Raskausraivarit osa 1

Sieltähän se tuli sitten. Raskausraivari.

Joku kehtasi tänään arvostella peräti viikon raskaana olleen naisen tekemisiä. Ja pahanlaatuista arvostelua olikin.

Arvostelija kehtasi kyseenalaistaa, onko tarpeen ostaa äitiysvaatteita vai ei. Ja näin törkeä arvostelu on järkyttävää yksilövapauden rajoittamista ja naisten alistamista tiettyyn äitiyden muottiin, joka ei ymmärrä jokaista äitiä yksilönä vaan isona massana, joka käyttäytyy, lihoo, pukeutuu ja kipuilee samalla tavalla.

Vai siis kysyikö kaverini sittenkin vain sitä, että voisiko samat jumppapöksyt mennä vielä raskausaikanakin…

Tähän  väliin ehdin kuitenkin raivota ja avautua siitä, miten minulla on oikeus muuttua ja muuttaa elämääni raskauden takia. Että minulla on oikeus ostaa raskausvaatteita ja oikeus olla mahtumatta vanhoihin vaatteisiini. Samaan hengenvetoon kerroin miten raskausajan lihominen on osaksi hormoniperäistä, eikä jokainen raskausläskikilo ole tullut pelkästään ylisyömällä. 

Siis ne kilot joillain muilla äideillä jossain muualla. Itsehän olen tosiaan raskausviikoilla 4+6.

Päivän toisen raivarin sain kuntani neuvola-ajanvarauksen kanssa, josta soitettiin vasta tänään iltapäivällä takaisin eiliseen soittopyyntööni. Voi herranjeesus miten hidasta toimintaa. Eivätkö ne ymmärrä, että täällä ollaan RASKAANA. Hei HALOO RASKAANA! Puhelukin oli kamalan yksitoikkoinen ja sain mielikuvan, ettei hoitaja ymmärtänyt ERITYISLAATUISUUTTANI. RASKAANA!! Neukkula-aika on muuten vasta maaliskuun loppupuolella.

Että näin. Huh huh tervetuloa raskaushormonit. Tästä 9 kuukaudesta on tulossa todella mielenkiintoinen.

 

Ps. Vaihdoin muuten blogin nimeä kun sain kuulla, että täsmälleen samalla nimellä kulkee toinenkin blogi täällä Lilyssä 🙂

MM 4+6

Suhteet Rakkaus Mieli

Ensimmäinen tärkeä puhelu

Heti uutisen kertomisen jälkeen alkoi muutama ystävä vouhottamaan siitä, miten tärkeää on heti soittaa ja varata ensimmäinen neuvola. Siis neuvola. Apua. Jankutin, että eikai sillä nyt mikään kiire voi olla, raskaushan on vasta ensimetreillä. Liekö edes päästään seuraavaa viikkoa pidemmälle.

Tarkistin kuntani nettisivuilta asian ja niinhän se vain meni. Neuvolaan pyydetään soittamaan heti raskaustestin teon jälkeen ja ensimmäinen neuvola ajoittuu raskausviikoille 7-10.

Lueskelin kaiken äitiyteen liittyvän tiedon pandoran lipasta eli kaksplussan foorumia, josta osattiinkin jo kertoa, ettei ensimmäisessä neuvolassa ultrata ollenkaan. Voi mikä pettymys. Eipä kiinnosta mennä vain juttelemaan mukavia terveydenhoitajan kanssa. TAHDON NÄHDÄ SEN PIENEN IHMISENALUN! Samainen foorumi onneksi valaisi raskauden keltanokkaa ja kertoi, että yksityiseltä on mahdollista varata aika varhaisultraan, jossa ihmisen alku voidaan paikantaa jo raskausviikoilla 6. Joka sattumoisin alkaa ylihuomenna. Tästäkin aiheesta oli muuten saatu aikaan keskustelu siitä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Että niin se vain menee, että rikkailla on varaa parempaan vauvantekoonkin. (Tarkiskin netistä varhaisultran hinnan ja se pyöri jossain 70euron tietämillä) Melko affordable sanoisinko.

Mieskin tuossa puhui miten toivoisi, että raskaus jotenkin konkretisoituisi hänelle paremmin ja mainitsin, että no varmasti siellä ultrassa sitten kun näkee ja kuulee pikkuisen sydämen pumppaavan. Olipa pettymys kun selvisi, ettei sitä neuvolassa vielä tehdäkään. Eli kaipa se varhaisultra pitää varailla 🙂 Mies muuten sanoi, että tuleekohan hänellä itku kun kuulee ensimmäiset sydämenlyönnit. Se olisikin ensimmäinen kerta kun näen tuon isännän vetistelevän.

Soitinpa sitten tänään sinne neuvolaan intopiukeena kalenteri kädessä täristen kuullakseni vain, että olen soittanut takaisinsoittopalveluun, josta soitetaan mahdollisimman pian takaisin. 

*puhelusta on nyt 2h ja edelleen istun kalenteri kädessä sohvalla ilman neuvolaaikaa* 

Jopas taas muistui mieleen minkä takia en koskaan sairasta. Eihän terveyskeskusten kanssa kukaan täysjärkinen jaksa asioida ja odottaa.

Marrasmamma 4+5

Suhteet Rakkaus Hyvä olo Terveys