Täällä ollaan.
Joku sanoi mulle, että blogien kirjoittaminen on niin 2005, joten olen enemmän last season kuin ironiset viikset tai pottatukka. Mutta äiti, voin hyvin.
Ensimmäiset päivät meni melko sumussa ankaran jetlagin takia. Pariisista Santiago de Chileen kestävä lentomatka on 14 tuntia yhtäjaksoista köröttelyä. Viiden tunnin jälkeen takapuoli oli puutunut ja seitsemän tunnin kohdalla taisin harkita jo laskuvarjohyppyä Rio de Janeiron ylle. Vieruskaverini onneksi oli samoilla linjoilla kanssani, että jos ihminen olisi tarkoitettu lentämään, olisi sille laitettu propeli takapuoleen. Niinpä Andien kohdalla kunnon turbulenssien iskiessä päätimme, että jos päädymme syömään ihmislihaa jalkapallojoukkueen kanssa vuorten rinteille, teemme sen mieluummin kevyissä känneissä. Loppumatka sujui siis ilmaisen kuoharin merkeissä. Seuraavana päivänä se tietenkin kostautui. Santiago sijaitsee laaksossa ja lentokoneesta olikin tosi kivat maisemat vuorten ylle.
Chilen lentokentällä minut pysäytettiin erikoissyyniin passintarkastuksessa. Tämä tietenkin johtui Suomen Chilen suurlähetystön täydellisestä kädettömyydestä tulostaa heti ensimmäisellä kerralla kunnon viisumia. Niinpä passini on täynnä kopion kopioita viisumista. Yritin selittää tätä broken spanglishillani samalla kun iso chileläinen täti mulkoilee minua. No, maahan päästin sellaisen puolen tunnin selvittelyn jälkeen.
Santiago on esikaupunkeineen noin 8 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on useita keskustoja. Hostelli, jossa olen, sijaitsee barrio Brasilissa Santiagon vanhalla puolella. Alue on täynnä katutaidetta ja värikkäitä rakennuksia, söpöjä pikku kahviloita ja opiskelijoita, sillä useimmat yliopistot sijaitsevat täällä. Välimatkat eri kaupunginosien välillä ovat suhtkoht pitkiä ja Transantiago -liikenneuudistusten jälkeen joukkoliikenne on yhtä helvettiä. Transantiago mukamas muutti joukkoliikennettä sujuvammaksi harvemmalla bussireitillä ja satsaamalla metroon, mikä tarkottaa sitä, että bussissa ei voi maksaa rahalla ja metrot ovat tupaten täynnä. Ruuhka-aikana metroon ei välttämättä mahdu tai sitten liiskaudut vasten toista ihmistä tai ikkunalasia. Mahtava paikka taskuvarkaille tai perversseille. Tätähän pääsin jo itse todistamaan, kun pitelin kiinni kaksin käsin laukustani ja naamani liiskautui vasten metron ikkunalasia. Joku setä näki tilaisuutensa tulleen ja siinä sitten kävi ropeloimassa. Loin häneen tulisen katseen ja muistelin kaikki espanjaksi osaamani kirosanat. Turvauduin perinteiseen hijo de putaan.
Santiago on myös melko saasteinen ja pari ensimmäistä päivää silmät vuoti luultavasti saasteiden takia.
Chilen historia on melko kipeä, vuonna 1973 Augusto Pinochet teki vallankaappauksen ja demokraattisesti valittu presidentti Salvador Allende tappoi itse nsä hallintorakennuksessa. Siitä alkoi vuoteen 1990 kestänyt diktatuuri, jonka aikana noin 3000 ihmistä menetti henkensä ja moni joutui maanpakoon. Ruotsi ja Pohjoismaat ovat tunnettuja Chilessä siitä, että moni sai turvapaikan Ruotsista.
Moni puhuu politiikasta ja koulutuksen rappeutumisesta. Chilen minimipalkka on 200000 pesoa kuussa, joka on vähän päälle 300 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että monella on kaksi työtä eikä aikaa oikein mihinkään. Hintataso Chilessä on koko ajan nousemaan päin, erityisesti asuminen maksaa kohtuullisen paljon. Chileläinen ystäväni Rodrigo kertoi, ettei koskaan ole käynyt esimerkiksi laskettelemassa, koska se on paikallisille liian kallista.
Chileläiset ovat uskomattoman ystävällistä porukkaa ja kiinnostuneita muista maista sekä kertomaan omasta tilanteestaan. Varasin itselleni pari päivää hostellissa, josta käsin etsin asuntoa. Hostellin omistajan äiti tuli tekemään sinne empanadoja, jotka ovat perinteistä chileläistä ruokaa. Yleensä empanadat ovat lihatäytteisiä, mutta mamma teki mulle kasvisversion. Heti kuullessaan, että etsin asuntoa, ihmiset kutsuvat katsomaan ystävänsä tai sukulaisena kämppää, jossa voisin asua. Näin kävi myös pari päivää sitten. Tämä asunnonkatsomissessio kääntyi illaksi, johon kutsuttiin ystäviä ja tarjottiin ruokaa, viiniä ja piscoja, chileläistä alkoholia. En taida edes muistaa miltä se huone näytti, jota menin alunperin katsomaan.
Huomenna alkaa työt. Että siinäpä sitten maistellaan chileläistä työntekoa. Työpäivä on muuten tunnin suomalaista pidempi. Kuvia on tulossa, kunhan saan ne ladattua koneelle.