Olen vaivihkaa siirtänyt viime keväänä aloittamani blogini arkistoja uudelle alustalle. Postaustahdistakin päätellen, olen potenut jonkinlaista turhautumista blogiharrastukseeni, vaikka ideoita ja kuvia riittää. Olen kokenut yhtäkkiä hirvittävän rajoittavana, että en voi Lilyssä muokata sivuston ulkoasua riittävästi omiin tarpeisiini. Koen myös jääneeni yhteisöllisessä Lilyssä hieman jalkoihin. Yhteisöllisyys sopii mamma- ja perheblogeihin ja blogeihin, jotka nimenomaan haluavat herättää keskustelua, mutta […]

Ruoka ja syöminen. Kenellä ei olisi tänä päivänä asiasta jotain sanottavaa. Itse olen kulkenut pitkän ja kivisen matkan menneisyydestä nykyiseen pisteeseen, jossa voin rehellisesti sanoa tuntevani olevani henkisesti ja fyysisesti terve ja terveellä pohjalla. Aina näin ei ollut ja kaikki alkoi siitä kun lukion ekalla ollessani päässäni napsahti. Vietin elämästäni ikävuodet 16-19 lähes kokonaan jonkinlaisella […]

1. Kissani Elba, maalaamani tähtikartta ja afganistanilaiset korut. 2. Maailman paras lounaankorvike: paksu kaakao. 3. Toiseksi paras lounaankorvike: chai latte. Paperikaupan tyttö inspiroi taittelemaan paperista timantteja. Niitä on työpöydälläni jo aivan hirveä läjä, eikä vimma ota laantuakseen! Help! 4. Don Giulio kävi katolilaiseen tapaan siunaamassa kaikki taloyhtiön asunnot ja asukkaat, myös meidät pakanat. Sain tämän aika karmivan, mutta jollain tapaa […]

”Suomessa itsenäisyyspäivä on harras ja vakavamielinen tapahtuma. Ihmiset lukkiutuvat koteihinsa muistelemaan talvisodan tapahtumia, katselemaan telkkarista ensin sotaelokuvaa ja sitten eliitin pukugaalaa, jonka sisältö koostuu vieraiden kättelystä.”     Sarjassa aikaisemmin: Kun yritän selittää italialaisille suomalaista vapunjuhlintaa

Lennot Suomeen varattu! Edellisestä joulusta Suomessa onkin jo aikaa monta vuotta. Olen valitellut aika ajoin blogissanikin, miten vaikeaa Italiaan sopeutuminen on toisinaan ollut, miten italialaiset tavat saavat hermot sekunnissa riekaleiksi ja miten yksinäinen joskus olen. Silti synkimpinäkään hetkinä mielessä ei ole koskaan käynyt Suomeen palaaminen. En haikaile tehokkuuden, rehellisyyden, lyhyempien työpäivien, oman äidinkieleni tai Kela-tukien perään. […]

Viime aikoina on tuntunut, että Milanossa asumisen parhaita puolia on se, että täältä pääsee nopeasti muualle.  Makuuhuoneeni ikkunasta näkyvät kirkkaana päivänä kurkottelemalla lumihuippuiset Alpit. Siitä asti kun muutin tähän kotiin, olen jankannut että joku päivä kiipeän tonne ylös. Poikaystävä oli ilmeisesti kyllästynyt uhoamiseeni, sillä sunnuntaiaamuna hän ilmoitti, että juna Alppien juurelle lähtee tunnin kuluttua. Jee! […]

”Ormai sei diventata italiana!” Erään keskustelun lopputulema oli se, että minua ei enää lasketa ulkomaalaiseksi, vaan minusta on käytännössä tullut italialainen. Onhan mulla italialainen nimikin. (En alkanut väittää, että Milena on oikeastaan slaavilaista alkuperää.) Minulla on kuitenkin vahvaa todistusaineistoa pohjoisesta alkuperästäni: 1. Saatan tyytyväisenä syödä aamupalaksi eilisen pizzan jämät! (Poikaystävän mielestä tämä on inhottavinta maailmassa. […]

Tavallinen maanantai. Lähden fillaroimaan töihin. Kahvilan ulkopöydästä sanomalehden takaa kuuluu eka, korttelin lihakaupasta toka, seuraavissa liikennevaloissa kolmas ja niin edelleen.  Jokaisella Italiassa matkaavalle naispuoleiselle henkilölle varmasti tuttu tilanne. Se voi tapahtua missä tahansa, ei väliä oletko laittautunut vai ryönäinen, kuljet pahaa-aavistamatta tyytyväisenä eteenpäin ja sitten Ciao bella! Alkuaikoina reaktioni tähän oli tahtomattani kiusaantunut ja epämukava […]

Luin Hesarin artikkelin yksinäisyydestä. Sydämeen aivan sattui kun luin lukijoiden kirjoittamia kokemuksia. Yksinäisyys on todella monelle kipeä, hävettävä ja kammottava asia, josta tuntuu olevan vaikea puhua. En itsekään haluaisi myöntää, mutta olen itse kokenut joitakin yksinäisiä ajanjaksoja elämässäni. Teini-ikä oli kaikin tavoin vaikeaa eivätkä ajatuksiini mahtununeet ystävät tai kaverit. Muistan silloin kokeneeni joskus yön pimeinä […]

Italiassa on tapana toivottaa sunnuntaisin (joskus jo hyvissä ajoin lauantaina) kaupassa, puhelimessa, ystävien kesken, naapureille hyvää sunnuntaita ”buona domenica”. En ole koskaan tarkemmin miettinyt toivotuksen alkuperää (todennäköisesti kristillinen), mutta olen itsekin alkanut toivottamaan hyvää sunnuntaita ja oppinut arvostamaan entistä inhokkipäivääni lähinnä siitä syystä, että sunnuntai on monille (myös itselleni) monesti viikon ainut vapaapäivä. Ei töitä, […]