Saako sinkulla olla kriteerejä?

Sain nimettömän ihailijakirjeen. Epäiltynä on kolme meidän yliopistokesäduunaria, koska siellä mainitaan muun muassa se, että oon piristänyt tämän henkilön päiviä ja se, että emme näe toisiamme enää yhtä usein, kun hän aloittaa koulun. Tuntuuhan se ihan kivalta, tosin samaan aikaan mietin, että tämä on varmaan tullut jollekin ihan väärälle henkilölle, koska enhän mä nyt ole mitenkään erityinen. Mainitsin tästä kaverille ja se tuntui olevan asiasta paljon innostuneempi kuin minä ja ehdotti jo, että minun pitää selvittää tämä lappusen lähettäjä ja sopia treffit.

Mistä päästäänkin sitten siihen vaikeaan osuuteen.

En halua tapailla ketään tylsää ihmistä. Olen tapaillut sen verran insinörttejä ja muita analyyttisiä ihmisiä, että tiedän pitkästyväni kuoliaaksi. Jos mielenkiintoiselta vaikuttava ihminen kertoo ammatikseen insinöörin, menetän kiinnostukseni kokonaan, tai ainakin se laskee aika radikaalisti. Tämä on siitä ironista, että olen itse fiksu ihminen, joten kaiken logiikan mukaan minun pitäisi nimenomaan hakea sellaista älyllistä seuraa, koska en todellakaan halua tapailla mitään tyhmää ihmistäkään. 

Olen allerginen romantiikalle ja siirapille. Kukat on ihan kivoja ja tykkään saada kukkia ihan muuten vaan, mutta siinäpä se. Halailu on kivaa ja toisen kainalossa istuminen leffaa katsellessa on kivaa. Hipsuttelu on kivaa. Mutta se, että toinen ilmoittaa melkein kättelyssä, että ”minä rakastan sinua, mennään naimisiin ja tehdään vauvoja!” saa mut välittömästi takajaloilleni ja karkuun. Samoin se, että tulee jatkuvasti jotakin ällösöpöä tekstiviestittelyä, että sinä olet ihana prinsessa ja niin uskomattoman kaunis ja päläpälä diipa daapa. Siinä vaiheessa en enää edes lue niitä viestejä ennen deletointia. Joku tosin sanoi, että tehdessään näin miehet eivät oikeasti ole epätoivoisia roikkujia, ne vain tietävät heti mitä tahtovat ja ilmaisevat sen. Miehet eivät kuulemma jaksa pelata mitään pelejä ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mies ilmaisee aikeensa ja ajatuksensa heti. Naiset ei vaan ymmärrä.

Ulkonäölläkin on vaikutusta. Miehen pitää olla minun silmissäni hyvännäköinen, että siinä on Se Jokin joka kiinnittää huomion. Mitä se sitten on, se on eri juttu. Minulla ei ole tiettyä miestyyppiä, että haluan ehdottomasti tämän näköisen tyypin, mutta pitää olla Se Jokin. Se on ehkä silmissä ja hymyssä. Joku asia, mikä kiinnittää huomion ja saa ajattelemaan, että onpas tuo kiva tyyppi. Tuntuu siis tyhmältä ruveta edes virittelemään mitään suhdetta, jos itsestään ei voi antaa sitä sataakymmentä prosenttia. Jos on siinä suhteessa vain sen takia, että minullakin olisi joku ja pääsisin naimisiin ja voisin tehdä vauvoja, se ei oo fiksu liike kenenkään osapuolen kohdalla.

Aika ajoin lehdissä harmitellaan syntyvyyden vähenemistä ja ollaan huolissaan siitä, että naiset ja miehet ei kohtaa. Digiaika, treffisovellukset ja muut saa ihmiset luomaan mahdottomia kriteereitä itselleen. Kun ollaan parisuhteiden karkkikaupassa, tuntuu ettei kukaan kelpaa, ellei ole täydellinen. Eikä täysin täydellisiä ihmisiä ole. Sitten valitetaan siitä, että naiset kouluttautuu miehiä pidemmälle ja naiset haluavat usein tasavertaisen kumppanin, sekä älyllisesti, rahallisesti ja koulutustaustallisesti.

Onko minulla siis oikeutta pitää minkäänlaisia kriteerejä? Olen kohta kolmekymppinen lapseton sinkku. Pitäisikö vain antaa mennä kenen tahansa kiinnostusta osoittavan kaksilahkeisen kanssa, jotta saisi edes niitä vauvoja ja mielellään myös ne häätkin? Millä rahkeilla minä pidän mitään kriteerejä? Kroppa ei ole todellakaan ideaalikunnossa, onko siis varaa valita ja valittaa? Eräs sukulaiseni totesi, että parasta on ottaa mahdollisimman ruma ja tylsä mies, jota kukaan muu ei halua, sitten se ei ainakaan petä sinua.

Mutta voiko elämäänsä ja parisuhteeseensa olla todella täysin tyytyväinen, jos vain tyytyy johonkin paremman puutteessa? Saako sinkuilla olla minkäänlaisia kriteerejä vai onko pakko tyytyä?

I don’t want what I want, and I want what I don’t want, and to complicate it even more, I don’t even know what I want or don’t want!
– ALLY MCBEAL

Kommentit (3)
  1. Totta kai saa olla kriteerejä. Vai häh, parisuhteessa olevillako niitä sitten vain saisi olla?

    Se pitää tosin sanoa, että fiksuus ja älykkyys ei vaadi korkeaa koulutusta. Tiedän useita insinöörismiehiä, jotka ovat tyhmiä kuin vasemman jalan saappaat. Ja paljon duunareita, jotka ovat fiksuja ja just oikealla tavalla älykkäitä. Tiedätkö miksi? Tärkeintä on olla utelias. Tutkia, lukea, olla kiinnostunut asioista ja ihmisistä ja ilmiöistä. Se ei todellakaan katso koulutusta tai tilipussia. Vinkki: harrastan itse pubivisailua, ja siellä törmää moniin fiksuihin ihmisiin, erilaisilla taustoilla (ei pelkästään akateemisiin). No ok, mulle ei ole sieltä vielä löytynyt miestä, mutta voisi löytyä 😀

    1. Mä haluaisin hirveästi lähteä pubivisailemaan (lähipubissa on Disney-visa!) mutta kun kaverit ei lähe mukaan 😀 

      Ne ei ymmärrä, mitä hauskaa tällaisissa visoissa ja muissa skaboissa on.

      1. Haha, katso jos vaikka Jodelista löytyisi joku kaveriksi? Sillai rohkeasti?

        Noin muutoin visaan voi yleensä mennä yksinkin, ja osallistua yksin, tai sitten rohkeasti kysymään että mahtuisko jonkun joukkueeseen. Yleensä jengi on ihan hyvillään, kun mukaan saadaan lisä tietoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *