Kun ei onnistu, kuuntelen joululauluja

Noniin. Nyt mä olen täällä narkkaritalossa näin sanoakseni. Kuulostaen rumalta ja pahemmalta kuin onkaan. Oikeasti kaikki on ihan niinkuin aina ennenkin, yhdet ylimääräiset kengät vain eteisessä joiden omistajaakaan en ole nähnyt. Tonikala-avokadosalaattia syötiin ja nyt ollaan istuttu olohuoneessa katsomassa televisiota, minä desgn-tuolissa, kaksi muuta sohvalla.

Taas kerran todistui ettei todellisuus ole niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. Lupasin että laitan viestiä, kerron tilanteesta ja lähden heti jos siltä tuntuu. Kuulemma tuntui kamalta kun lähdin tänne. Ja se kun on aina sanonut että saan itse päättää olemiseni, ja onhan mulla siihen jo täysi oikeus, kuitenkin melkein 18. Toisaalta, tää oli ensimmäinen kerta kun mua yritettiin estää menemästä tänne, näiden kahdentoista vuoden aikana. Kummallinen ajatus ettei mun elämäni oli tällaista, että kaikki asuisivat saman katon alla ja vanhemmat menisivät yhdessä nukumaan. En pysty edes kuvittelemaan, liian kummallinen ajatus.

En haluaisi omille lapsilleni kuitenkaan tällaista elämää. Haluaisin heille kodin, jossa kaikki rakastavat toisiaan, mutta ilmaisevat kuitenkin jos jokin ei ole kohdallaan. Kaikki saisivat olla sellaisia kuin ovat, ja kaikki tuntisivat itsensä rakastetuiksi ja oppisivat myös itse rakastamaan – paitsi muita, myös itseään. Kyllähän olen itsekin sen oppinut, vaikka joskus onkin vaikeaa. Kai minun on kiittäminen äitiäni siitä, miksi olen tullut. Häneltä olen suurimman osan elämästäni oppinut, saanut käyttäytymismallit, sen mikä on elämässä tärkeää.

Toisaalta myös sen, mitä en halua olla.

Ei se äidin merkitys ihan tuulesta temmattua ilmeisesti ole.

Mun ei pitänyt tehdä tällaista kirjoitusta, mutta perjantai-iltoina ajatus vähän vierii omia latujaan:

– Taas se sama jätkä.

– YO-mekko : SamuJi, Katri Niskanen, &OtherStories vai Marimekko

– Viikko sitten oltiin mökillä.

– En tiedä onko se vasta vai jo viikko sitten.

– Väitän aina ymmärtäväni vaikkei mulla olisi mitään hajua.

– Se teki ensimmäisen aloitteen, antaako se mulle oikeuden tehdä kaksi seuraavaa? Entä jos olisin toisena yönä mennyt sen viereen oman sängynpuoliskon sijaan? Tai jos olisin edes kurkottanut koskettamaan?

– Turha jossitella. Tyhmä minä.

– Älä itseäsi hauku, tee mieluummin asian eteen jotain.

– Jos ei ole mitään menetettävää, voi jäädä ainoastaan plussan puolelle ja pahimmassa tapauksessa nollille.