Uutisia!

KAUPUNKI:

Espoossa on yksi henkilö vähemmän. Voi toki olla, että toimituksen tiedoista poiketen, joku hurja on muuttanut samanaikaisesti Espooseen, kun toimitukseen yhteyttä ottanut kansalainen Ellen Tellus toitotti muuttaneensa Vantaalle. Sanoo nyt kokevansa olonsa turvallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi vaikka monen monta mutkaa oli vastassa. Sijainti muuttui hälyisestä, pölyisestä ja ”asutukseltaan kehittyneestä” paikasta seutuun, jossa luonto, palvelut ja ihmiset kohtaavat. Ellen sanoo olevansa kahden viikon kokemuksella valintaansa poikkeuksellisen tyytyväinen ja väittää, ettei muuta enää ikinä. Viiden vuoden aikana oikean kodin etsimiseen onkin tuhraantunut jo kolme muuttoa.

KOTIMAA:

Työmoraali on kadonnut Suomessa. Ei kuitenkaan toimitukseen yhteyttä ottaneella huolestuneella kansalaisella, Ellen Telluksella. Hän kertoi hakeneensa töitä kuuliaisesti vaaditun verran ja enemmänkin. Pääsi jopa työhaastatteluun, mikä meni tällä kertaa niin hyvin, että luuli jo saavansa paikan. Mutta koska Pers&Cock-hallitus… On työnhakijoita niin paljon, että paikka täytettiin kuulemma hyvin pienillä eroilla nenän edestä. Neiti Tellus, pohtiikin, että onkohan ikäkysymys ollut se kriteeri tässä kohtaa, mutta lupaa jatkaa työn hakemista kuuliaisesti ja eurojen kuvat siintäessä silmien ohi edelleenkin. Jos vaikka saisi napattua muutaman elämiseensä. Työmoraali-asia kuitenkin askarruttaa. Asuntoon, johon oli muuttamassa, piti tehdä seinille ennallistaminen. Eli selkeämmin sanottuna huoltomaalaus. Ellen kipitti oitis innoissaan kurkkaamaan uutta kotiaan saadessaan avaimet ja järkyttyi. ”Sisäinen someni kohisee!” Huudahti Ellen huomatessaan, ettei mitään maalausta ole tehty. Vanhat tapetit roikkuivat osittain edelleen pitkin asunnon seiniä. Vaatehuoneen seinässä oli reikä ja maaliruttuja/ mustia kulumaläikkiä siellä täällä. Lukuisten yhteydenottojen jälkeen saatiin maalarit paikalle hoitamaan homma valmiiksi juuri ennen muuttokuormaa. ”Siis miksi asuntoa ei oltu tarkastettu?” Kysyy hämmentynyt ja ahdistunutkin tuleva asukas valvoessaan seuraavat neljä yötä. Edelliselle asukkaalle annettu tehtävälista tehtävistä korjauksista maksu-uhalla pötkötteli leppoisasti keittiön tasolla. Asunto on ollut tyhjillään kaksi viikkoa korjauksia varten ja ne toteutettiin vasta, kun uuden asukkaan sopimus astui voimaan. Ja juuri ennen aikoja sitten varattua muuttokuormaa. Koomisuutta lisäsi virkailijan tokaisu, kun uusi asukas kinusi avaimia jo perjantaille, kun maanantai oli alkuperäinen suunnitelma, että ”Perjantai on merkattu vielä remonttipäiväksi, joten varothan seiniä!” -Kyllä, vaikka kuinka varoin niin ahdistus iski silti. Toteaa Ellen. Eli moitteita tarkistusihmisille. Keneenkään ei kannata luottaa.

Pankkien nykyinen tunnistautuminen hankaloittaa pienen ihmisen, myös isommankin ihmisen elämää. Muuttotouhuissaan tuskistunut kansalainen Ellen Tellus otti toimitukseen yhteyttä ja parkui, että sen ainokaisen kerran, kun saisi muuttoavuksi kuskin, ei saanut pakua vuokrattua. Treffit kuskin kanssa ja maksettua autoa hakemaan. Mitään viestiä ei kuulunut ja selvisi, ettei kummankaan tunnistukset mene läpi ja autoa ei saa käyttöön. Kuski ja Tellus (neiti ihminen) kokeilivat eri firmoista kolme eri pakettiautoa tuloksetta. Kuski keksi, että saisi peräkärryn lainattua, mutta yhtäkään ei ollut saatavilla. Ellen Tellus kertoo revenneensä. tällä kertaa nauramaan. Kuski luovutti ja suunnitelma B käytäntöön. Vuokrattu paku +auto onnistui maksaa kortilla, mutta tuli moninkertaisesti kalliimmaksi. ”Sain kuitenkin hajoamisherkän valaisimen ja kasvit varsinaisen muuton alta pois, mikä oli helpotus. Vielä helpottavampaa olisi ollut, jos en itse olisi valaisinta kolauttanut oven karmiin.” Toteaa Ellen liimaillessaan varjostimen osia Erikeepperillä takaisin paikalleen.

ILMASTON MUUTOS

”Ilmasto on todellakin muuttunut” Huhuilee kansalainen Ellen Tellus toimituksen luuriin. (Taas tämä sama, huokaisee toimitus.) ”Silloin ennen vanhaan, kun olin töissä ja lomat olivat aina, AINA, heinäkuussa niin heinäkuu oli vuoden kylmin ja sateisin kuukausi. Nyt, kun olen odottanut kolme kuukautta pakattujen tavaroiden keskellä sateen roiskiessa noin about joka päivä niin juuri muuttopäivästä alkoivat helteet!!! Missä on oikeus?! Missä on kohtuus?! Kun vihdoin on saatu kuumuudesta aiheutuvan puoli-pökerryksen hallitessa koko kroppaa koti asuttavaan kuntoon niin luvataan viilenemistä. Luvataan? Minusta se on uhkaus vaikkakin viileämpi keli on tervetullutta.” Kitisee itseensä liuennut Tellus.

YHTEISKUNTA JA POLITIIKKA:

Miehet ja jokunen nainenkin ovat vihdoin löytäneet G-pisteen! Yllättäen toimitukseen on ottanut yhteyttä ehkä ainut lukija ja haastateltavamme huolestunut kansalainen, Telluksen Ellen. Hän on huomannut vesisateessa, muuttolaatikoiden keskellä aikaa tappaessaan, että vihdoin se kuuluisa G-piste on löytynyt. Ei ehkä perinteisessä mielessä, mutta löydös se on sekin ja näiden kummaherrojen keskuudessa merkittävä, joskin lyhyt aikainen. ”Taitaa hukkua uudelleen ennen, kuin huomaakaan. Ainakin, jos joku erehtyy keskustelemaan mistä tahansa aiheesta niin tämä sakki löytää kyllä tiensä taistelemaan aina” -Toteaa Ellen lakonisesti. Ellen oli huomannut, että jostain kummallisesta syystä, joka ikisen kerran, kun julkisesti käsitellään aihetta Gaza ja kansanmurha, niin tämä tietty porukka täyttää keskustelu-foorumit täysin asiattomilla kommenteillaan ja nauruhymiöillään. Tämä G-piste tosiaankin on tajunnan räjäyttävä nappi. Ellen on järkyttynyt, miten historia toistaa itseään ja se aiemman sorron uhrit tekevät kaikessa rauhassa hirmutekoja kenenkään puuttumatta asiaan mitenkään. Ellen pohtii, että on kummallista, kun jossain keskusteluissa osallistuu puolustamaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä, saa saavillisen lokaa niskaansa. Voi tulkita suoraan, että on ihan ok tuhota yksi uskontokunta tai kansa ympäri maailman, kunhan ei osu omalle kohdalle. Pahuus on valloillaan. Nauruhymiöt raikaa, kun ihmiset näännytetään nälkään, tapetaan avustusjonoon, lapsia reivitään kirjaimellisesti kappaleiksi. Ihmiset ovat menneet täysin sekaisin. Ellen joutui omin silmin todistamaan eriskummallista keskustelua. Puolusti inhimillisyyttä ottamatta kantaa mitenkään uskontoihin niin sai kuulla joltain setämieheltä paneskelevan arabeja. Kun oikaisi, ettei ihan nappiin mennyt arvaus niin sai kuulla olevan israelilaisen miehen pettämä. Siis niin kuin, että mitä? Miten seksi ja seksuaalisuus liittyy mitenkään tähän asiaan ja miksi minun mielipiteeni on oltava riippuvainen yhdestäkään miehestä? Mutta näin yksinkertaisesti voi todellakin ajatella. Moni väittää totuudeksi sitä omaansa, joka on joltain toiselta kuultu kuitenkaan ajattelematta, että se totuus on vain jonkun mielipide, eikä välttämättä fakta-totta. Faktoja vääristellään haluamaksi jne. ”On alkanut näyttämään siltä, että Persuismista on tullut oma uskontonsa ja se on pelottavaa. Jos ajatellaan sellaista skenaariota, että joutuisimme itse pommisuojaan, jos epävakaa naapurimme näin päättäisi. Miten olla turvassa sielläkään sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ajattelevat, että on ihan ok tappaa ja kiduttaa toinen, joka vastustaa tappamista ja kiduttamista? On siis vain eri mieltä. Noista tyypeistä ei välttämättä ole Suomea puolustamaan. Veikkaan, etteivät taida pärjätä arvoillaan edes normi elämässä. Nämä huutelijat eivät taida tajuta, että epävakaa naapurimme seuraa kyllä mielipiteitä tarkkaan. Ja jos sinne lähetetään jatkuvasti viestiä, että maan saa ottaa keneltä vain niin se on hyvä syy. Ukrainaankin hyökätessä syitä oli vaikka kuinka paljon. Yksi taisi olla rasismi, fasismi antiseminismi yms… mitä näitä nyt ikinä keksii. Ja vaikka ihan, että tätähän te halusitte.

KULTTUURI:

Ja taas toimituksen puhelin kilahti ja kukapas muukaan kuin one and only, aktiivikansalaisemmehan se siellä taas kertoili kuulumisiaan. Mitäpä kuuluu Telluksen Ellen. Innostuneena ikäneito kertoi käyneensä uuden kotikaupunkinsa kahdessa ilmaistapahtumassa. ”Tulipa vanhat nuoruusajat ennen koronaa mieleen.” Ellen oli silmin nähden innoissaan tapahtumista, joita Vantaalla järjestetään. Ja ihmisistä. Kulttuuriero on valtava eri kaupunkien välillä. ” Moni moikkaa ja höpöttää ja on tullut mielenkiintoisia keskusteluja. Kuitenkaan ei tarvitse sitoutua kehenkään vaikka jutteleekin hetken. Vanhassa kotikaupungissani ei tällainen onnistu. Jos jotain tapahtumia ylipäätään järjestetään, täytyy matkustaa miljoona vuotta sinne missä sen hetken jotain ylipäätään on. Jos erehdyt juttelemaan niin, et pääse henkilöstä eroon. Jos on mies niin pelkkä kohtelias hymy tulkitaan lupaukseksi intiimiin. Jos on nainen niin jostain syystä pelkkä kohtelias hymy tuntuu lupaavan puolet omaisuudestasi ja ilmeisesti olet tietämättäsi lupautunut myös elin-ikäiseen palvelutoimeen. Keskustelutaso on ollut heikko. Piipahdin eräässä harvinaisessa tapahtumassa, joka oli siis ylihintaisella terassilla. Bongasin erään tutun vanhemman miehen ja liityin hetkeksi joukkoon. Seurassa oli toinen vanhemoi mies. Otin puheeksi työllisyystilanteeni. Miehet alkoivat paasata, kuinka ”mamut” vievät kaikki työpaikat. Vaihdoin aihetta, koska mietin, että aiempi voisi olla liian raskas heille. Kerroin käyneeni parissa ilmaistapahtumassa ja siellä oli kivaa kuunnella musiikkia. Toinen alkoi tuijottaa tyhjyyteen ja totesi, ettei voi mennä mihinkään tapahtumaan, koska siellä soitetaan vain arabialaista kansanmusiikkia. Valistin, että kyllä nämä bändit olivat ihan suomalaisia. Jokaisen makuun sopivia. Vanhoja konkareita vaikkei kovin nimekkäitä ja uusia lupauksia. Mies jatkoi kantaansa, ettei mihinkään kannata mennä, kun siellä syödäänkin vain jotain etnistä ruokaa jne. Masennuin ja päätin poistua. Moikatessa totesin, että kannattais varmaan avata välillä katsetta muuallekin kuin persformanssi- esitykseen, kun keskustelun taso on yhtä ja samaa. Uudella kotikulmillani jo pelkästään naapureiden kanssa olen saanut keskustella raikkaita keskusteluja mistä tahansa. Täällä nautitaan elämästä. On toki ongelmiakin, niin kuin kaikkialla, muttei juututa yhteen fraasiin. Näillä kaikilla tapaamillani ihmisillä on ollut sama mentaliteetti. Nautitaan tästä mitä on ja jos ei ole niin tehdään itse viihtyisyyden eteen jotakin. Virkistävää vaihtelua ympäröineeseen ajatusmaailmaan.

ONNETTOMUUDET:

Toimituksessa puitiin TellustEllenin kanssa vielä hieman universum- mysteereitä. Hän tuli ihan paikan päälle ottaen samalla vastaan toimituksen ”Vuoden häiriö”-pokaalin. Mitä ihmettä siis tapahtui? Asunnon seinät olivat räjähtäneet. Herkimpien tavaroiden kuskaus ei meinannut onnistua, koska ei kertakaikkiaan meinannut saada autoa. Konkurssin partaalla oleva Ellen tilasi viimeisillä rovoilla parvekkeelleen keinun ja siitä puuttui pultti. Pulttia on yritetty toimittaa, mutta se on lähetetty periferiaan. Toinenkin posti meni ties minne. Vieressä olisi kaksi toimipaikkaa, jos vain toisen valitsisi. Nälkäänsä tyynnyttääkseen Ellen paineli Lidliin ja osti halpis boxin kanaa. Poljettuaan helteessä kotiin, huomasi kanaboxin valuneen saumoistaan pitkin laukkua. Eipä muuta kuin takaisin kauppaan vaihtamaan. Paistamisen jälkeen pakastaessa puolet sujahti pussin läpi lattialle. Pakastepussit ovat kaikki rikki. Eilen imuroidessa kaksi kasvia ja ruukku saivat surmansa. Lisäksi vielä hieman väsymystä kahden asunnon pesemisestä. Ai niin ja Ellen potkaisi myös pikkuvarpaansa muuttolaatikkoon kuin mausteeksi. Varvas on ollut juurikin muuton ajan kivulias, mutta siinä, missä koti on muotoutunut asuttavaksi, on kipu hellittänyt. Kaikenlaista pikkukommellusta on ollut ja välillä meinannut väsähtämään, koska siivoaminen on jatkuvasti tuplaantunut. Mutta sitten niitä pieniä kivoja juttuja, jotka tuntuvat juhlalta. Kaiken kaaoksen keskellä tämä paikka tuntuu niin omalta. Kauan kadoksissa ollut sisäinen rauhallisuus on jatkuvasti läsnä. Vanhat painajaismaiset ahdistuskohtaukset ovat väistyneet. Iloinen yllätys oli syreenipuska heti ikkunan takana. Se on ollut haave niin kauan kuin muistan. Toinen ylläri on punaviinimarjapuskat. Olen salaa käynyt niitä ohimennen napsimassa ja joka kerta maun levitessä suuhun kasvoille leviää täyteläinen hymy aidosta onnesta. Eräs ilta pähkäilin jäätelönhimoani. Himo voitti ja polkaisin pyörällä kauppaan ennen sulkemisaikaa. Takaisin tullessa bongasin maassa jotain. Jarrut pohjaan. Peruutus. Heh! Löysin 20euroa. Koska ketään ei näkynyt missään, otin omakseni. Jäätelöön oli mennyt melkein viimeiset killingit.

Ja tähän kohtaan uutistoimituksen tunnari ja se menee näin: ” Dingelidongeli dii daa duu!” Vähän niinkö toimituksen jäähyväiskonsetti.

Suhteet Oma elämä Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta