Kymmenen kirjaa

Alunperin halusin kirjoittaa postauksen tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista. Aloitin listan innokkaana, mutta luetut kirjat tuntuivat loppuvan kahdeksaan. Kahdeksaan?! Onko oikeasti niin, että minä, joka pidän itseäni himolukijana, olen lukenut tänä vuonna vain kahdeksan kirjaa? Koska haluan jatkaa eloani itsepetoksessa ja luulla olevani lukenut, päädyin toiseen listaukseen. Bongasin tämän Rokkirekki-blogista, mutta ilmeisesti tämä kiertää myös Facebookissa ja ties missä muualla. Itseasiassa tämänkin kohdalla inspiraatio meinasi loppua numero kahdeksan jälkeen.

“Listaa statukseesi kymmenen kirjaa, jotka ovat koskettaneet sinua jollain tavalla. Älä mieti liikoja, käytä vain pari minuuttia. Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja.“

1. Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Luin tämän lukion ensimmäisellä yhdessä illassa. Jälkeenpäin olen tajunnut kirjan vaikuttaneen alitajuisesti myös ammatinvalintaani.

2. Olli Jalonen: Värjättyä rakkautta

Vuosi 2003: aurinkoranta, sininen taivas, Atlantti ja The Crashin Melodrama-levy. Paras novellikokoelma ikinä.

3. Elie Wiesel: Sarastus

Yhteen vaiheeseen luin vain toiseen maailmansotaan liittyvää kirjallisuutta. Tämän kirjan edeltäjä on keskitysleirikertomus, tämä  taas – no jotain aivan muuta.

4. Jhumpa Lahiri: Tuore maa

Lisää riipiviä novelleja.

5. Gavril Trojepolski: Bim, mustakorva

Itkin äidille tunnin maailman pahuutta.

6. Ilkka Remes: Karjalan lunnaat

Yksi ensimmäisiä ”aikuistenkirjojani”. Olin 8- tai 9-vuotias.

7. Rosa Liksom: Perhe

Koko lukioajan taisin analysoida äidinkielessä lähes pelkästään Liksomia.

8. Marian Keyes: Brightest Star in the Sky

Kesällä 2010 ennen yliopisto-opiskelujen alkua istuin parvekkeella ja luin tätä.

9. Merete Mazzarella: Tähtien väliset viivat

Joskus vain tulee tarve pohtia itseään ja omaa identiteettiään.

10. George Orwell: 1984

Mietin välillä vieläkin kirjassa kuvailtuja kauheuksia.