Potilaskertomuksia nr 1. Tohtori T.Seitse

Aiemmin joskus oli hirmuisen hankalaa päästä eroon ikävistä tapahtumista. Onhan ne toki vieläkin jylläämässä ja nousee ajoittain esiin, mutta tämä tyyli on ihan uusi juttu minulle. Noin vuoden, ehkä vajaan olen silloin tällöin aamuisin herännyt niin, että joku niistä kummatyypeistä, jotka ovat minua vaivanneet tulee mieleen. Sitten usein mietin heitä, tilanteita, mitä tapahtui ja mitä sanoisin tälle ihmiselle nyt.
Näitä aamuja on ollut paljon ja mieleni on ikään kuin arponut eri aamuille eri tyypin. Jännä juttu, mutta sitten on päässyt asiassa tavallaan eteenpäin, eikä se asia ole enää vaivannut. No tietty näin kun kerron, muttei enää vaivaa muuten päivääni. Tässä kuitenkin hyvä esimerkki henkilöistä, joihin olen törmännyt ja joka aamuani vieläkin noin viikko sitten ajatuksissani riemastutti.
Entisen työpaikkani uudempi HR:n edustaja. Kun hän tuli taloon ja esitteli itsensä niin totesin heti, että tuossa ihmisessä jokin ei ole kohdallaan. Joku kaivoi tietoja ja hän oli ollut monessa eri firmassa töissä missä oli alkanut saman tien saneeraukset. Eli ensivaikutelma tuimasta tyhjä katseisesta, tiukkahuulisesta robotista oli se, että nyt ei olla työntekijän puolella enää ollenkaan vaan jotain ihan muuta. Hän ehti olla vuosia töissä ja sinne hän jäikin, kun minä lähdin. Siinä ajassa tein kuitenkin huomioita.
Kun meille järjestettiin infotilaisuuksia niin joka ikinen kerta, kun oli jotain huononnusta tiedossa niin ennen tilaisuuden alkua hän oli iloinen, vapautunut, hymyilevä. Vitsaili kollegojen kanssa. Olemus toitotti hyväntuulisuutta jne. Ja se kontrasti tiedotteisiin oli suuren suuri. Milloin meni edut, milloin mitäkin. Kun taas oli luvassa hyviä uutisia. Vaikka ilmoitus pikkujouluista tai jostain parannuksista niin olemus oli vakava alusta loppuun.
Asut. Kun tilaisuuksissa oli mukana toimiston porukkaa niin hänellä oli aina siistit ns. toimisto vaatteet. jakkupukutyyliä jne. Jos taas info oli kohdistettu meille duunareille pelkästään oli hän farkuissa ja t-paidassa. Jotenkin se asu ei sopinut hänen imagoon mitenkään, mutta ilmeisesti viesti oli, että meidän edessä kuuluu olla halvemmilla vaatteilla vaikka itse olisi sitä ”hienompaa” toimistoväkeä. Asulla on iso merkitys, mutta mitä tällä näissä tilaisuuksissa on haluttu viestittää, kun jo olemus on ollut viestintään liittyen nurinkurinen.
Kerran hän ilmoitti sinänsä ihan asiallisesta ja normaalikäytännöstä työelämässä. Terveydenhuollossa on jokin kysely hymiöillä, miten kokee oman terveytensä osa-alueet. Tosin en ymmärrä miksi pitää olla hymiöitä, koska aikuisten ihmisten tulisi kyetä laittamaan rasti ruutuun tai kertomaan ihan sanallisesti. Noh tämä ei jäänyt tähän vaan hän ilmoitti, että työn antaja haluaisi tietää esimerkiksi vyötärönympärysmitan. Tämä on kuitenkin ihan vapaaehtoista. ” Häivy” ajattelin mielessäni. Olin silloin laihempi, mutta kommentti tuntui uskomattomalta ehkäpä kuumimman kesän jälkeen kautta historian, kun kaikki, joka ikinen oli siinä kohtaa kuumuudesta turvoksissa.
Kun olin väsymyksestä kolmikantaneuvottelussa niin tämä henkilö osallistui keskusteluun. Kerroin siinä yhteydessä kiusaajastani, joka on tiedettävästi saanut yhden tärkeän henkilön eroamaan ja toisen henkilön kahdesti sairaslomalle. Pyysin, että voisiko jo alkaa toimenpiteisiin. Totesi minulle vain, että älä sinä mieti tämmöisiä, kun työhyvinvointi on paljon laajempi asia, johon en voi yksilönä vaikuttaa. ……..ou my god… mistä näitä sikiää oikeasti?

Noh, en onneksi joutunut henk.koht. keskustelemaan tämän ihmisen kanssa enempää, mutta olisi pirun nastaa kysyä, että mitä olettaa ja haluaa viestittää pukeutumisellaan? Ja miten olettaa ns. Eri kastiryhmien tämän tulkitsevan. >Kirjoittajan huomautus: Kastijärjestelmää ei ole Suomessa, mutta joissakin työpaikoissa eri osastojen välinen arvojärjestys on luonnollisesti olemassa vaikkei sitä varsinaisesti kastijärjestelmäksi nimetäkään<.
Kysyisin myös päätöksestä antaa meidän ryhmälle kulttuurisetelit. Saimme ne siitä hyvästä, ettei päästy osallistumaan vuorotyön takia virkistyspäiville. Tosi kaunis ajatus, mutta ne liput ei käyneet mihinkään, koska paperiset olivat poistuneet käytöstä jo kaksi vuotta aiemmin. Mutta että miksi? Nöyryyttämisen ilosta? Käyttökelvottomien paperilappusten antamatta jättäminen täysin mahdoton ajatus? Olisiko sielusi irronnut ennen aikojaan ja leijaillut mustaan aukkoon, jos tätäkään ei olisi tehty?
Hienoilla puheilla saatiin porukka kuntoilemaan ja täyttämään kuntoilulappuja joilla osallistuisi Jopo-pyörän arvontaan. No hei tosi kiva juttu vaikka onkin haudan vakavasti meille kerrottu. Onneksi arvonta muuttui helpottavaksi HR-rouvalle. Riitti, kun niitä meidän osaston lappuja ei otettu mukaan ollenkaan. Voi helpotuksen helpotus. Joudutko sinä raukka käymään terapiassa, jos joku asia menisi sääntöjen mukaan ja inhimillisesti ja tasapuolisesti? Vai uskaltaisitko edes mennä? Lääkärihän voi löytää jonkin vakavamman psykopatian piirteen… Perhana muuten, on se pirullista, kun ei noita duunareita vain voi lahtaa. Kyllä sitä Orpoakin varmaan harmittaa. Pääsisiköhän yhdessä vaikka pariterapiaan. Tämä HR ja Orpo. Kyllä nämä jonon ohi kiitäisi, kun asia on kuitenkin harmillisemmasta päästä.

Aiemmalta johtoporukalta kysyisin hooärrineen, että saivatko he kiksit siinä tilaisuudessa vai niissä lukemattomissa firman pileissä, missä viina virtasi ja banjot soi samaan aikaan, kun olimme lomautettuja? Niin siinä tilaisuudessa juu, kun meidät palkittiin hyvästä työstä. Ensin taas katsoimme, kun henkilökohtaisesti palkittiin ihmisväki jakku puvuissaan. Sitten me saimme palkinnon tehokkuusennätyksestä. Saimme Tikru-tiikeri-pehmolelun työpisteelle saatesanoilla, että tämä on sitten kiertopalkinto, jonka voitte menettää. Hallelujaa kun mun katse tyhjentyi. Kun sait kiitosta kerrankin niin siihenkin arvottomaan palkitsemiseen saatiin uhkaus.
Sitten tämä ryyppysakki, jonka johtajan synttäreitä juhlittiin tai siis ne juhlivat useampaan otteeseen firman piikkiin sillä aikaa kun olimme vaihteeksi lomautettuina… niin keksivät hienon ajatuksen. Kannustivat meitä tekemään aloitteita ja hyvät palkittaisiin. tein aloitteen ja sain palkinnoksi suklaata. Kiirettä piti popsia ennen vanhenemispäivää, kun se oli merkattu samalle päivälle.
Ja kappas vaan kun vastaavaa tapahtui ylipaljon enemmän, kuin tähän jaksaa kirjata.
Opetetaanko teille ”koulutetuille” paremmille ihmisille loppujen lopuksi mitään käytännön asioita? HR ja johtajuus merkkaa myös hyvää pelisilmää henkilöstön kanssa. Se on muuten muutakin kuin taputtamista vaikka menisi huonommin. Taputan tätä nykyä vain artisteille. Jos kiitosta seuraa aina uhkaus tai jätepalkinto niin ei se ainakaan arvostusta lisää. Sen halusin sanoa heille ja hänelle. Oikeastaan kun vauhtiin pääsin niin nämä tyypit voisi Kokoomukselta ruinata bussin ja ottaa Purran kavereineen mukaan ja kiikuttaa itsensä Israeliin ja jäädä sinne. Nämä jumalan valitut olis sitten siellä missä saman henkisyyttä löytyy koko valtion verran. Alistakoot toisiaan niin paljon kuin lystää.
Ugh! Terapiaistunto on päättynyt.