Kesä ja siitepöly
Ihana ihana kesä
Se on taas täällä. Aika, jota olen joulusta toivuttuani odotellut kuin kuuta nousevaa. Kesä! Lämpimät päivät ja leppoisat yöt. Kaunis luonto ja hymy ihmisten kasvoilla. Terassi kaljat ja loputtomat keskustelut aamutunneille. Tunne siitä että lähes kaikki on mahdollista ja vatsassa kutkuttaa odottava innostus.
Se osasi taas yllättää
Mutta mikä on se joka tunkeutuu nenään ja aivastuttaa? Se jokavuotinen kiusankappale. Hän, joka saa kyyneleet silmiin mutta ei suinkaan onnesta tai liikutuksesta. Varmaan tiedätkin jo; Siitepöly. Tuo viheliäinen vaiva, joka hiipii kuin varkain ja tavoittaa hänet joka ei osannut taaskaan varautua. Eli ainakin minut.
Vänärillä ja mikä ihmeen allergia?
Eilen vietin ihanan kesäillan Väinölänniemessä. Istuskelin rannalla ja kävelin luonnon helmassa. Oi niitä ihania maisemia! Kotiinkin päätin tallata tennareillani, koska olihan niin kaunis ilta. (Tästä ilottelusta tosin sain rakkulat jalkapohjiini. Ensikerralla jos osaisi valita paremmat kengät)
Ehdin jo intoilla että eihän täällä edes ole mitään siitepölyä tai ehkä olen vain parantunut.
Oiretta joka lähtöön
Mutta hetkinen, eipäs ilakoida ihan vielä. Nimittäin tänään olen ollut niin allergiaoireideni kourissa että ulos ei varmaan ole edes asiaa. Silmiä kutittaa, väsyttää, yskittää, nenästä valuu kirkasta räkää, henkeä ahdistaa ja olo on, no, paremminkin voisi olla. Voi miksi en vain ole hankkinut niitä lääkkeitä. Ehkä siinä toivossa että jos kuitenkin se allergia olisi jo taakse jäänyttä elämää.
Apteekkiin, mars!
Mutta en aio lannistua. Pitää vain käydä ostamassa antihistamiinit ja keuhkosuihkeet joilla otetaan niskaperse ote tästä tihulaisesta.
