivisuus ilmenee siinä, miten naisten asema määritellään.
UN Women käyttää käsitettä rape culture, raiskauskulttuuri:
”Se on sosiaalinen ympäristö, joka sallii seksuaalisen väkivallan normalisoinnin ja oikeutuksen. Se saa voimansa sukupuolten välisestä epätasa-arvosta sekä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asenteista”, järjestön sivuilla kuvataan.
Kulttuuria vahvistetaan luomalla kuvaa miehistä maskuliinisina ja vahvoina, sukupuoliviettinsä varassa kulkevina olentoina, jotka eivät voi hallita seksuaalisuuttaan ja puhumalla naisista, jotka omalla käytöksellään ja vaatteillaan edesauttavat seksuaalisen väkivallan tapahtumista.
En tietenkään väitä, että yksikään julkkis hyväksyisi seksuaalista väkivaltaa. Ja ilman oikeudenkäyntiä on mahdotonta tietää, mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut. Kuka teki ja mitä – ja kuka siitä tiesi?
Mutta jotain tiedän – maailma on ajanut heteronormatiivisen julkkiskulttuurin ohi.