Joulu meni jo
Laiskuri täällä moi! Sankarimaailmanmatkaaja Lotta tahtoi jäädä Chileen vielä hetkeksi, koska valtava maa on melkein tuiki tuntematon hänelle. Niinpä hän vaihtoi lentolippunsa eikä saapunut jouluksi kotiin.
Virhe.
Tuli joulukuun 24. Urhea maailmanmatkaaja istui uima-altaan reunalla ja tuhersi itkua. Tähän ei auttanut muu kuin paniikkipuhelu yksityisterapeutin, sairaanhoitajan ja kotihengettären mahtavalle yhdistelmälle. Puhelimesta löytyy tälle yhdistelmälle yksi sana: äiti.
Sankarimatkailija soitti kotiin kertoen, että tahtoo lanttulaatikkoa, pakkassään ja että jopa Fazerin konvehtirasian ananaskarkit kelpaisivat. Tiedättehän, ne jotka jää aina viimeiseksi, mutta silti ne on pakko syödä ennen kuin voi aloittaa uutta rasiaa.
Chilessä syödään paljon mereneläviä jouluna, koska on kuuma. Ei ole glögiä, on vain juoma, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa apinan häntää. Matkailija oli valmis heittämään cola de monot seinään ja pakenemaan suoraan lentokentälle, nössökki kun on.
Tuliko Kristoffer Kolumbukselle koskaan ikävä kotiin, kun seilasi etsimässä tietä Intiaan? Itkikö Marco Polo Kiinassa, että pakko saada mamman pastaa ja ehdottomasti panettonea jouluna ja heitteli hapanimeläkastiketta seinille? Miksi täytyy ikävöidä, kun samalla tahtoo seikkailla?
Toisaalta ikävöinti on mahtavaa. Kun istun bussissa matkustaen satoja kilometrejä yksin ajattelen usein kummipoikani valtavan kauniita silmiä, jotka varmasti ovat ihmetyksestä pullollaan, kun näytän hänelle kuvia Chilen eläimistä. On ihanaa, että tajuaa sielunmaisemansa olevan jäätynyt Kallavesi tammikuussa, kun kuu paistaa järven jäälle ja muodostaa miljoonia timantteja. Täytyy siis nauttia siitä, että on jotain jota ikävöidä.
Nostan siis apinanhäntäjuomaani teille ystävät. Tämä viikko on ollut kurja ilman teitä. Onneksi joulu on jo melkein ohi.