Tahtoisin kännykkään oman palvelun, joka antaisi sähkösokkeja aina, kun aloitan lauseen ”Pues en Finlandia tenemos…” Sitten aloitan opettajamaisella äänellä luennon opiskelijaeduista ja YTHS:stä, isyyslomista ja opetusuudistuksista. No kun meillä on kaikki nii paljon paremmin kuin teillä! Ja on Nokiakin! Ja vormulat! Ja ne vihaset linnut!

Hei douchebag, josko menisit sinne Suomeen sitten, kun on siellä nii paljon paremmin kaikki. Paitsi ainii! Siellähän tarvotaan tähän aikaan loskassa, kaikkien naamat on (lisää itse valinnainen suomalaista kalpeanaamaa muistuttava adjektiivi) ja Talvivaarakin! 

Älkää käsittäkö väärin, kunnioitan omaa maatani, mahdollisuuksia, joita Suomen kansalaisena minulla on. Tahtoisin vain joskus olla julistamatta tätä hienon ja vapaan kansan sanomaa koulutuksesta ja teknologista. Ironista kyllä, juuri tätä teen kahdeksan tuntia työpäivästäni. Miinus tunnin lounastauko, joka kestää kaksi tuntia, Chilessä kun ollaan. 

Miksi nationalismi nostaa päätään ulkomailla? Ehkä mun pitäis hengata enemmän saksalaisten kanssa, niille kun tuo nationalismi (syystä että) ei ole kauhean suuri juttu. Tahdon vapautua tästä! Auttakaa! 

Työkaverini oli googlettanut nimeäni ja saanut selville, että mapudunguksi (Chilen alkuperäiskansan mapuchejen kieli) nimeni tarkoittaa pientä kylää. 

Tänään työkaverit kertoivat järjestäneensä kunniakseni illallisen, jossa tarjoillaan perinteisiä chileläisiä ruokia. En tajua, miksi nämä on mulle niin kivoja. Tietenkin äitin varoittama ennakkoluuloinen pullaposki minussa alkaa miettiä, että tahtooko ne musta jotain. Mitä? Ei mulla oo rahaa.

Ehkä täällä päin on vaan kivaa olla kiva. Kyllä minä näistä tykkään väkisinki.