Sairasta

Olen aina kehuskellut kaikille, kuinka minulla on loistava vastustuskyky enkä juuri koskaan sairastu. Voin syödä kaikkia ruoka-aineita ja oleskella kaikenlaisissa tiloissa kaikkina vuodenaikoina. Kaverini taas syövät pienen apteekillisen verran lääkkeitä vuodessa pysyäkseen toimintakuntoisina ja sairastuvat pienimmästäkin. No ilmeisesti minäkin olen vain tavallinen kuolevainen, sillä olen ollut enemmän tai vähemmän flunssainen viimeisen kuukauden. Luulin jo parantuneeni täydellisesti, kunnes viikonloppuna iski 39 asteen kuume, kurkkukipu ja yskä. Korvat menevät lukkoon, jolloin äänet muuttuvat puuroisiksi ja tasapainoaisti häiriintyy.

Pahinta on, että pienikin sairastaminen muuttaa minut löysäksi ameebaksi. En pysty keskittymään mihinkään aivokapasiteettia vaativaan toimintaan, kuten opiskeluun, ruuanlaittoon tai lukemiseen. Sen sijaan selailen nettiä tunnista toiseen, katson Youtube-videoita ja tv-sarjoja sekä pelaan Vapaakenttää. En saa mitään aikaiseksi, mikä lisää stressiä ja halua kaivautua syvemmälle sohvan uumeniin. Haaveilen siitä, että joku kävisi minulle kaupassa, laittaisi ruuat ja passaisi muutenkin. Valmistan vaivoin kikherne-quinoa-kasvismössöä, mutten todellisuudessa haluaisi syödä mitään terveellistä. Keittiön banaanikärpäskolonia kasvaa eksponentiaalisesti.

Itseasiassa ameeba taitaa olla hieman väärä termi, taannun nimittäin pikkulapsen tasolle. Haluaisin soittaa äidille valituspuhelun, mutta ääni ei kestä puhumista. Lähetän sen sijaan pari sääliä kerjäävää tekstiviestiä ja haen kaupasta alennuksessa olevia vanukkaita. Tajuan olevani melko säälittävä ja päätän ryhdistäytyä. Perjantaina on nimittäin pakko olla terve, sillä risteily Ruotsiin odottaa.