Sinun, minun, meidän

Nimittäin parisuhteen rahat.

Kaverilla ja sen miehellä kaikki rahat ovat yhteisiä, aivan kaikki, ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. Esimerkiksi jos kaverini tahtoo ostaa farkut tai uusimman Cosmopolitanin, sen täytyy ensin kysyä lupa mieheltä. Sama tietysti toisinpäin, eli jos mies tahtoo jotakin, sen täytyy ensin pyytää lupa kaveriltani.

Mä hämmästelin tätä järjestelyä sille joskus ääneen, että kun sähän tienaat melkein tuplasti sen mitä miehesi. Ostaisit mieluummin mitä tarvit ja haluat, kun sun rahojahan ne on. Kaveri korjasi, että ne on meidän rahoja.

Toisella kaverillani taas on miehensä kanssa ihan vastakkainen ääripää. Niillä on omat rahat ja esimerkiksi kaupassa ostetaan ”sun” ja ”mun” ruoat. Jos toinen tahtoo ostaa rahkaa, se saa maksaa sen itse. Yhteiset ruoat jaetaan sentilleen tasan. Ensin ostokset jaetaan niin, että sä maksat nämä ja mä maksan nämä, sitten lasketaan ko. ostosten yhteissumma ja pistetään se kristillisesti puoliksi.

Hämmästelin ääneen tätäkin järjestelyä. Kysyin, että miksi ne tekevät asioista niin monimutkaisia, jos kummatkin aikoo syödä sitä ihan samaa makaronilaatikkoa, käyttää samaa maitoa ja keittää samaa kahvia. Kun ihmettelin sitä, että jos vaikka mies vetelee makaronilaatikosta 70%, niin sehän on siis syönyt siitä enemmän, eli kuluttanut enemmän rahaa, niin kaveri kertoi, että sen jälkeen mies maksaa seuraavalla kauppareissulla vähän isomman osan syömisistä.

Tietysti tuo kai liittyy vähän siihenkin, millaiseen rahankäyttöön on tottunut. Mulle luontevin ajatus on sama, mikä kotonakin. Molemmilla on omat tilit ja omat rahat, jotka käytetään niin kuin tahtoo. Elämisen laskut laitetaan suunnilleen puoliksi, esimerkiksi niin, että toinen hoitaa ruokaostokset ja toinen hoitaa auton kulut, kuten bensat, huollot yms. Toinen maksaa asunnon vastikkeen ja asuntolainaa, toinen hoitaa sähkö- ja vakuutusmaksut. Ja niin edelleen. Asiat ei mene sentilleen tasan, mutta molemmat maksaa kuitenkin niistä talouden menoista.

Yhteinen säästötili omien tilien ohelle on kanssa ihan hyvä ratkaisu. Molemmat laittaa sinne joka kuukausi palkasta vaikka 200e ja se säästötilin raha käytetään sitten johonkin yhteiseen asiaan, kuten vaikka lomamatkaan, uuteen autoon tai asuntoon, vauvantarvikkeisiin…

Välillä tuntuu, että oon ihan yksin tämän semi-independent-woman -ajatukseni kanssa :D