Äitiyshaaveita

Mä oon nyt 25 vuotias. Ja oon jo tovin haaveillut äitiydestä. Aina välillä tulee tosi iso kaipuu saada oma lapsi mutta samalla taas koko ajatus äitiydestä tuntuu liian suurelta vastuulta ja pelottaa.

Viekö vauva kaiken vapauden?

Mulla on myös paljon tulevaisuuden suunnitelmia (esim. syksyllä alkava koulu) joihin lapsi ei välttämättä sopisi ja mietin että haluaisin vielä ainakin muutaman vuoden olla ns vapaa; opiskella, matkustella, pitää hauskaa ja muuta sellaista. Tuntuu että lapsen myötä se vapaus jotenkin katoaisi. Ja tavallaan se ehkä katoaisikin, sillä olisinhan vastuussa pienestä ihmisestä enkä voisi samalla tavalla tulla ja mennä kuin nyt. Toisaalta se toisi mukanaan paljon uusia, ihania juttuja. Sellaista, jota en vielä osaa edes kuvitella.

Kerkeääkö enää myöhemmin?

Mietin myös, että nyt jos odotan niin voinko enää saadakaan lapsia sitten myöhemmin. Nainenhan on hedelmällisimmillään siinä 20-24 vuotiaana. Sen jälkeen se alkaa laskea. Toisaalta hedelmällisyys voi jatkua korkeanakin melkein 30 vuotiaaksi asti. (Lähde: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/hedelmallisyys-laskee-jo-ennen-35-ikavuotta/ )

Onko siis kiirettä ajatella tätä asiaa vai ei? Pitäisikö kuunnella omaa biologista kelloa vai suunnata kohti opintoja ja uraa ja sen sellaista jättäen lapsentekopuuhat myöhemmäksi? Onko tähän edes mitään hyviä vastauksia?

Vauvanteko hommiin(ko?)

Pohdin myös, että tuleeko sellaista ”oikeaa” tai ”hyvää” hetkeä olemaankaan? Pitääkö vaan ruveta niihin lapsenteko puuhiin sen suurempia miettimättä ja luottaa et kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Että ei kannata odotella jotain oikeaa hetkeä, sillä ainahan voi halutessaan keksiä syitä miks ei just nyt ja toisaalta jos nyt ei tunnu vielä oikealta hetkeltä ja haluaa esim. opiskella ensin ja tehdä duunia muutaman vuoden tai muuta vastaavaa niin eihän elämässä ikinä tiedä mitä eteen tulee ja harvemmin elämä noudattaa meidän sille laatimia suunnitelmia. Et katuisinko sit myöhemmin jos nyt päätän lykätä asiaa? Onko itsekästä edes kysyä että nyt vai myöhemmin koska eihän se ole mikään itsestäänselvyys. Että sen ajankohdan voisi vain vapaasti valita. Kyse kun ei ole mistään talon ostamisesta.

Arka aihe

Nää on oikeesti hankalia kysymyksiä ja myös tosi arka aihe. Mietin ensin etten edes ota asiaa puheeksi blogissa, mutta jotenkin haluaisin kuulla muidenkin ajatuksia aiheeseen liittyen. Ja koen myös että haluun tuoda tämmöisiäkin aiheita esille ja herättää keskustelua. Ehkä joku muu miettii näitä myös.

Tänään oon taas tirauttanut muutaman kyyneleen tätä lapsi asiaa pohtiessani.

Pohdin että tunteeko sen jotenkin sitten kun on valmis vanhemmaksi? Vai kasvaako siihen rooliin sit ajan myötä?

Tuttujen ikävät kommentit

Tutut ihmiset, joiden kanssa asiasta puhuu ovat sitä mieltä et kyllä sitä sit ehtii ja ensin pitää opiskella mahollisimman paljon, tehä töitä ja nähä elämää ja maailmaa. Et sit lapsen myötä kaikki sellanen jää ja elämä on enää vaa paskavaipan vaihtoa ja yöheräämisiä. Uhmaikää ja teiniangstia. Oma elämä oli sit siinä ja kaikki menee lapsen ehdoilla. Piste. Ja varmasti meneekin lapsen ehdoilla. En mä sitä epäile.

Mut silti mun mielestä tuo on tosi negatiivinen ja rajoittunut näkökulma. Eihän oo vaan yhtä oikeaa tapaa tehä asioita ja se mikä toimii toisella eikä ehkä itselle ole se oikea vaihtoehto. Kyllähän monet saa lapsen tosi nuorenakin ja silti myöhemmin opiskelevat ja tekevät uraa ja matkustavat. Onhan se totta ettei elämä ilman lasta ole sama kuin lapsen kanssa mut harmittaa se näkökulma mikä monella, ainaskin vanhemmalla ihmisellä tuntuu olevan, että se olis jotenkin kurjempaa ja ikävempää kuin lapsettomana. Kuten sanottu; pelkkää paskavaippaa ja yöheräilyä. 😀

Mieli muuttuu

Tuntuu hassulta, kun nuorempana mä aina kuulutin kovaan ääneen, että minähän en sitten lapsia halua ja sillon tuntui että kaikki jotenkin oikeen tuputtivat sitä ajatusta, et lapsia pitää tehdä ja kyllä sä niitä sit myöhemmin haluat. Sillon se ärsytti. Nyt ärsyttää se, että kun sit olis se tilanne kun niitä lapsia haluais niin hyvien neuvojen ja kannustamisen sijasta aletaankin toppuuttelemaan ja neuvomaan ettei vielä kannata. Koska sehän nyt olis ihan maailmanloppu se! 😀

Mikään ei ole ikinä muille hyvä ja aina löytynee jos jonkinlaista mielipidettä asiaan kuin asiaan.

Herääkö jotain ajatuksia? Saa kertoa kommenteissa tai tulla vaikka instagramin puolella laittamaan yksityisviestiä sillä mä en ihan totta tiedä mitä pitäisi tehdä/ajatella. 😀

Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Kuullaan ens postauksessa.

moi❤️

perhe lapset vanhemmuus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *