Suuren uutisen kertominen

Päräytettiin sitten tieto raskaudesta vanhemmillemme viikonloppuna.Ajatus oli odottaa ensimmäiseen ultraan mutta ihan käytännön syistä en jaksanut enää salailla asiaa. Huono vointini ja alkoholista kieltäytyminen aiheutti liikaa valkoisia valheita, joten näimme parhaaksi täräyttää uutisen pöytään.

Äiti sai kuulla uutisen 50v runon muodossa, johon vastauksena oli heti ”onko teille tulossa taas uusi koira?”.

-Eih, koetappa arvata uudestaan.

No äitipä arvasi uudestaan ja rupesi välittömästi miettimään pankkitilinsä saldoa, jotta pystyisi hukuttamaan ensimmäisen lapsenlapsensa roinaan ja turhuuteen.

Pikkusisko ymmärsi yskän välittömästi ja juoksi kirkuen yläkertaan ja lukkiutui omaan huoneeseensa. Kröhöm?

Isä ei ymmärtänyt asiaa vaikka luki runon noin 4 kertaa uudelleen ja uudelleen. Jankutti vain uudesta koirasta. Äidillä meni hermot ja tiuskaisi, että ”oletko sä ihan vajaa älyinen, niille tulee vauva IHMISVAUVA!”

Pikkuveli myhäili puhelimessa ja varoitti antamasta lapsen nimeksi Yrjö tai Päivi, jos kyseessä olisi poika.

Semmonen perhe meillä.

Anoppilassa asia otettiin hieman selkeämmin vastaan ja aamulla kännykkä täyttyi anopin runoista, jossa podettiin kovaa mummokuumetta ja mietittiin kudottavan vauvanutun väriä.

Miehen sisko vollotti puhelimessa viimeistä päivää ja jos katsoin oikein, taisi tuo mieskin vähän herkistyä. 

MM 6+3

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Odotettavissa: 10 vuoden väsymys

Nyt se sitten on alkanut. Raskaus alkaa konkretisoitumaan monella tapaa ja tällä hetkellä melko ikävillä tavoilla. Kolme sanaa: nälkä, väsymys ja kuvotus.

Jokainen meistä herkässä tilassa olevista varmasti tunnistaa oireet itsestään mutta enpä tosiaan arvannut, että ne hallitsisivat näin paljon elämää.

Nälkä on enemmänkin sitä, että on pakko syödä usein ja vähän, ettei huono olo iske. Tai sitten syödä usein ja PALJON kuten itsellä on tapana. Josta yllättäen seuraa huono olo. Onneksi ”raskausajanhimotuksiin” on tähän mennessä kuulunut vain terveellisiä kotiruokia. Toissapäivänä iski hirveä himo lihapulliin ja lohikeittoon. Ja sittenhän niitä syötiin.

 Ajatuskin mäkkikassista saa juoksemaan vessanpöntölle. Oikeasti.

Eilen pyysin rakastani tuomaan kaupasta mahdollisimman pian jäätelöä ja herra toimitti kaupasta kolme purkkia Ben&Jerrys jätskiä. Josta söin sitten kolme ruokalusikallista, ennenkuin iski järkyttävä kuvotus. Rakkaani on muuten ottanut raskaanaolevan naisen-huoltajan roolin tosissaan. Myönnän: on tullut käytettyä tilaani vähän hyväkseni.

Mutta tuon pahan olon ja nälän kanssa pystyy elämään jotenkuten kun pitää säännöllisenä ruokailut. Väsymys on toista luokkaa.

Eilen nukahdin sohvalle klo 19.

Tänään nukahdin töissä 3 kertaa työtuoliin. Ja klo 17 otin kolmen tunnin päikkärit. Ja nyt klo 22 olen jo valmista kauraa yöpuulle.  Väsymys on lamauttavaa. Tuntuu, ettei kykene mihinkään muuhun kuin olemaan raskaana.

Työkaveri onneksi lohdutti tänään:

Kyllä toi väsymys loppuu viimeistään sitten kun lapsi on 10 vuotias. ”

 

Ensimmäinen neuvola on muuten varattu 20.3 ja varhaisultraa ei olla vieläkään saatu aikaiseksi varata. Kun ei olla löydetty sellaista aikaa, että molemmat ehtisivät sinne. Juuh. Lapsikin saatettiin alulle melkeinpä kalenteri kädessä, sillä hiukan kiireinen pariskunta ollaan. Mitenhän sitä tottuu hiljentymään loppuvuodesta.

MM 5+5

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli