Tallinnan lauttaan, aurinkokannelle

Oltiin abiristeilyllä. Olin niillä mielin, että nyt – nyt on laiva täynnä ihmisiä joita en tule koskaan enää näkemään, ilo ja sokka irti niin, että voin sanoa: ”What happens in abiristeily, stays in abiristeily”. No vitut.

Illan paras jätkä jonka kanssa tanssin ja lopulta vietin seuraavat kuusi tuntia, oli naapurikunnasta. Naapurikunnasta. Ei mistään Oulusta tai Iisalmesta, vaan naapurikunnasta! Ja koska täällä päin piirit on melkoisen pienet, kuulin heti seuraavana aamuna vaikka ja mitä juttua tästä kaksimetrisestä komistuksesta. Ei kuulemma mikään kiltti poika, pleijeri ja lievästi kyseenalaiset tavat lähestyä tyttöjä (piirittänyt ystäväni ystävää useamman vuoden, käyttäytynyt välillä kuin mikäkin yläastelainen puutteessa elävä itsestään liikoja luuleva hokari).

Meillä tilanne lähti tosin käyntiin sillä, että käänsin sen lätsän väärin päin (joo, tosi kypsää…), tämän seurauksena (sen mukaan) ystävänsä käytännöllisesti katsoen pakotti palaamaan tanssimaan meidän kanssa. No eipä siinä mitään, liian monta shottia, viinilasia ja muuta juomaa kumonneena siinä sitten lähdin iloisesti leikkiin mukaan. Eikä aikaakaan kun huomasin (jälleen) suutelevani jotain tuntematonta jätkää tanssilattialla.

Siinä sitten jatkettiin yhdessä iltaa keikkojen jälkeen, juteltiin, pussailtiin, tanssittiin, kuljettiin vähän ympäriinsä (kavereideni mukaan oltiin hyvinkin läheisissä tunnelmissa). Meillä oli kivaa, tultiin hyvin juttuun (myös aamulla, joten ainoastaan humalasta ei ollut kyse!) ja olin liian tyhmä huomatakseni tehneeni (jällleen) liian suuren vaikutuksen. Kun ilmassa alkoi olemaan merkkejä mun häipymisestäni nukkumaan, se halusi numeron. Tässä tein virheen nro1. Annoin numeroni, vähän hämmentyneenä.

Olisi pitänyt arvata ettei siitä hyvä tule. Laittoi aamulla viestiä, nähtiin, istuttiin, suudeltiin ja halattiin sitten erotessa. Tämän jälkeen siis vasta sain teitää tämän ystävällisen herrasmiehen maineesta. Kuitenkin hän oli minulle ollut koko ajan ystävällinen ja kunnioittava, enkä nähnyt mitään tarvetta muuttaa käsitystäni hänestä. Enkä näe vieläkään.

Mutta. Niin siis mehän erosimme sen edellisen jätkän kanssa kaksi viikkoa sitten, eikä mielestäni ole sopivaa vielä aloittaa uutta juttua. Irtonaiset baaritutut on jees (oho niitä on tullut jo kolme.. olen ollut neljästi juhlimassa), mutta niistä ei pitäisi kuulua sen yhden illan jälkeen. Kuten olette huomanneet, tästä Abista on nyt kuulunut. Paljon. Yritti saada eilen moikkaan sitä sen työpaikalle (ruokapaikka) keskustaan, tänään ja itse asiassa toissapäivänäkin on kertonut, että on niin onnellinen että tavattiin ja et ilman mua sen risteily ois ollu ihan paska (höpöhöpö).

Liikaa tunteita, olen jo pari kertaa kironnut kuinka vedän puoleeni liian innokkaita miehiä. Ehkä Jenni on oikeasti, ehkä mä annankin ymmärtää haluavani enemmän. Pitäisi olla cool ja vähän välinpitämätön, ei pitäisi osoittaa liikaa kiinnostusta. Onko se nyt muka oikeasti niin väärin haluta vähän huomiota ja läheisyyttä ilman sen enempiä suunnitelmia? Ja naiset aina valittaa miesten olevan kusipäitä kun eivät ota yhteyttä, missä ne kusipäät on?? Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi uhriksenne! Tai ehkä mä vain luulen nyt sen haluista liikaa.

Mutta onhan se nyt komea ja kuuma kuin mikä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Mailma ei tule tiensä päähän

Mun pitäisi jo olla aikuinen ja käyttäytyä sen mukaisesti.

Ollaan tauolla, jos ensi tiistaina ei tunnu miltään, soitan sille, sovin tapaamisen, sanon hyvästi. Kerron itsestäni enemmän kuin olen koskaan kertonut kenellekään suoraan. Ehkä. Kerron ettei tämä ole siitä kiinni, päinvastoin. Sehän on kaikkea mitä mieheltä voi toivoa, taino mitä normaalit ihmiset toivoisivat. Harmi vain että en ole normaali, en lähelläkään. Haluan samana päivänä sut ja kolme muuta miestä, haluan tanssia kaikkien kanssa, suudella vierasta ihmistä ilman, että tarvitsee ajatella häntä enää koskaan.

Joillekin se kertoo musta jo paljon, että kuuntelen vuorotellen Say Lou Louta ja Ruger Haueria. Pohdin, menenkö ystävien kanssa Klubi-Pakkahuone-akselille Valoa- festareilla vai YO- talolle vielä tuntemattomassa seurassa. White girl problems.

Myös hajuveden valitseminen on ongelmana. Escada, YSL, Kenzo, Dolce & Gabbana, liikaa hyviä vaihtoehtoja. White girl problems.

Pitäisi hakea töitä lukion jälkeiselle ajalle, mutten haluaisi tehdä varmoja suunnitelmia – en tiedä mitä teen neljän kuukauden kuluttua, saatika kahdeksan. Olenko Suomessa, olenko Tanskassa, olenko Hollannissa (jos lähtisi tulppaaneja poimimaan?), olenko aupairina Englannissa? Ei sillä vielä onneksi ole väliä, kohta vasta pitäisi tehdä päätöksiä – paljon päätöksiä, suorastaan liian paljon.

Aikuisia, vastuuta, jännittäviä hetkiä, sekavia iltoja vilkkuvissa valoissa ja basson tärinässä.

Jännittävä elämäni.

Suhteet Oma elämä