Monta kertaa aloittanut ja aikonut, mutta joka kerta se on vain jäänyt. Nimittäin blogiin kirjoittaminen. Aika tuntuu olevan liian kortilla kokoajan, toki nyt sairasloman (kerron siitä myöhemmin) aikana on ollut enemmän aikaa itselle ja asioiden pohtimiselle. Silti tekstini jäävät aina pöytälaatikkoon tai julkaisen ne muualla sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa tai Instagramissa. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin paljon henkilökohtaisempaa ja sitä lukevat vain ne, jota minä ja minun elämä teksteineni kiinnostavat.

Kirjoitan paljon, olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Koulussa olin ”ihan hyvä” äidinkielessä, muistan vieläkin sen pettymyksen lukiossa. Olin varma, että olin kyennyt parempaan. Pistettä vaille M ja lopulta arvosanaksi jäi Cum laude approbatur. Mikä pettymys! Äidinkieli oli silti yksi lempiaineitani koulussa. Muistan vieläkin yläkoulu ajoilta väännön äidinkielen opettajan kanssa esseen palautuksen jälkeen. Olin kirjoittanut  ”laattialla”, enkä nähnyt siinä minkäänlaista virhettä. Tarkistin moneen otteeseen olenko kirjoittanut oikein, enhän ole unohtanut t-kirjaimen viivaa (kyllä, silloin kirjoitettiin vielä kaikki ihan itse käsin.. kynällä. Usko tai älä!). Kaikki oli kuten pitikin ja siltikin siitä oli verotettu piste. Asia toki selvisi minulle myöhemmin ja olen saanut siitä kuulla näin jälkeenpäin. Keskipohjalainen murre oli tainnut jäädä päälle esseetä kirjoittaessa. 
 
Kaikki vuosien aikana kirjoittamani tekstit jäävöt siis aina pöytälaatikkoon. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa taas blogini ylläpitämisen. Ehkä julkaisen niitä pöytälaatikkoon jääneitä ja muualle someen julkaisemiani tekstejä tänne. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti! 😉 
 
Ihanaa joulun odotusta just sulle!
 

– Henna

Ps. Täällä on jo lunta! Miten siellä teidän suunnalla?