Ihanan rentouttava viikonloppu takana ja kuvassa mun yökylävieras, jonka kanssa tuli peuhattua aikalailla. Muutamissa juhlissakin tuli pyörähdettyä, mutta muuten nautin vain vapaasta, kattelin leffoja, kävin kävelyillä ja söin hyvin (mm. lauantaina aamupalaksi suklaajätskiä). Viikonloppuna hidastaminen sujui siis ihan muistuttamatta.

Tämä aamuna olikin sitten haastavampaa. Vaikka heräsin vähän myöhemmin kun piti, en kiirehtinyt aamujutuissa ollenkaan. Yllättävän kauan siinä menikin, kun ei katsonut kelloa kertaakaan. Vaikeeta oli olla kiirehtimättä juna-asemalle tai olla juoksematta junaan kun näki, että sieltä se tulee ja vielä ehtisi. Kiltisti odottelin seuraavaa varten ja kun olin napannut kahvin Pasilasta siirryin odottamaan seuraavaa junaa. Kävipäs niin kivasti, että pari junaa oli peruttu välistä ja se kolmas, jolla pääsin töihin, oli myös reilusti myöhässä. Mikäs siinä odotellessa, nautiskelin ja tuijottelin ympärillä olevaa elämää. Yllättävän vaikeaa oli kuitenkin olla kaivamatta kännykkää taskusta, se on kuitenkin aika refleksi tollasissa odottelutilanteissa. Ja yllättävän hyvin kesti hermot, ottaen huomioon, että en todellakaan ole sieltä kärsivällisimmästä päästä.

Intoa oon kyllä täynnä ja mitään hidasta kesäkuusta ei tule kokonaisuudessaan tulemaan. Kattelin tossa kalenteria tälle viikolle ja pitää raivata tilaa tolle vapaaillalle. Otin kyllä eilen onneksi vapaaillan ja kävin kattomassa Tuhat kertaa hyvää yötä -pätkän yksikseen. Ei mikään kevyt leffa, mutta kaikki tunteet tuli käytyä läpi itkusta nauruun ja vihasta onneen. Huomasi kyllä leffan jälkeen taas kuinka kivaa on välillä mennä sinne ihan ilman seuraakin, ei aina, mutta välillä.

So far so good. Ei oikein malttais edes odottaa mihin päädynkään kuun lopussa.

iv