Kahvikin maistuu kauniista kupista niin paljon paremmalta…

Olen onnekkaasti tullut ympäröineeksi itseni oikeanlaisilla ihmisillä, kun olen jo pidempään ollut osa peräti kahta ihanaa brunssirinkiä! Molempien seurueiden kanssa teemme toki muitakin mukavia juttuja, mutta yhteisenä intohimona on viikonloppuaamujen rento yhdessäolo ja hyvä ruoka. Harrastamme kummassakin brunssiringissä vaihdellen sekä kaupungin brunssitarjonnan testaamista että nyyttärihenkisten kotibrunssien järjestämistä. Eilen sattui oikein erityinen tuuri, kun oli mahdollisuus tavata molempia porukoita samana päivänä!

Vaikka luenkin innokkaasti ruokalehtiä ja -blogeja ja laitan mielestäni talteen mielenkiintoisia reseptejä, en tunnu koskaan löytävän niitä silloin kun tarvitsisi. Näin ollen minulta puuttuu kroonisesti ideoita kiinnostavien, helppojen, kauniiden ja kielen mennessään vievien tarjottavien valmistamiseen – toisin sanoen ruokien, joilla voisi kerätä muutamia arvostuspisteitä brunssiringissä. Ja sanotaanko että koska minulla useimmiten  on mukanani Tasmanian tuholais-vaiheessa elävä ”minä ite”-uhmaikäinen sekä kuolaava vauva, lisäpisteille olisi todella käyttöä, vaikka ystävien seurassa ollaankin… Tällä kertaa otin pienessä ajanpuutteessa varman päälle ja tein useasti testattua ja hyväksi havaittua tomaatti-pestopiirakkaa. Kaipaisin kuitenkin jotain hieman mielikuvituksekkaampaa kuin suolainen piirakka…

Brunssista jäi kotiinkin viemisiä, joilla herkuteltiin vielä tänä aamuna.