Mailma ei tule tiensä päähän

Mun pitäisi jo olla aikuinen ja käyttäytyä sen mukaisesti.

Ollaan tauolla, jos ensi tiistaina ei tunnu miltään, soitan sille, sovin tapaamisen, sanon hyvästi. Kerron itsestäni enemmän kuin olen koskaan kertonut kenellekään suoraan. Ehkä. Kerron ettei tämä ole siitä kiinni, päinvastoin. Sehän on kaikkea mitä mieheltä voi toivoa, taino mitä normaalit ihmiset toivoisivat. Harmi vain että en ole normaali, en lähelläkään. Haluan samana päivänä sut ja kolme muuta miestä, haluan tanssia kaikkien kanssa, suudella vierasta ihmistä ilman, että tarvitsee ajatella häntä enää koskaan.

Joillekin se kertoo musta jo paljon, että kuuntelen vuorotellen Say Lou Louta ja Ruger Haueria. Pohdin, menenkö ystävien kanssa Klubi-Pakkahuone-akselille Valoa- festareilla vai YO- talolle vielä tuntemattomassa seurassa. White girl problems.

Myös hajuveden valitseminen on ongelmana. Escada, YSL, Kenzo, Dolce & Gabbana, liikaa hyviä vaihtoehtoja. White girl problems.

Pitäisi hakea töitä lukion jälkeiselle ajalle, mutten haluaisi tehdä varmoja suunnitelmia – en tiedä mitä teen neljän kuukauden kuluttua, saatika kahdeksan. Olenko Suomessa, olenko Tanskassa, olenko Hollannissa (jos lähtisi tulppaaneja poimimaan?), olenko aupairina Englannissa? Ei sillä vielä onneksi ole väliä, kohta vasta pitäisi tehdä päätöksiä – paljon päätöksiä, suorastaan liian paljon.

Aikuisia, vastuuta, jännittäviä hetkiä, sekavia iltoja vilkkuvissa valoissa ja basson tärinässä.

Jännittävä elämäni.