Enimmäkseen kaipaan aikaa kun aurinko nousi
Olen nykyään koulussa kahdeksasta neljään, eli koko valoisan ajan. Muisto silmiä häikäisevästä auringosta tuntuu hauraalta vitsiltä, sellaiselta josta ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Koko kesä tuntuu niin kovin kaukaiselta. Loppumaton vapaus, hitaat päivät ja aamuyölle venyneet baari-illat. Vaihtuvat miehet joista ketään ei ajateltu viikkoa pidempään (paitsi sitä yhtä. Joka muuten seurustelee nykyään.) Joista kaikkien […]