Kipeänä äiti on aina äiti

Ensimmäinen takaisku. Päätin blogia perustaessani, että jokaisessa kirjoituksessa vierailee ajatus muodista jollain tasolla.

Kun allekirjoittanut vetäs eilen ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen kuumemittarin tappiin, ei muoti kiinnosta pätkääkään! Tämän aamun asu- ja hiustyylistä saisi mitä mainioimman postauksen. Ehkä sekin olisi muotia..sairasta muotia meinaan..ja kirjaimellisesti.

(Näillä mennään)

Jos mummi eläisi, hän nauraisi halveksuvasti ylläolevalle kavalkadille. Iskisi itsensä tekemää mustaherukkamehua polttavan kuumana nenän eteen, juottaisi hunajavettä, hunajateetä, hunajasitä ja tätä. (Yök!) Inhoan hunajaa. Sitten sanoisi, että mene papan viereen nukkumaan. Siinä on äitisikin terveeksi tullut. <3

Äitini taas neuvoi mitä kohteliaimmin, että juo hunajavettä tai hunajateetä. (Hunajasta ei pääse eroon)

Älä ota särkylääkettä vaan anna kuumeen hoitaa virus pois.

Vaikka ikää on jo, tietyssä pisteessä, tarpeeksi kipeänä sitä hautautuu sohvan nurkkaan ja pienessä kuumetokkurassa tirauttaa muutaman kyyneleen ja toivoo, että olisi taas lapsi. Voisi käpertyä äidin ja isin kainaloon, ne osaavat parantaa.

Nyt itsekin kolme kertaa äitinä hymyilen neljävuotiaalle prinsessalle, joka ystävällisesti toi Herra Hakkarainen-pastillin (Päärynä yök!) ja totesi: Ei hätää äiti, tällä paranet varmasti.

Jos tästä hetkestä nyt jotain muodikasta tai edes jotain sinnepäin tarvitsee etsiä, on se meidän keittiön ja itseasiassa koko asunnon sininen väriläiskä. Lexington. Yksi suosikkimerkkini <3

Allekirjoittanut raahautui Hakkaraispastillin voimalla puhelimen ääreen ja soitti:

”Huomenta Äiti, olisiko sulla tänään hetki aikaa tulla käymään…”

<3

(Ps. Onko sinulla joku nerokas ”perintönä” säilynyt kotikonsti taltuttaa influenssa? Jakaisitko sen tänne? Lääkepurkit alkavat inhottaa..)