Pirtsakampaa innostusta

Töissä höpötimme yhden työkaverin kanssa kesäsuunnitelmista. Olinhan jo käynyt etelän reissulla niin rahan riittävyys hieman kirveli taustalla. Olin kuitenkin päättänyt piipahtaa Tampereella. Pari yötä halvimmassa majoituksessa ei veisi niin paljoa rahaa, kun tarkoituksena olisi vinguttaa vain museokorttia. Käppäillä kaupungilla ja kulutus menisi vain syömisiin.
Siinä se sitten tuli keskustelun lomassa sellainen ehdotus, että meikäläisen into kun lähtee lentoon niin se lähtee käsistä. Työkaverini kysyi, että olenko käynyt koskaan Tuurissa. Öö.. En ole. Jotenkin Vesa Keskisen hahmo on ollut minulle kuin toiselta planeetalta. Sama kuin se ohjelma, mitä joskus näytettiin. Nyt tutkailin, mitä siellä olisi tarjottavana. En vielä sittenkään innostunut mistään, kunnes silmiini osui ”Telttapaikka 12e”.
Telttailu!!! Hitto miten minä olen unohtanut koko touhun. Eipä muuta kuin telttaa hommaamaan. Tässä tullaan nyt sitten siihen, etten se minäkään ihan normaali ole. Kun saan päähän jotain niin se ajatus valtaa koko tilan. Katselin monen monta päivää erilaisia vaihtoehtoja. Youtubesta telttojen vertailuvideoita jne. Noh sitten iski pihiys ja tilasin jonkinmoisen 50 euron setin. Kaksi makuupussia, teltta ja alustat.
Kasasin teltan keskelle olkkarin lattiaa ja pohdin, että mahdunkohan siihen itsekkään.
Teltta on kahden hengen. Vesipilariarvot kyllä riittäviä, mutta…. Minä hattupäässä 162 cm pitkänä mahduin kulmasta kulmaan osumatta seiniin. Pötkötellessä itseäni mitoittaen telttaani sain itseltäni kuitenkin hyväksynnän. Tämä on ihan sopiva eikä paina oikeastaan mitään.
Teltta oli kasattuna kolmisen päivää, koska se haisi. Varmaan jollekin ihanalle kiinalaiselle kemikaalille. Ei, tämä ei ollut Temusta vaan ihan suomalaisesta kaupasta, mutta kaiketi Kiinassa tehty. Siinä toljotellessa keksin kuitenkin toisen ongelman.

Ikuisuus sitten nuorempana olimme kaverini kanssa juhannusta viettämässä saaressa. Minulla taisi olla kaksi telttaa ja kaverillani suojamuovit. Jostain syystä hänelle ei kuitenkaan käynyt mitenkään päin se, että pienempään telttaan, missä hän itse nukkui olisi laitettu pienempi suoja, mikä olisi peittänyt teltan hyvin vaan hänelle piti väkisinkin laittaa isompi muovi, mikä olisi taas suojannut reilusti isomman teltan. Noh laitoin suojat niin miten pystyin ja totta kai yöllä satoi. Vitsiksi osoittautunut pienempi suoja ei riittänyt ja lattia lainehti vettä. Kaikki kastui. Makuupussi, tavarat, päällä olevat vaatteet. Kaverini… anteeksi ”kaverini” tuntui nauttivan tilanteesta. Tämä samainen lupautui joskus nauhoittamaan lempikappaleeni levyltään c-kasetille. Sitten hän olikin nauhoittanut koko levyn paitsi juuri sitä yhtä minkä lupasi. Tuli ajoittain tyhjentämään säästöpossuni ja kun yhden kerran pyysin pientä palvelusta niin hän kieltäytyi kunniasta jollain tekosyyllä. kun tilanne oli ohi niin soitti taas pummatakseen jotain. Hitto oikeasti näitä kummaihmisiä on tullut kakarasta asti vastaan…

Noh joka tapauksessa tämän uintireissun muistaessa rupesin tarkastelemaan telttaani. Kupoli-teltta, jossa tuuletus vain katossa ja sisäänkäynnin kohdalla. Jos haluaisi happea olisi vetoketju pidettävä auki. Ja jos se on auki niin sataessa vesi tulisi sisään. Olisi hankittava jokin suoja.
Google kehiin ja etsimään. En meinannut löytää ensin mitään järkevää, kunnes muistin jollain videolla puhuttavan jollain kummallisella nimellä. Tarppi!
Taas jälleen uuden sanan oppiessani löysin XXL:stä alennuksessa olevan. Kun toin härpäkkeen kotiin niin totesin sen olevan aivan liian suuri. Ehkä joutaisin mittasuhde-terapiaan. Jos teltta on n. 120cm leveä ja 200cm pitkä niin 3×4 metrinen kangas saattaisi olla hippasen liian iso. Kaupassa käyminenkin oli koominen, koska yritin myyjätä kysyä nipsuja, millä kiinnittää tämä tarppi tarvittaessa teltan kaariin kiinni. Myyjä ei puolestaan ymmärtänyt, mitä tarkoitin ja alkoi luettelemaan minulle jollain ihme kielellä eri vaihtoehtoja. Toppuutin, että öö öö voisitko vaihtaa kielen jonnekkin 70-80-luvun telttailutarvike -kielelle niin ymmärtäisin. Poika oli, että öö öö, en osaa sellaista kieltä puhua. Sitten nielin tappioni ja painelin ylisuuri tarppi kainalossa kotiin.
Mietin jo kankaan myymistä, mutta ajattelin, että voihan sitä joskus tarvita. Sopivan leiriytymispaikan löytyessä saisin rutkasti sateensuojaa myös tavaroille. Ja vaikka tuolille ja keittimille jne jne jne jne …
Suoja jäi kuitenkin häiritsemään. Vaikken ole ainakaan viikkoon menossa vielä minnekään niin alkoi ahdistaa. Tarvikkeet pitäisi olla valmiina, kun saan päähäni, että nyt menoksi. Sitten tilasin hieman pienemmän suojan, mikä odottaa sovitusta ja pari päivää sitten löysin vielä parin euron suojan. Se myytiin piknik-alustana vaikka on vain pala muovia. Se mahtuu onneksi jo niin pieneen tilaan, että voin kuljettaa mukana vaikka aina. Ja tuon saa teltan alle tarvittaessa.
Noniin. Nyt olisi matkakoti valmiina. Alustat ovat aika ohuita, mutta riittäviä. Toisen makuupusseista voisin laittaa pehmittämään lisäksi alle. Niin… En sitten ajatellut varusteita siinä vaiheessa, kun Sulo Vilen- moodi napsahti päälle, että minulla oli jo toimiva ja hyvä makuupussi.
Juu, nyt pärjäisin hienosti, kun suojiakin on miljoona, makuupusseja samanmoinen määrä. Nyt katsoisin paikan minne lähtisin.
Erilaisia leirintäalueita vertaillessa joku kuitenkin kaihersi mieltä. Tukehtuisinko telttaani, riittääkö suojat jne? Miksi en sijoittaisi nyt kerralla oikeasti johonkin hyvään. Tiesin kuitenkin alun perin minkälaisen haluaisin, mutten raatsinut laittaa sitä muutamaa kymppiä kunnolliseen telttaan. Ja se muutama kymppi on tähän viritelmään jo mennyt.
Ennen kuin sain ajatusta loppuun olin tilannut toisen. Viritin teltan taas olohuoneen lattialle. Uusi on isompi. Kolmen hengen. Nukkuessa ei osu seiniin, koska siinä on sisäteltta erikseen. Pikkuruinen eteinen, mitä kaipailin. Materiaali aivan toista luokkaa.
Sitten alkoi jo rahanmeno ahdistamaan. En ole metriäkään liikahtanut telttoineni minnekään ja olen pistänyt rahaa palamaan jo kahden teltan verran. Lisäksi hommannut laavun ja muita suojia. Hitto vie mun päätäni. Alkuperäinen ajatus oli vain saada edullinen majoitus, jos vaikka sinne Tuuriin nyt sitten menisi. Mutten voi mennä, koska sietä todennäköisesti ostaisi jotain ja nyt en oikeastaan tarvitsisi yhtään mitään. Eikä mihinkään olisi varaakaan.
Järkeilin, että voisin käydä syömässä jossain ravintolassa, ettei keittovehkeitä tarvitsisi hommata. Älä osta enää mitään. Joo en, mutta kokkaaminen omilla vehkeillä tulisi halvemmaksi. Mites noi trangiat toimii? Google?
Tässä kohtaa tuli järki ja kukkaro puhuttelemaan onneksi.
Aloin vihdoin järkeilemään, että ehkä kannattaisi oikeasti kokeilla telttailua ensiksi. Olen toki sitä harrastanut ja todella alkeellisissa olosuhteissa, mutta olin silloin nuori. Pitäisi testata ensin, että millainen kermaperse minustakin on tullut ennen kuin kerää yhtään enempää tavaraa kannettavaksi. Autoahan minulla ei ole. Rinkkaa en voi nyt hankkia, joten paikan valinta määräytyy lentolaukkuni ja reppuni kantokyvyn alueelle.
Laskeskelin eri leirintä-alueitten ravintoloiden annoksien hintoja. Telttapaikkojen hintoja. Mahdollisten matkojen hintoja.
Sitten päädyin siihen tulokseen, että hommaan pikkuruisen kattilan, millä kokata ja keittää vettä nuotiolla. Sillä saa aamukahvit. Tarpeen vaatiessa vaikka hernekeittoa tai kuivamuonaa. Ajelin eilen pyörällä 12 kilometriä hakeakseni pikkuruisen kattilan alesta. Siellä sitten kaikkien ihanien kippojen äärellä keskustelin itseni, järkeni ja tunteitteni kanssa siitä, että olisiko kuitenkin viisasta ottaa kahta eri kokoa. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että olisi. Pienempi kippo pyhitetään vedelle ja se on pääsääntöisesti aina puhdas ja toinen on sitten sotkuisempiin juttuihin.
Nyt minun mieleni rauhoittui. Vielä täytyy testailla, kuinka kaiken saan mahtumaan niin, että saan tarpeelliset vaatteet mukaan.
Vaikka alkuun harmitti kahden teltan loukku niin olen siinäkin järkeillyt. Toinen painaa puolitoista kiloa ja toinen kolme ja puoli.
Pienemmällä voin tehdä suojineni kanssa lyhyempiä reissuja. Paikkoihin minne riittää reppu. Vaikka ihan lähialueille. Ehkä jopa pyöräillen. Tai vaikka joku vuosi sinne Tuuriin niin on takaisin päin vähemmän kannettavaa.
Isommalla voin mennä pidemmäksi aikaa. Muutamaksi päiväksi vaikka vähän kauemmaksi. Pienempi oli hieman helpompi kasata ja isompaan mahtuu tarvittaessa kaverikin mukaan, jos sellainen joskus löytyy. Molempia aion kuitenkin testata.
Nyt olen tämän päivän käyttänyt ensimmäisen reissupaikan etsimiseen. Tämä muuten käy työstä. Kriteerinä on ollut järvi, ravintola tai kauppa ja juomavesi. Kohtuullinen hinta ja helppo pääsy paikalle.
Serkkuni ehdotti erästä paikkaa, minne voisi jopa kotikaupungistaan viedä ja jäisi sinne seuraksi grillailemaan ja viettämään päivää. Vaikutti aivan ihanalta paikalta. Matka bussilla on kuitenkin sen verran hankala, joten odottelen, kunnes juna taas siihen suuntaa kulkee.
Katsellessa esittelyitä on moni paikka vaikuttanut ankealta. Ehkäpä nuo kannattaisi tehdä aurinkoisemmalla ilmalla ja niin, että siellä tosiaan on ihmisiä paikalla kuvatessa. Tai bussin kulku junalta on ollut melkeinpä mahdotonta löytää. Löysin kuin löysinkin paikan, minne suuntaan. Kohtuullinen matka kohtuullisella hinnalla. Löytyy järvi ja palvelut. Tie ei jyrää ihan vieressä. Saattaisin selviytyä hengissä ja pääsisi luonnon äärelle rentoutumaan. sitten kun minusta tulee retkeilykonkari niin voisi mennä johonkin luonnon puistoon. Nyt en vielä uskalla. Eksyisin kumminkin.

Parhaimpia telttailureissuja aikanaan oli isäni kanssa. Veljeni oli mukana, mutten jostain syystä muista niiltä reissuilta hänestä mitään. Kävimme Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Ne olivat hienoja reissuja. Viihdyttiin kaikki. Ja aikanaan, kun isäni rakensi kesämökkiään erääseen saareen, pääsin yksin telttailemaan muutamaksi päiväksi. Ei sähköjä. Ei edes sitä mökkiä. Yksi keskeneräinen aitta siellä oli, muttei siinäkään kattoa ollut. Lämmitin kaasuhellalla itselleni ruokaa. Peseydyin heittämällä päälleni ämpärillä järvivettä. Illalla suojauduin itikoilta teltan uumeniin lukemaan veljeltä lainattuja pahkasikoja. Päivisin meloskelin kanootillani ja ongin ahvenia, mitkä sitten itse perkasin ja paistoin. Jos parikymppisenä pärjäsin niin miksi en nyt pärjäisi. Jokin alkeellisuudessa viehättää vaikkakin nyt kaipaan peseytymismahdollisuutta. Ehkäpä luonnon helmassa ihan tosissaan lataa akkuja. hmm…Etsinköhän minä muuten isääni, kun Rodoksellekin menin nostalgiset muistot mielessä.
Ensin Tampereen museot haltuun ja sitten tositoimiin.