Uusi vuosi, parempi mieli?

Uusi asunto, parempi mieli – niinhän sen piti mennä. Kun näin ei käynytkään, on parasta ottaa ainakin uudesta vuodesta kaikki irti… Totaalisen myttyyn menneet asuntokaupat ja huijatuksi tuleminen harmittivat loppuvuodesta sen verran, että hetkellinen blogimykkyys iski. Mutta eiköhän se tästä taas, kohti uusia haasteita!

Kun valitin aiemmin ensimmäisestä silmärypystä, enpä arvannut, kuinka paljon sen lajitovereita ehtisi vielä loppuvuodesta ilmaantua… Kenties seuraavaksi testissä tujuimmat naama siliäksi-voiteet, joita on reseptivapaasti tarjolla..? Samoin joku roti on saatava sisälläni irti riistäytyneeseen herkkumonsteriin. Niin jouluherkkuja, ”-50% ihan pakko ostaa vielä 2 kiloa Juhlapöydän konvehteja” kuin stressisuklaatakin on tullut puputettua niin, että housunnapit huutavat hallelujaa. Lisäksi hävettää että olen tullut tarjonneeksi imeväiselleni niin sanotusti o’boyta suoraan hanasta…

Alkuvuoden harrastukset eivät ole meillä myöskään olleet ihan ruokaympyrän mukaisia, mutta menkööt vielä yleisen mielenpiristyksen piikkiin. Pahaa mieltä olemme hoitaneet mm. perjantaipizzoilla ja Tukholman-risteilyn notkuvilla herkkupöydillä. Tukholmassa myös retail therapy oli toki paikallaan. Uusi vaatekaappi, parempi mieli – se nyt ainakin pitää paikkansa 😉

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Einessushia?

Jo käsite ”einessushi” kuulostaa lähtökohtaisesti ihan …väärältä. En oikein tiedä, miksi muuksikaan kutsuisin tällaista erikoisuutta, jota pääsin maistelemaan tänään kauppareissulla. Kyseessä oli HOK-Elannon Sushi Bag, jonka missiona on tuoda kylmä japanilainen ruoka päivittäistavarakauppoihin. On näitä varmaan muillakin lounastiskissä. Hyvä idea sinänsä – ajattelen jo tulevaa muuttoamme ja mahdollista eloa väliaikaisesti ilman keittiötä – mutta eihän siitä mihinkään pääse, että vähän pahvilaatikoltahan tuo maistui. Mitä voisi odottaakaan sushilta joka on, noh, pahvilaatikossa?

En ole valitettavasti päässyt koskaan Japaniin asti maistamaan, miltä sushi oikeasti maistuu. Luulenpa kuitenkin, etteivät esimerkiksi Helsingissä monet sushiravintolat ole ihan väärillä jäljillä. Olen aina mieltänyt sushin valmistukseen liittyvän jotain seremoniallista, asiaan keskittymistä kuten teen valmistuksessa. Lisäksi olen ollut siinä käsityksessä, että sushi tulisi nauttia mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen. Jääkaappilämpötilassa säilyttäminen myyntipäivän ajan jos mikä saa sushin maistumaan pahvilta. Vai onkohan tämä vaan lähipiiristäni tarttunutta sushi-hifistelyä, kuten väite, että kirkkaanvihreää wasabia ei kannata syödä…?

Todennäköisesti sen tulevan muuttorumban koittaessa olen kaikista väitteistäni huolimatta kaivelemassa lähikaupan sushihyllyä. Ihan sen takia että sushi on hyvää, pahvilaatikkosushi on lähellä ja helposti kotiin kannettavissa sekä vaihtelun vuoksi, ettei ihan joka päivä tarvitse turvautua naapurin kebab-intialaisen antimiin…

Koti Ruoka ja juoma