Kotia kohti
Matkani Helsingistä Genovaan oli pitkä. Siihen meni tarkkaan ottaen viikko.
13.1.2014 aamulla lensin Osloon, jossa minua luultiin niin paikalliseksi, että päädyin täyttämään lentokenttäpalveluja koskevan tyytyväisyyskyselyn norjaksi. Myöhemmin samana päivänä tallustelin tutuilla Münchenin kaduilla kuin mikäkin konkari. Olin tullut Saksaan oppimaan saksan kielen ja sanomaan siskolle adjö. Kieltä en ehkä kuudessa päivässä ehtinyt oppia, vaikka onnistuinkin tilaamaan ruokaa ja kysymään informaatiota saksaksi. Kun on oma sisko oppaana, kuudessa päivässä ehtii tehdä paljon: olla vieraileva tähti siskon suomen kielen tunneilla yliopistolla, käydä huippuhienossa kylpylässä, syödä hyvin, toimia tutkimusassistenttina, vierailla keskitysleirillä, käydä Sound of the Musicin kuvauskaupungissa Salzburgissa jne. Kiitos.
19.1.2014 Mario vei minut Milanon lentokentältä huippuhotelliin, jossa oli poreamme ja aamupala tuotiin sänkyyn. Toivoin, että se olisi uusi kotimme, mutta Mario sanoi että ei. Seuraavana päivänä tutkimme hotellin lähellä olevaa Pavian kaupunkia ennen kuin palasimme Milanoon, jossa Ludovico Einaudin uskomattoman koskettava konsertti sai minut kyyneliin.
20.1.2014 saavuimme Genovaan, uuteen kotikaupunkiini.
