Viime aikoina monissa someissa on käyty keskustelua äärimmäisen tärkeästä asiasta. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi käydä keskustelua ollenkaan siinä sävyssä, jossa sitä nyt käydään. Tuntuu, että naiset ovat jakautuneet kahtia ja jokaisella on mielipide.Lopputulemana kaikki pahoittavat mielensä.

Omani on hyvin yksinkertainen: Jokainen saa minun puolestani olla juuri sen näköinen, kokoinen, maalainen, seksuaalinen, kaupunkilainen tams kuin itsestä tuntuu hyvältä. Hyvää oloa ja kivoja juttuja on  noin miljoona kertaa kivempaa seurailla kuin tyhjänpäiväistä, osin huomionhakuistakin, riitelyä. Kukaan kun ei ole täydellinen.

raitapaita Zizzi | nahkarotsi Zizzi | farkkushortsit Kappahl ja omat pikku kätöset | ballerinat Crocs | kapsäkki kuvausrekvisiittaa 

Please korjatkaa, jos kun olen väärässä, mutta ilmeisesti Mungolife-blogin Anna kirjoitteli blogissaan siitä, kuinka vartalopositiivisuus on mennyt nyt kertakaikkiaan aivan liian pitkälle totesi muunmuassa vapaasti lainaten, että ”Vaikka kuinka rakastaisi omaa kehoaan, on kuitenkin suotavaa ainakin suunnitella laihduttamista” Postaussarjahan on nimeltään Mielipidemaanantai, joten Annalla on toki oikeus mielipiteeseensä.

Tämä kyseinen blogipostaus kuohutti hyvin monia, varsinkin meitä suurikokoisempia ihmisiä, joiden mielestä varmasti hienompaa olisi pyrkiä laihduttamaaan, kuten rouva Pastak blogissaan kertoo. Kaikille se ei vain ole mahdollista mm lääketieteellisistä syistä, jotka eivät muuten ole synonyymi tekosyylle, vaikka niin kovin moni näin haluaakin uskoa, väittää ja kertoa. Muunmuassa bloggaajat Oi Mutsi Mutsi  ja Värikäs Pipsa ovat molemmat ainakin somen välityksellä persoonia, jotka viihtyvät vallan mainiosti omissa nahoissaan ja nauttivat elämästä täysillä.

Itse olen ollut lapsuudessa ja nuoruudessa, jopa nuorena aikuisena hoikka ja urheilullinen. Erinäisten tapahtumien vuoksi olen päätynyt tällaiseksi. On vaikeaa pohtia oman kehon ja pääkopan suhdetta, kun kroppa on käynyt läpi sellaisen metamorfoosin. Kuitenkin, olen tyytyväinen itseeni tällaisena, toki toivoisin, että minusta lähtisi ainakin parisen vaatekokoa, jotta harrastusvermeiden hankinta monipuolistuisi. Ehkä juuri siksi en ole saanut juurikaan aikaiseksi tehdä olomuodolleni sen kummempia, sillä itseni tuntien, jos jotain haluan saada aikaan, se tulee tapahtuman kyllä.

Miksei vaan voi antaa jokaisen nauttia elämästään juuri niissä nahoissa, juuri sen kokoisena kuin kyseinen yksilö haluaa? Melkein sama, jos heteroseksuaalinen toteaisi homoseksuaaliselle, että ”Tosi rohkeeta ja ihan kiva, kun olet homoseksuaali, sulla on tähän oikeus, mutta suotavaahan  se nyt kuitenkin olisi, että nyt vaan siirtyisit siihen vastakkaiseen sukupuoleen -halusit tai et”. 

Pistin miehen räpsimään parit kuvaset päivän asusta. Asusteena on 50-luvun vihreä matkalaukku, joka on ilmeisesti aikoinaan evakkokyydissä tullut Suomeen. Nappasin sen huvikseni käteen, kun se sattui olemaan autossa erästä muuta tarkoitusta varten

Äh, en mä tiedä tuleeko tästä blogista koskaan mitään 😀