Tyttöjen ja poikien aivojen kehityseroja on vaikea todistaa

Suomen Kuvalehti julkaisi joulun alla Kanava-lehdessä aiemmin julkaistun artikkelin poikien heikosta koulumenestyksestä. Tutkijaryhmä Ilkka Kaitilan, Sirkku Kupiaisen, Nina Sajaniemen ja Vappu Taipaleen mukaan syynä on etenkin biologia – se, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin.

”Jatkuvasti lisääntyvä ja tarkentuva tutkimusnäyttö osoittaa, että lajityypillisessä, geneettisesti ohjelmoidussa hormonaalisten ja neurobiologisten järjestelmien säätelemässä yksilönkehityksessä on eroja tyttö- ja poikasikiön varhaisvaiheesta sukukypsyyteen asti”, tutkijat kirjoittavat.

Nämä erot näkyvät tutkijoiden mukaan erityisen selvästi aivoissa.

Lopputulos on se, että tytöt menestyvät poikia paremmin kaikissa aineissa. Aiemmin pojat tosin menestyivät matematiikassa paremmin kuin tytöt, sitten yhtä hyvin. Poikien tulokset matematiikassa heikentyivät etenkin vuosien 2011 ja 2015 välillä, mutta tyttöjen tulokset putosivat vähemmän.

Tutkijoiden mukaan kotitaustan merkitys selitti eroja matematiikan osaamisessa sukupuolta vahvemmin.

Kuulostaa järkevältä.

”Sukupuolen ilmeneminen on moninaista, yksilölliset erot ovat suuria ja kategorinen jako tyttöihin ja poikiin on ehkä biologisen kehityksen vaihtelun yksinkertaistamista”, tutkijat kirjoittavat.

Tästäkin on helppo olla samaa mieltä.

Teksti jatkuu seuraavasti:

”Sukupuoliin liittyvät erot pitäisi kuitenkin tunnistaa jokaisen yksilön optimaalisen kehityksen turvaamiseksi.”

Kuulostaa hivenen essentialistiselta, mutta olen valmis kuuntelemaan. Miten se tapahtuu?

”Aivojen eritahtinen kehitys on myytti”

Jutun keskivaiheilla tehdään syväsukellus aivojen kehitykseen. Se on perusteltua, sillä tyttöjen ja poikien aivojen erilainen kehitys on tutkijoiden mukaan yksi suurimmista syistä poikien kehnoon koulumenestykseen.

”Erot ovat sekä rakenteellisia että toiminnallisia. Pojilla tämä näkyy oikean ja tytöillä vasemman aivopuoliskon varhaiskehityksen suhteellisesti nopeampana kiihtymisenä aivopuoliskojen erilaistuessa”, he kirjoittavat.

”Useat tutkimustulokset viittaavat siihen, että muutosten ajoituksessa ja järjestyksessä on sukupuolieroja. Tytöillä aivot kehittyvät suurimpaan kokonaistilavuuteensa keskimäärin 11–12 vuoden ja pojilla 14–15 vuoden iässä.”

Erot harmaan aineen tilavuudessa, hermoverkkojen kehityksessä ja valkoisen aineen määrässä tekevät jutun mukaan pojista ja tytöistä eritahtisia oppijoita.

Tässä vaiheessa aloin muistella lukeneeni samasta aiheesta toisenkin artikkelin.

Se löytyi onneksi helposti.

Helmikuussa 2020 julkaistu Helsingin Sanomien juttu on otsikoitu seuraavasti: ”Poikien aivot eivät sittenkään kasva hitaammin – vääräksi osoittautunut käsitys voi vaikuttaa asenteisiin ja haitata poikien oppimista”.

Juttu alkaa täystyrmäyksellä:

”Fakta: Pojat pärjäävät koulussa huonommin kuin tytöt, etenkin teini-iässä. Syy: Poikien aivot kypsyvät hitaammin kuin tyttöjen. Ratkaisu: Pojat pitää panna kouluun vanhempina kuin tytöt. – – Ongelma on, että paikkansa pitää vain ensimmäinen kohta päättelyketjussa, poikien heikompi koulumenestys. Aivoja koskeva väite on sen sijaan myytti.”

Tuskinpa sentään myytti, jos aivojen eritahtiseen kehitykseen viittaavat Suomen Kuvalehden mukaan lukuisat tutkimukset?

On luettava pidemmälle.

”Omiaan vahvistamaan stereotypioita”

Helsingin Sanomien mukaan väärinkäsitys liittyi tutkimukseen, joka sai alkunsa vuonna 1989 Yhdysvaltain Marylandissa. Tutkimuksessa havaittiin, että tyttöjen ja poikien aivot kehittyvät eri tahdissa. Harmaan alueen tilavuus oli tytöillä huipussaan 10,5-vuotiaana, pojilla vasta 14,5-vuotiaana.

Sitten se ikävämpi puoli: tuloksia ei ole pystytty vahvistamaan kehittyneemmillä välineillä tehdyissä tutkimuksissa.

”Seitsemän itsenäistä pitkäkestoista seurantatutkimusta ei tue näkemystä, että mies- ja naispuolisten ihmisten aivot kypsyisivät eri tahtiin. Näyttö puoltaa pikemmin sitä, että kehitys etenee samalla kaavalla. Tämä on niitä löydöksiä, jotka ovat olleet vaikeita oikaista tutkimuskirjallisuudessa, vaikka näyttöä sitä vastaan kertyy lisää koko ajan”, sanoo neurotieteilijä Kathryn Mills Oregonin yliopistosta.

Artikkelissa haastatellaan myös aivotutkija Lara Wierengaa, joka on tutkinut tiimeineen poikien ja tyttöjen koulumenestyksen kytkeytymistä aivoihin.

Tutkimuksessa ei havaittu viivettä poikien aivojen kehityksessä yhtä ohimolohkon aluetta lukuun ottamatta. Eroa näkyi ainoastaan pikkuaivojen kehityksessä, mutta sen merkitystä ei vielä tunneta. Oppimistuloksiin aivojen sukupuolierolla ei ollut vaikutusta.

Murrosikä alkaa kuitenkin pojilla myöhemmin kuin tytöillä. Sen aikana sukupuolihormonien määrä lisääntyy, mutta aivoihin vaikuttavia hormoneita ja välittäjäaineita on paljon muitakin. Wierengan mukaan yksittäisen hormonin vaikutusta on vaikea jäljittää.

On myös huomioitava, että aivojen erot ovat yksilöiden välillä merkittäviä. Lisäksi poikien keskuudessa aivojen rakenteessa ja kehityksessä on enemmän eroja kuin tyttöjen keskuudessa.

Aivojen rakenteen perusteella ei pitäisi Wierengan mukaan vetää pitkälle meneviä päätelmiä ihmisen käytöksestä. Hänen mielestään on uskaliasta väittää, että poikien aivot kehittyvät tyttöjä hitaammin ja että se pitäisi huomioida opetuksessa.

”Tällaiset kommentit ovat omiaan vahvistamaan sukupuolistereotypioita. Ne puolestaan voivat vaikuttaa siihen, miten koulun kokee”, Wierenga sanoo.

Koska en ole aivotutkija enkä ylipäänsä tutkija, en osaa syvällisesti arvioida Suomen Kuvalehden jutun lähteitä. Yksi syy on se, etteivät ne ole saatavilla kuin erikseen pyydettäessä.

Sain kuitenkin kommentin yhdeltä Suomen johtavista aivotutkijoista, Helsingin yliopiston psykologian professorilta Kimmo Alholta:

”Helsingin Sanomien juttu vetää hyvin yhteen tiedon nykytilanteen. Mutta tietenkään ei voida voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että pieniä systemaattisia sukupuolieroja aivojen kehitystahdissa voi olla. Ja on selvää, että tyttöjen ja poikien hormonitoimintojen eroista johtuen aivojen rakenteessa ja toiminnassa voi olla sukupuolieroja. Mutta selittävätkö nämä erot esimerkiksi poikien ja tyttöjen mahdollisia eroja kognitiivisissa toiminnoissa ja itsesäätelykyvyssä, on toinen asia.”

Twitterissä Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Markku Niemivirta taas huomautti, että sukupuolieroja koskevat selitykset eivät palaudu vain aivojen rakenteisiin vaan laajemmin aivojen toimintaa sääteleviin hormonaalisiin ja fysiologisiin tekijöihin, joita koskeva tieto on vielä puutteellista.

Mutta vaikka varmasti onkin tutkimuksia, jotka aivojen kehityksen eritahtisuutta tukevat, olisi mielestäni kohtuullista, että aihetta käsittelevässä jutussa viitattaisiin myös aiheeseen liittyviin ristiriitaisuuksiin ja erimielisyyksiin tiedeyhteisön sisällä.

(Olen pyytänyt Suomen Kuvalehden jutun lähteitä tutkijoilta ja päivitän blogia, jos saan heiltä vastauksen.)

Tutkimusta vaivaa julkaisuvinouma

Yle etsi vastausta poikien ja tyttöjen aivojen oletettuihin kehityseroihin haastattelemalla aivotutkijoita muutama vuosi sitten.

”Joitakin eroja tyttöjen ja poikien aivoissa on. On kuitenkin hyvin vaikea sanoa mitään eksaktia siitä, miten nämä erot tyttöjen ja poikien kehitykseen vaikuttavat”, sanoo aivotutkija Jetro Tuulari Turun yliopistosta.

Kielitaidossa, työmuistissa ja motorisissa taidoissa on havaittu sukupuoliperustaisia eroja, mutta niiden todentaminen on Tuularin mukaan vaikeaa. Lisäksi yksilölliset erot ovat suuria.

Aivojen kehitykseen vaikuttavat merkittävästi myös geenit, aivojen plastisuus eli muokkautuvuus sekä eletty elämä. Siis kasvatus, kulttuuri ja sukupuoliroolit.

Aivotutkija Kimmo Alho suhtautuu jutussa skeptisesti tyttöjen ja poikien aivojen väitettyihin eroihin.

”Yksittäisten tutkimusten löytämät erot ovat usein pieniä, kiistanalaisia ja hankalasti toistettavissa”, Alho sanoo.

Hänen mukaansa tyttöjen ja poikien aivojen erojen tutkimusta vaivaa julkaisuvinouma. Eroista raportoivat tutkimukset ylittävät julkaisukynnyksen todennäköisemmin kuin ne, joiden mukaan merkittäviä eroja ei ole.

Alho tutkii aivojen hermoratoja muun muassa diffuusiotensorikuvauksella.

”Tuloksia (sukupuolieroista) löytyy, mutta usein kumpaankin suuntaan. Ryhmien sisäiset erot ovat suuria. – – Se, miten niistä voi tehdä johtopäätöksiä lapsen kehityksen suhteen, on hankalaa. Ja vaikka eroa tyttöjen ja poikien aivojen välillä olisikin, yksittäisen yksilön kehityksen ennustaminen on sen perusteella mahdotonta.”

Alhon mukaan erojen osoittamista vaikeuttaa se, että lapsen taidoissa on kyse ajattelustrategioista, jotka eivät paikannu tiettyyn aivojen kohtaan. Myös muut tekijät, kuten vireystila ja tarkkaavaisuus, vaikuttavat aivojen tutkimiseen.

Lisäksi aivot muuttuvat kokemusten kautta.

”Aivojen erot eivät välttämättä ole biologisia. Ympäristö muokkaa aivoja, etenkin varhaislapsuudessa. – – On täysin mahdollista, että kulttuurikin muokkaa aivoja. On tutkittu, että esimerkiksi äidinkieli vaikuttaa aivoihin, aivokuori muovautuu käytetyn kielen ansiosta.”

Sukupuolittunut maailma tuottaa sukupuolittuneita aivoja

Juttuun on haastateltu myös aivotutkimuksen gurua, neurotieteen professoria Lise Eliotia. Hän on kirjoittanut kirjan Pink Brain, Blue Brain, jonka mukaan sukupuolta enemmän aivojen kehitykseen vaikuttaa aivojen muovautuvuus.

Eliot kirjoittaa kognitiivisen aivokuvauksen professorin Gina Ripponin The Gendered Brain -kirjan arviossa mielenkiintoisesti neuroseksismistä: siitä, miten neurotiede vahvistaa toisinaan haitallisia sukupuolistereotypioita. Eliotin mukaan neurologisten sukupuolierojen tutkimuksen historia on tulvillaan virheellisiä laskelmia, väärinymmärryksiä, ennakkoluuloja ja heikkoja tilastoja.

Kaava on seuraava: tehdään uusi aivotutkimus, joka pyrkii paljastamaan naisten ja miesten aivojen eron. Sitten tutkimuksesta uutisoidaan saatesanoilla “vihdoinkin totuus paljastui!” Tämän jälkeen muut tutkijat osoittavat tutkimuksen virheet ja epätarkkuudet, jotka jäävät pahimmassa tapauksessa huomiotta. Lopulta joku julkaisee taas uuden ”mullistavan tutkimuksen” miesten ja naisten aivojen eroista.

Ripponin kirjan keskeisin väite on, että sukupuolittunut maailma tuottaa sukupuolittuneita aivoja.

”Suurin osa korkeamman tason aivotoiminnasta, kuten ajattelutaidot, tunteiden hallinta, sosiaalinen tietoisuus, verbaaliset ja matemaattiset taidot ovat opittuja. Emme syntyessämme osaa mitään näistä taidoista. Kaikki täytyy oppia. Tytöt ja pojat ovat fyysisesti erilaisia, mutta suurin syy kognitiivisiin tai emotionaalisiin eroihin ovat sosiaaliset odotukset ja käytäntö”, Eliot sanoo Ylen jutussa.

”Tyttötyypillistä” lukemista

Tutkijat esittävät Suomen Kuvalehdessä yhdeksi ongelmien lähteeksi uutta opetussuunnitelmaa:

”Viime vuosien keskustelua on leimannut korostunut halu ”häivyttää” sukupuoli koulusta. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa ja perusopetuksen opetussuunnitelmassa ohjeistetaan sukupuolisensitiiviseen tai sukupuolitietoiseen kasvatukseen. Kasvatuksen ja oppimisen ympäristöt ovat kuitenkin naisvaltaisia. Voiko olla, että sukupuolisensitiivisen kasvuympäristön määrittäminen on tapahtunut liian vahvasti naisten ehdoilla?”

Päättelyketjun taustalla on väärinkäsitys. Sukupuolisensitiivisyys ei suinkaan pyri häivyttämään sukupuolta. Päinvastoin: sen mukaan lapsen sukupuoli on tärkeä asia ja sitä tulee kunnioittaa. Keneltäkään ei kuitenkaan pitäisi olettaa sukupuolityypillistä käytöstä – kuten sitä, että pojat ovat villejä ja tytöt rauhallisia.

Koko sukupuolisensitiivisyyden pointti on se, ettei sukupuoli määritä yksilön – aikuisen eikä lapsen – asemaa eikä taitoja. Jokaisella on oikeus saada opetusta ja tukea, joka sopii hänen taitoihinsa ja taipumuksiinsa.

Miesopettajien lisääminen kouluissa ja päiväkodeissa on toki kannatettavaa. Se onkin yksi Opetushallituksen julkaiseman Poikien oppimishaasteet ja ratkaisut vuoteen 2025 –raportin ehdotuksista.

”On vaikea uskoa, että tilannetta olisi siedetty näin pitkään, jos häviäjiä olisivat tytöt”, tutkijat moittivat Suomen Kuvalehdessä.

Tämä on hämmentävä lause siihen nähden, että kautta historian nimenomaan tytöt ja naiset ovat olleet yhteiskunnassamme altavastaajia. Pitkään he eivät saaneet edes käydä koulua. Eikä kyse ole vain historiasta. Esimerkiksi tietokirja Näkymättömät naiset osoittaa kymmenien esimerkkien kautta, miten maailma – laitteet, huonelämpötilat, vessat, lääkkeet, autot, tilastot – on edelleen suunniteltu miehille.

Yksi jutun kirjoittajista, erityisasiantuntija Sirkku Kupiainen, pohtii Ylen jutussa, tarjotaanko kouluissa liikaa ”tyttötyypillistä” lukemista.

Väite on mielenkiintoinen, sillä valtaosa lastenkirjojen hahmoista on poikia tai miehiä.

Mikä sitten ratkaisuksi?

Mutta keskitytäänpä nyt siihen itse ongelmaan: poikien heikkoon koulumenestykseen. Mitä tutkijat tilanteen ratkaisemiseksi ehdottavat?

Esimerkiksi tätä ihan järkevältä kuulostavaa keinoa:

”Pojilta tulee odottaa enemmän ja heitä on tuettava juuri niissä asioissa, joissa he kypsyvät tyttöjä hitaammin.”

Tähän voisi tosin lisätä, että kaikkia pitäisi tukea asioissa, joissa he kypsyvät muita hitaammin.

Kirjoittajat ehdottavat pojille myös koulun aloittamisen joustavoittamista ja aikuisten ohjaamisen lisäämistä. Ehkä se olisi hyvä idea, vaikea sanoa.

Tutkijat ovat esittäneet ratkaisuehdotuksia myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla:

”Neurobiologisen kypsymisen eritahtisuus – pojilla hitaampi kypsyminen esimerkiksi aivojen etuotsalohkojen osalta – olisi otettava huomioon oppimisympäristöjen ja opetuksen suunnittelussa. Ehkä kaikilta pojilta ei kannata odottaa suurta itseohjautuvuutta, ehkä he kaipaavat enemmän aikuisjohtoisuutta. – – Ehkäpä kannattaa ottaa huomioon biologia ja auttaa poikia oppimaan ja keskittymään heidän kehitystasonsa mukaisesti”, he ehdottavat.

”Myös pojille tyypillinen halu kilpailla on mahdollista valjastaa oppimiseen innostavalla tavalla”, he kirjoittavat Suomen Kuvalehdessä.

Mutta jos aletaan määritellä lapselle tyypillisiä piirteitä pelkän sukupuolen perusteella, mitä tapahtuu niille, jotka eivät ole sukupuolensa ”tyypillisiä” edustajia? Ehdottavatko tutkijat opetuksen eriyttämistä sukupuolen perusteella? Se ei kuulosta hyvältä ajatukselta – etenkään poikien kannalta.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Heidi Kangas pitää vastakirjoituksessaan ehdotusta sukupuolen mukaan räätälöidystä kasvatuksesta julkisessa koulujärjestelmässä kyseenalaisena. Hän myös ihmettelee, miksi poikien oppimistulokset ovat nopeasti heikentyneet, jos syynä on juuri biologia.

”Onko poikien psykofyysinen kehitys muuttunut sinä aikana, kun oppimistulokset ovat heikentyneet? Entä tyttöjen? Tuskin. Oletan, että ihmisen psykofyysinen kehitys ei ole muuttunut merkittävästi 15 viime vuoden aikana”, hän kirjoittaa ja jatkaa:

”Pedagogiseen työhön tarvitaan sukupuolisensitiivisyyttä eli kykyä ymmärtää, että sukupuolen ilmaisu on moninaista ja että ihminen ymmärtää todellisuutta sukupuolen kategorian kautta. On vahingollista ehdottaa, että oppilaita tulisi ryhmitellä sukupuolen mukaan, sillä se vahvistaa normatiivista käsitystä siitä, millaisia pojat ovat.”

Kannustaminen parantaa tuloksia

Ymmärrän vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa oppimisesta. En väitä, etteikö biologialla olisi merkitystä lasten kehitykselle ja etteikö sitä pitäisi huomioida opetuksessa.

Lasten kasvaminen on kuitenkin paljon muutakin kuin biologiaa. Kaikki pojat eivät ole kilpailunhaluisia. Kaikki tytöt eivät ole hyviä lukemaan. Kaikki lapset eivät edes ole joko poikia tai tyttöjä.

Kannustamisella, kasvatuksella, opetuksella, viihteellä, kulttuurilla ja ihanteilla on valtava vaikutus meihin kaikkiin. Myös sillä, mitä tietyssä ympäristössä pidetään hyväksyttävänä ja suotavana – mitä sukupuoliodotuksia ihminen aistii ympäristöstään. Ja vaikka tiettyyn taitoon ei olisi luontaisia taipumuksia, motivoituneen harjoittelun kautta taidon voi oppia.

Asiat, joihin lapsia kannustetaan ja joissa heidän vastaavasti odotetaan olevan huonoja, vaikuttavat heidän menestykseensä kyseisten asioiden parissa. Siksi esimerkiksi opettajien ennakkoluulot tyttöjen matematiikantaitojen suhteen voivat vaikuttaa heidän saamiinsa arvosanoihin.

Ja koska oppimistuloksissa on tapahtunut muutos huonompaan 2000-luvulla, lienee todennäköistä, ettei syynä ole pelkkä biologia. Koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlberg ehdottaa yhdeksi syyksi älylaitteita.

Muut tutkijat tosin huomauttivat tuoreeltaan, etteivät tutkimukset tue tätä selitystä.

Piilaakson teknologiaan perehtyneet vanhemmat ovat rajoittaneet lastensa ruutuaikaa jo pitkään. Osa teknologiayritysten entisistä työntekijöistä on kritisoinut julkisesti addiktoivien sovellusten kehittämistä. On myös tutkimuksia, joiden mukaan älypuhelimet voivat vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin.

”Asteikolla karkista crackiin, älypuhelimet ovat lähempänä crackia”, sanoo Wired-tiedelehden entinen päätoimittaja Chris Anderson New York Timesin laajassa jutussa.

Tuskinpa poikien heikko oppiminen kuitenkaan johtuu vain yhdestä syystä. Tuskinpa siihen on helppoa ratkaisua. Tutkijat yrittävät parhaansa kukin omasta näkökulmastaan.

Opetushallituksen julkaisemassa Poikien oppimishaasteet ja ratkaisut vuoteen 2025 -raportissa ongelmaan esitetään useita ratkaisuja: perheiden tukemista, tulevaisuususkon vahvistamista, poikien kiinnostuksenkohteiden kytkemistä opetukseen, harrastaustoiminnan ja arjen hallinnan tukemista, kiusaamisen ehkäisyä ja sukupuolittuneiden käytäntöjen murtamista.

”Sukupuolia koskeviin stereotypioihin kiinnitetään huomiota oppimistilanteissa, ja niitä pyritään myös tietoisesti purkamaan koulujen arjessa. Koulut ja oppilaitokset rakentavat kannustavaa ja eri yksilöiden vahvuuksille rakentuvaa toimintakulttuuria, jossa sallitaan erilaisuus.”

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta maallikon korvaan kuulostaa ihan hyvältä tavoitteelta.