Koulutarvikeaddiktin eloonjäämistaistelu

Ihan kreisiä. Yliopistossa tehtäneen asioita hirmupaljon ihan vaan tietokoneella (tai näin ainakin minulle väittivät), mutta silti oli ihan pakollista käydä ostamassa pastellinväriset korostuskynät, koska korostuskyniähän ei voi koskaan olla liikaa, vai voiko?

Toki oli pakko hankkia myös pari vihkoa, joista toisessa on kannessa itsensä Tanhupallon tsemppilause. Ehkäpä sen turvin selviydyn läpi akateemisen viidakon. Tai sitten en.

Yritän nyt tuskaisella kiireellä saattaa loppuun aiemmin kesällä aloittamiani avoimen yliopiston opintoja, jotta ne mahdollisesti hyväksiluettaisiin sitten niihin oikeisiin opintoihini. Ei niistä ainakaan haittaa ole, se on varmaa.

Kotona on vaan mahdottoman vaikeaa keskittyä, kun muuta hommaa olisi mukamas koko ajan (kuten siivoaminen, koirien rapsuttelu, Netflix…) ja kotoa poistuminenkin on vähän niin ja näin, sillä talomme ulko-oven yläpuolelle, kattorakenteiden sisään, on muuttanut harvinaisen ärhäkkä ampiaiskommuuni, joka tekee jokaisesta ovenavaamisesta yhtä eloonjäämistaistelua. Olemme yrittäneet saada heidät vakuutettua siitä että jossain muualla (mm. ampiaisten taivaassa) heillä olisi paljon hauskempaa, mutta he eivät tahdo lähteä; sen sijaan pesän ovella pörrää aina vihaisen näköinen portsari, joka tilaisuuden tullen sitten tuikkaa pahaa-aavistamatonta ulosmenijää ja painelee turvaetäisyydelle naureskelemaan. Olenkin alkanut käyttää sekä huivia, että huppua lähestyessäni ulko-ovea ja vielä pitkään sen jälkeen, kun voisi kuvitella olevansa selvillä vesillä. 

Koska olen mahtavan näppärä käsityöihminen (nooot…), olen viimeisenä oljenkortenani alkanut virkata valeampiaispesää siinä toivossa, että mikäli ampiaiset eivät pesän nähdessään pakkaa kimpsujaan ja kampsujaan, ne ehkä kuolevat nauruun. 

Otan ilomielin vastaan vinkkejä ampiaisten karkottamiseen. Ne saisivat puolestani jäädä henkiin, kunhan häipyisivät kattorakenteistamme loisimasta.